sitä sun tätä, vähän enemmän tota.

Moro.

Otsikkokin kertoo kaiken olennaisen, eli sen että iltavuoron ( ja kahden vapaapäivän) jälkeen on aikas haastavaa saada kirjoitettua mitään järkevää ja kehittävää. Että niijoo. Pienenä infona vain, että viikonloppu töitä, joten Ranualle päin ei oo mitään asiaa, jos ei sitten huomenna puol kymmenen aikaan kaarra kaasu pohjassa pohjoiseen ja yritä ehtiä sitten aamuksi takaisin. Minkä kuskin Jyväskylän rallit mussa menettää!
Elikkäs työntäyteinen viikonloppu luvassa, mutta fiiliksissä ei mitään moitittavaa. Viis työpäivää ( huomennaki vasta kolmeks töihin :D) ja tämä tyttö heivaa itsensä lomalle ja Helsinkiin! Kyllähän loman kiilto silmissä ja palkat tilillä jaksaa pari päivää vielä paiskia töitä :)

Oon tässä kesän aikana huomannu, että mun elämäntyyli on vähä semmone kalliin puoleinen. Meinaan siis sitä, että säästäminen on mulle vähän oudonpuoleinen käsite, mikä ei ainakaan käytännössä toteudu. Sanotaan että kaikki tiet vievät Roomaan, mulla ne tiet kyllä vie alennusmyynteihin. Ja melkein aina (viime aikoina oon tässä vähä ryhdistäytyny) löytyy jotain joka on ihan pakko saada. Jotain hirmu käytännöllistä, esim. ehkä euroopan rumimmat pöksyt (saatte ihailla kuvasta meikäläisen tyylitajua). Ne varmasti mahtuu jalkaan vaikka mahalle kasvais ympärysmittaa pari metriä. Oikeesti aika käytännöllistä, mammahousutkin varastossa. Eihän kato sitä koskaan tiedä...

Oikeesti mun jonkinlaista himoshoppaussyndroomaa vois kutsua investoimiseksi. Oon yrittäny selittää tätä iskälle ja äipälle, jotka ei millään ymmärrä, että ihminen voi tarvita miljoonaa eri vaatekappaletta. Toistaiseks varaudun vain vaatekauppojen lakkoihin ja torjun lamaa ostamalla. Ja pitäähän sitä tulevaisuutta varten investoida! Mistä sitä tietää jos vaikka Suomeen tulee pula-aika ja alkaa uusi jääkausi. Kaikkeen pitää varautua...

Asiasta kukkapurkkiin, mua melkein hävettää. Iskä ja äippä kärsii vissiin kumpikin jostain selittämättömästä keski-iän kriisistä. Eilen ne intoutu leikkimään vesisotaa pihalla kirkkaassa päivänvalossa. Siellä ne sitten kirmaili hymy korvissa ja puolikkaasta jalkapallosta tekaistussa kypärässä ja ammuskeli toisiaan vesipyssyillä. Ei uskois että äiti on sentään opettaja, sen auktoriteetti ei oikein pure näin lomalla :DD

Joo-o. Jospa sitä ois niin reipas että suuntais salille. Meinaa olla aivot niin jumissa, että peeni salirääkki tekis eetvarttia. Mut taidan kyllä olla niin laiska, että ootan auton ilmestymistä pihaan. Kuka hullu nyt salille pyörällä lähtis? =)

MIKSI?

Heippa.

Oslo.

Mikä ihme saa ihmisen tekemään jotain tuollaista? Kiukuttaa, ärsyttää ja raivostuttaa, että maailma voi olla näin paha. Että löytyy ihminen, joka noin vain asettaa ittensä muiden ihmisten yläpuolelle ja viisveisaa siitä, että jättää teoillaan jälkeensä miljoonia surevia ihmisiä, riistää kuolleilta nuorilta tulevaisuuden!!!!!!

Viikonloppuna töissä oli vaikee keskittyä yhtään mihinkään, niin paha olo on tuosta Oslon tapahtumista. Työpaikan pihalla oli lippu hinattu puolitankoon ja fiilikset muutenkin matalalla. Tuntu siltä, että taivaski itkee kaikkee sitä pahuutta mitä on tapahtunu, hetkeen ei nähnyt muuta kuin sateen ja puolitankoon hinatun lipun.

Toivottavasti tämä oikeesti herättää ihmisiä ajattelemaan ja kamppailemaan yhdessä pahuutta vastaan. Että vedettäis kaikki yhtä köyttä kansalaisuudesta tai aatemaailmasta välittämättä, keskityttäis vaan luomaan parempaa maailmaa, oltais yhdessä vahvempia.

Mut miks ihmeessä tämmöstä tapahtuu?

hyvin tavallinen päivä.

Heissan.

Tässä vähän stooria äärimmäisen jännästä ja vauhdikkaasta ja käännerikkaasta torstaipäivästä:

1.Herääminen klo 6.30 PIRTEÄNÄ ( näkkiin muutes koko yön unta että juoksin mutatsunamia karkuun Hesaan ja istuin seittemän kerroksisen kerrostalon ylimmässä kerroksessa maanjäristyksen aikaan. Mistä noita unia oikein tulee?)

2. Pirteys haihtuu kuin tuhka tuuleen klo 6.35. Seuraa järkyttävä väsymys ja kahvintarve.

3. Klo 7.00 --> Aamuvuoro ponkaisee käyntiin... Ja reipas työntekijä puhkuu taistelutahtoa ja energiaa.

4. Klo 15.01 Ahkeran työmyyrän täytyy vain vastahakoisesti myöntää, että työpäivä on päättynyt.

5. Kaloreita kuluttava ja habaa kasvattava jumppahetki pikkusiskon kanssa, jota vaivaa tekemisen puute. Eli viiskyt kierrosta ihhahhaa-leikkiä, kymmenen kiikkaata ja puoli tuntia kivien nakkelua. Jännää.

6. Auton odottelua. Ihminen muuttuu laiskaksi kun ajokortti lätätään käteen, kaikki yli kymmenen metriä pitkät matkat pittää taittaa autoillen. ( sorry ilmakehä...)

7. Pikkuveljen kuskaaminen O-saloon mustikkametille. Ja törkeen hieno peruutus, ei tällä kertaa ees ojan kautta.

8. Shoppailua zeppeliinissä ja tuskailua tyhjenevän tilin takia...

9. Rankasta shoppailureissusta toipumista.

Eiks ookki hyvin jännää tää mun kesän vietto? :D On tää villiä tää nuoruus, riittää kyllä kerrottavaa tuleville lapsenlapsenlapsille. Mä toivon, ettei tää oo sitä kuuluisaa keski-iän kriisiä...

-Mamppe

Järkyttävän hidas tää bloggeri, mullehan ehtii kasvaa parta ennenkun tänne ilmestyy kuvia...

sateenropinaa ja mökkihuumaa

Romskua.

Heippa!

Ärrinmurrin, mistä vetoa että Ruotsin puolella paistaa takuuvarmasti aurinko kun kerta mulla ois lomapäivä? :D Ei se mitään, on tuota sateen ropinaa ihan kiva kuunnella. Vois vetää kumpparit jalkaan ja lähteä lompsuttelemaan lätäköihin...

Sadepäivät on siinä mielesä kivoja, että ne on täydellisiä päiviä shoppailuun ja löhöämiselle. En tiiä mikä ihmeen löhöämisgeeni meidän suvussa virtaa, olo on hieman epäenerginen. Ei siis yhtään semmoinen fiilis, että ois jaksanu pompata kukonlaulun aikaan pyöräyttämään porukoiden iloksi pellillisen uunituoreita sämpylöitä ja siinä sivussa porhaltaa reipas aamulenkki. Ja istua sitten hymy korvissa energiaa pursuten siemailemassa sumppia kun töihin menijät konkoilee kuolemanväsyneenä aamukahville. Taidanki illalla mennä koluamaan kauppoja ja metsästämään sitä kameraa...

On muuten kivaa, että kummitädillä diagnosoitiin pari vuotta sitten mökkikuume. Ja mökkikuumeen tuloksena nous sitte tässä keväällä ihan upouus mökki O-saloon, kätevän kävelymatkan päähän meren rannalle. Ja se upouus mökki pitää sisällään kaikki hienoudet saunasta sisävessaan. Ei tartte ennää kipittää pihan toiselle puolelle ulkovessaan istunnolle.

Oltiin yks ilta kehittämässä perhesuhteita siellä mökillä makkaranpaiston ja uimisen merkeissä.
Yleensä minä oon semmoinen viluvarvas, ettei Suomen veet oo uimista varten, ja talviturkki otetaan pois elokuun lopussa jos ollenkaan. En mä virallisesti nyt siellä meressä uinutkaan ku uikkarit jäi kotiin, mutta sentään varpaat sain houkuteltua kahlaamaan sinne veteen! Ja lämmintähän se oli, ihan hirmu lämmintä... :)
Mut oon mä sentäs yhen ennätyksen tälle kesälle rikkonu: puol talviturkkia lähti Papinjärvellä jo kesäkuun alussa kovasta vastustelusta huolimatta. On nuo kaverit sitten ihania, kun niin kovasti haluaa aiheuttaa mulle hypotermian...

ei riemulla rajaa ku töistä vapaa

Moro!

Kerrassaan mukavia nämä lomapäivät! Aamuvuorot alkaa pikkuhiljaa syömään miestä, joten pari vapaapäivää otetaan aina kiljahduksin vastaan! :)) Meinaa vaan nämä vapaapäivät mennä kellon ympäri koisimiseksi ja mahan kasvatukseksi. Pitäis oikeesti tehä jotain muutaki kehittävää ku syyä ja nukkua. :)

On alkanu tuntumaan siltä, että tällä menolla meiti pärjäis armeijassa... Oon oppinu petaamaan sängynpeitteetki niin suoraan, että siitä ois äippä ja aliupseerikki ylpeydestä soikiana. Kyllä kesä opettaa näitä elämän hyödyllisiä taitoja...

Eilen sain autoa lainaan, takapenkille iltareissukavereita ja suunnattiin nokka kohti Kiiminkiä. Kummasti ei porukat luota mun ajotaitoihin ja kaasujalan toimivuuteen, niin kotiporukoilta kuin kaverien porukoilta kuuluu niitä huolestuneita ohjeistuksia: " Ette sitten yhtään yllytä sitä ajamaan lujempaa." " Ajat sitten nätisti, äläkä ala pelleilemään." " Viiskymppiä on ihan sopiva vauhti..."
Onneks ei kuitenkaan viittäkymppiä tarttenu körötellä, eikä edes tehty hitausennätystä Oulu-Kiiminki välillä.
Kiitoskia vain Saanalle kunniakkaasta lätynpaistosta ja illan piristämisestä :DDD

Kotimatkalla sitten sain polkasta jarrun pohjaan noin puolen kilometrin välein ku takapenkkien valokuvaajat äkkäs kuvattavan arvoisia maisemia. Hyvä ku auto oli ees pysähtyny, Mamppe oli jo täyttä vauhtia kipittämässä pellolle kamera kaulassa. Siellä se sitten hyppeli heinäpaalien seassa naama innostuksesta loistaen ja kamera salamoiden. Erittäin fiksun näköistä...
Kyl

" STOPPAAA, KATTO MIKKÄ MAISEMAT!!! " Kyllä sä nyt tähän keskelle tietäki voit pysähtyä, eihä tuolta tuu autoja" " Eeeeei, mä en kestä, tuommonen auringonlasku tullee vaa kerran elämäsä!"
Ehkä tuo on vain sitä taiteellista hulluutta...

Auts. Lupauduin lähtee kuskiksi. Mammppe aikoo mennä kuvaamaan Lumijoen peltomaisemia. Ehkä mäki sitte ymmärrän ku saan vain hankituksi sen kameran. Tilipäivää siis ootellessa :)

-Reetta

P.S Kumarrukset ja kiitokset Mampelle kuvien ottamisesta!

P.P.S Mua kyllä saa piristää kommenteilla. Ja kritiikilläki. :)