energiaa

Heipähei.

Herää pahvi.

Mä oon viimesen viikon aikana muistuttanu melkosen paljon tuota kuvassa poseraavaa henkilöä ( virtahepoa, tuttavuus eläintarhassa. Mä tunsin, että me ollaan todellisia sielunkumppaneita.). Oon melkein kade virtahepojen elämälle, niittenhän täytyy vaan löllyä ja puhallella vettä sieraimista, mulla on sentäs niin rankkaa, että välillä täytyy kääntää kylkeäkin. Hekoheko.
Oikeesti energiavarastot kumisee tällä hetkellä niin tyhjyyttä, että mun oli pakko arpoa Prisman jugurttihyllyillä iäisyys että millasta tehojuomaa ostan vähän kompensoimaan sitä suklaalevyä jonka olin poiminu äkkiä kainaloon. Takana oli 13 tunnit työvuoro ja olo tuntu vähän nuupahtaneelta. (Suklaahan antaa hirveesti energiaa, noin miljoonan kalorin verran ja auttaa päänsärkyyn, väsymykseen ja nypityskuoleman oireisiin. Täysterveellistä tavaraa siis.) Mulla tuli hirvee valinnanvaikeus ku niitä tehojuomia oli noin miljoonaa sorttia ja kaikki yhtä herkullisen kuuloisia. Miltä kuullostaa viljatehojuoma tai L casei Prophylatics 3? :D Päädyin sitten halvimpaan energiaa antavaan vaihtoehtoon eli Rainbowin hedelmäiseen tehojuomaan, jossa on probiootteja, mitä sitten ovatkaan :D



Oon kitannu sitä probioottimönjää jo neljä purkkia, eikä kyllä olo oo hiukkastakaan energisempi :D Ennää yheksän työpäivää ja sitten meikäläinenkin pääsee lomailemaan! Luultavasti energiavarastot täyttyy sitä mukaa mitä lähemmäks kuun loppua päästään. :)=

Muutama kaunis kesäinen muisto tältä kesältä ( aika kuultaa muistot, sitä odotellessa)
- talsiminen omalla epämukavuusalueella ( se mikä ei tapa, vahvistaa)
- pääsen kolmelta töistä --> ilma on mukavan pilvinen ja lämpöä huimat 16 astetta.
- lähen kolmelta töihin --> ilma on mukavan lämmin ja lämpöä noin 22 astetta ( ideaali auringonottokeli siis)
- erittäin rasittavan kuuloinen ukko kuntosalilla ( joojoo, tiiän että se on hirveen vahva, mut miks pitää ilahduttaa kanssakuntoilijaa puristamalla niin painavia puntteja, et siinä sivussa pitää sit ähkiä ja puhkua isoon ääneen? )

Auts. Ei mulla noi kamala kesä oo ollu. On mulla oikeestikki ollu hauskaa! :D

Mä oon unohtanu esitellä: tässä on Röpönen ja Nöpö. Nöpö on tuo blondi ja Röpönen tuo brunette. Ne on vähä niinku ihastunu toisiinsa ja asuu tällä hetkellä mun lattialla.

juuri nyt.

Hellou!

Erittäin rentouttava ja leppoisa loppuheinäkuu tulossa. Tsekkasin just työvuorolistaa ja meinasin tipahtaa pyllylleen silkasta kauhusta ja säikähdyksestä. Vapaapäivillä ei edelleen juhlita.:D Jotain positiivista: työt loppuu näillä näkymin jo heinäkuun lopuilla. Sitten on aikaa hummailla ( lue: viettää leppoista aikaa kera enkun ja psykan kirjojen) ennen reissuun lähtöä ( palmunkuvat vilisevät jo villisti silmissä.) Ja ehkä mä saisin jopa aikaseksi marssia hakemaan matkavakuutukset.

Mulla on ollu ihan hirmu vähän mitään kirjoitettavaa, kun arki on vaan samaa vanhaa. Töitä, töitä, töitä, välillä opiskeluyrityksiä ja salilla huhkimista. Pääkoppa kaipaa tuulettumista, siks on pakko päästä mahollisimman usein salille. Mun elämässä ei siis tällä hetkellä oikeesti tapahu yhtään mitään, mutta jospa se tästä syksyä myöten muuttus pikkasen kiinnostavammaksi. :D Vähän on alkanu tuntuu, että jopa muurahaisilla on vilkkaampaa seurapiirielämää ku mulla tällä hetkellä. :D

Mut sisustuslehdet ja suklaa helpottaa pikkasen tätä nypitystä :) Tässä muutama inspiroiva kuva: ( weheartit.com)

P.S kommenttipoksi on edelleen hengissä.

MISSÄ ON AURINKO?

Heippa!

Hassua, että AINA sillon ku mulla ois vapaapäivä, aurinko pysyy ihan takuuvarmasti piilossa. Sitten töissä tiirailen kateellisena ikkunasta, et voi vitsi ko ulkona on hieno ilma! Mistäköhän johtuu? :D Kovin usein ei tälle kesälle oo tullu tunnetta että huh hellettä ( paitsi töissä kun viipottaa paikasta a paikkaan b, tai sillon ku iltasella käy raahaamassa miljoona kiloa painavan jätesäkin roskalootaan...). Eilen ei kuitenkaan tarttenu murhetia sitä, että on vapaapäivä ja sataa vettä, vaan vapaapäivä vaihtu sitte tuurausvuoroksi. jes.

Mut onks kukaan tehny havaintoa auringosta? Ruotsin puolella kuitenki?

Mulla oli tossa viikon alussa pari vapaapäivää ja ylläripylläri sato vettä. Jos jotain positiivista ettii, niin ainakaan ei satanu ihan kaatamalla. Lähettiin yhen kaverin kanssa Hailuotoon, vaikka ilma ei varsinaisesti ollu semmonen, että ois kovin paljon viittiny aurinkoa palvoa ja löllyä rannalla. Käytiin sitten vaan kävelemässä ja kyllä sen vesisateen läpi pysty luontookin vähän ihailee. Sateen tuoksu on muuten maailman paras tuoksu, voi että jos sitä sais pistettyä purkkiin!

Tuo oli ihan varmasti naaraspuolinen lintu, niin kiivaasti sen suu kävi :D ja kattokkaa miten tyylikkäästi tuo kävelee! :D

Joskus mä asun vielä tommosessa kivassa punassa kalastajamökillä jossain kalliolla keskellä merta!

´
Ja mulla on joskus tommone komia arska-laiva ( oon iskäntyttö).

P.S Viikon luontohavainto: tuhatjalkainen kirjastossa.

tulevaisuudesta

"Epäröinnin kynnyksellä kysy kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä?"
- Tommy Tabermann

Mä ihailen semmosia ihmisiä, joilla on taito elää hetkessä. Jotka osaa elää miettimättä sen tarkemmin tulevaisuutta ja taakse katsomisen sijaan suuntaa katseen eteenpäin. Arvostan semmosia ihmisiä, jotka uskaltaa tehä omia valintoja, olla rohkeita.
Tosi usein mietin sitä, että millasta mun tulevaisuudesta sitten tulee. Välillä teen melkein tarkkojaki suunnitelmia ja mietin kaiken valmiiksi, joskus taas oon hirmu onnellinen siitä, että loppujen lopuksi omasta tulevaisuudesta ei tartte tietää vielä mitään, eikä tulevaisuutta tartte pelätä. Joskus ajattelen, että on ihan mukavaa, että tulevaisuudesta ei tiedä yhtään mitään, joskus tuntuu, että ois kiva kurkata elämää muutama vuosi eteenpäin. Ehkä se on sitä malttamattomuutta, ei jaksais millään odottaa ja elää hetkessä.

Aikasemmin oon pelänny tulevaa ihan hirveesti. Se ei oo aina näyttäytyny semmoselta valoisalta, varsinkaan sillon, kun on mielen päällä ollu vaikeita asioita, mitä on pitäny miettiä. Nykyään on jotenki niin helppo olla kun on tajunnu, että ei se oo omissa käsissä se tulevaisuuskaan. Että ihan varmasti asiat, esim. opiskelupaikka ja tämmöset järjestyy just ajallaan, just silleen ku kaiken on tarkoitus järjestyä. Oon huomannu, että vaikeetkin asiat pystyy kääntämään vähän niinku nurinkurin: huomaakin, että niissäkin on piilly joku tarkotus ja opetus. Ehkä sitä ei osais olla mistään kiitollinen eikä onnellinen, jos aina elämä ois ollu semmosta mukavaa ja helppoa. On ollu vaan hyvä juttu, että jotkut asiat ei oo menny just niin kun ois itte halunnu ja toivonu.
Monesti yhen ystävän kanssa puhutaan tuosta, että "kyllä kaikki mennee niin ku on tarkotettu". Aina niin ei tosiaankaan jaksa ajatella, mutta elämä ois hirmu paljon helpompaa, jos ois tuollanen asenne. :)

"Jos kaadut maahan, nouse ylös." Tuo kiinalainen sananlasku on mun mielestä yksinkertaisuudessaan älyttömän hyvä elämänohje. Ei pitäis lannistua ja lakata yrittämästä, eikä antaa vastoinkäymisten nujertaa. Melkein kaikki haaveet on toteutettavissa, kunhan jaksaa yrittää ja tehdä niiden eteen töitä. Mitään haaveita ei sais sen takia hylätä, että ne ois muka mahottomia. :)

8)

Hellou!

Voi että on luksusta olla kotona illalla, nuita iltavuoroja on ollu nyt melkosen monta peräkkäin. Huomenna vapaapäivä, niin juhlaa! Tännää sain viettää työpäivän mopin varressa, olihan se ihan kivaa vaihtelua... Siinä vessoja hinkatessa ehti kyllä aika monta kertaa haaveilla palmuista ja merestä, päälle kuukausi ja sitten lähetään! :)

Lopen valloitus takana, mielettömän mukava reissu oli! Iipu ehti kysyä noin 19 kertaa "millon ollaan perillä, missä me ollaan, paljonko on vielä matkaa" ennen ko oltiin ajettu ees sataa kilsaa. :D Kameraa en muistanu ulkoiluttaa, eli kuvat ei oo tuolta reissulta.

Paikan päälle päästiin torstai-iltana ja eka ongelmahan on tietenki se, et miten saa teltat sun muut leirit pystyyn. Mut se niin kuuluu suvarireissuun, se alkusäätö siis :D En hennonnu jättää iskää yksin pystyttelemään matalaa majaa, vaan urhoollisesti pidin etuteltan kepakoita pystyssä.

Itte majotuin kaverin telttaan, joka oli aamulla aina sitte täynnä samusirkkoja. Sirinä vaan kuulu ko ne heinäsirkat tiiraili maisemia teltan katosta. Oon niin ulkoilmaihminen, että teltassa nukkuminen on kivaa kerran vuodessa. Meinas sisu loppua lyhyeen ko eka yö oli niin kylmä että hampaat kalisi ja varpaat jääty. Aamulla sitten oli taas tukahuttavan kuuma ja kummallisen kiire kaivautua sieltä makuupussista ja monen villapaidan alta. :D

Mä oon salaa vähän ylpee ittestäni, eksyin vain kerran. Selvää kehitystä tapahtunu: yleensä se asuntovaunujen paljous saa mun pienen pään sekasi ja Mamppe joutuu hakee mut jostain maamerkiltä, kuten vessan eestä. Menin yks ilta raahaamaan nukkumiskamppeita teltalle ja kävin varmaan montakymmentä telttaa järjestelmällisesti läpi, eikä telttaa silti löytyny :D Onneks kaverin neuvot pelasti mut: " nyt otat aivan rauhallisesti". Ja kummasti heti se teltta löyty heti.

Kotiin tultiin sitte rakasta valtion rautatietä pitkin ( VR= valtion rahastus). Tunnelma oli oikein lämpöisä, vaunussa ei pelittäny ilmastoinnit ja olo oli ku saunamaratoonilla. Mun paikka oli vielä sopivasti lasten leikkivaunussa ( kiitos äiti, oisin pärjänny kyllä ilman niitä lelujakin...) ja sain kuunnella yhen pikkupojan mölinää ensimmäiset pari tuntia: " ROBIIN ON TYHMÄ, ROBIIN ON PISSIS, FRONTSIDEE OLLIIEEE!" Voi että, rakastan matkustamista.

Viikonlopun saldo: bongattuja tuttuja, lisää pisamia, tuskastuminen suihkujonossa, pizzaa mahassa, yks sivu luettuna psykan kertauskirjasta junamatkalla ja ikävä takasi.