waaagner!

Lisää Viivi ja Wagner, HS

  Huomenta!

      Ihanan symppis tuo Wagner, niin arvostan! Viikonloppu meni taas niin, etten oikein ehtiny tehä mitään koeviikon eteen. Sitä tulee koko ajan vaan laiskemmaksi, mitä lähempänä penkkarit on. On mulla onneks noin kolme kuukautta aikaa ryhdistäytyä ennen kun hauskutan ittiäni pukeutuneena niinkin kekseliääseen asuun kuin pellepukuun ja kiljun lyskarekassa keuhkot pihalle. Kyllä mä sit oon helpottunu ku viimeset kirjotukset on ohi ja pääsykoepaperit palautettu. Sitten voi jo hengähtää :)

   Eipä mulla mitään suuria ajatuksia tänä aamuna oo. Toivottavasti niitä suuria ajatuksia pulpahtais joskus pintaan, et vois tätä blogia vähän useamminki päivittää :P

aamu

Huomenta!

 Kello ei oo vielä kaheksaa ja halailen autiossa lyseossa tietokonetta eikä ees ihan hulluna väsytä. Mitä nyt aivot tuntuu olevan vähän kohmeessa, eikä jaksais ajatella yhtään mitään, mutta yleisesti ottaen en oo vähään aikaan ollu näin hengissä aamusin! :)

 Eilen kävästiin yliopistolla Abipäivillä. Ihan hauskaahan siellä oli piipahtaa, vaikkakaan Oulun yliopisto ei taida olla suunnitelmissa. Siellä ei vaan oo mitään, mikä kiinnostais. Paitsi ehkä kulttuuriantropologia. Voi kun osais ees fysikkaa ja kemiaa, niin vois jäädä Ouluun. Mua alko ihan hirveesti hirvittää se tosi asia, että ens syksyllä viimeistään pitää pakata kimpsut ja kampsut ja muuttaa jonnekki uuteen paikkaan. Mikä se kaupunki sitten on, en tiiä. Joskus aikasemmin vannoin että heti kun pääsen, niin lähen mahollisimman kauas Oulusta, mutta nyt ei tee yhtään mieli lähtee.

  Eilen huhkuin pitkästä aikaa joogassa, ja valaistuin ainakin siinä suhteessa, että ehkä kannattais venytellä nii sais väännettyä ne kukkakeppijalat oikeeseen asentoon. Mä oon suurin piirtein yhtä notkea ku näkkäri tai korppu ja joskus on kyllä pieniä teknisiä vaikeuksia vääntäytyä tiettyihin asentoihi vaikka ne ois kuinka yksinkertasia. Tehtiin myös vähän tasapainoharjoituksia ja oon tasapainoltani varmaan yhtä näppärä ku satavuotias mummeli. Ei tää sentään ihan toivotonta ole, pystyn jo jotenkuten olla ajattelematta miljoonaa asiaa samaan aikaan ja ihan vaan keskittyä hengittämiseen. Onhan taito sekin :D Seuraavaksi aion opetella tämän:

Kuva lainattu weheartit.com

  Vetäkäähän siellä koneittenne takana piristävä aamujooga. Mä meen lukee ruotsin sanakokeisiin, tehokasta lukuaikaa on vielä jälellä viistoista minuuttia ennen tunnin alkua. Ruotsin tunnit aamusin on maailman surkein keksintö, ihan oikeesti.

Kuva lainattu weheartit.com

 
  

hempeetä

Morjesta!

  Nyt aloittelemaan viikonloppua! Vietin äsken mieltäylentäviä hetkiä uusintakokeessa ja ilahdutin kanssakärsijiä nenän niiskutuksella. Nuha nimittäin.
Viikonlopun suunnitelmissa on töitä ja yhet kihlajaiset, siinä siis hommaa riittämiin. Vielä tässä funtsin että vietänkö tämän illan peittoa kaulaillen lätkäpeliä kattoen vai meenkö tunkemaan mun viimeisiä varoja hyväntekeväisyyteen Nepalin lasten hyväksi. Mä lahjottaisin heti miljoonan jos mulla vaan ois. Aina ku joku kiertää pytyn kanssa keräämässä rahaa, mut valtaa empatiapuuska ja tunget kaikki rahat mitä nyt lompakossa sattuu olemaan. Oon auttanu mun vähäisillä lahjoituksilla yhtä söpöä katusoittajapoikaa ( ihan vaan sen takia et sillä oli kiva hymy ;)) , veteraanipappaa, Ruotsin lapsia ( piti saada kruunut kulumaan), kummipoikaa Ugandassa, nälkäpäiväkeräyksissä jne.


    Onkohan se niin, että mitä vanhemmaksi tulee niin sitä lässymmäksi ja hempeemmäksi ihminen muuttuu? En nyt meinaa itteäni, oon yhtä epähempeä kuin aina ennenkin ( en oo muuttanu huoneen väritystä romanttisen vaaleanpunaiseksi, en suihkuttele kirjeisiin hajuvettä, en ees kirjota rakkauskirjeitä, en sävellä rakkauslaulua siellä jossain odottavalle prinssille - se tuskin pitäis mun laulua kovin romanttisena eleenä, en yleensäkään tihrustele maailmaa vaaleenpunaisten lasien läpi).
Iskästä ja äitistä on tullu yhtäkkiä niin hempeitä että ihan ällöttää :D Ne hirisee söpösti toisten jutuille ja meinaa kuolla nauruun kun toinen kertoo jonkun hyvän vitsin ( viisaat ihmiset kuten minä ei ees ymmärrä että siinä jutussa on ollut jotain vitsikästä). Sitten ne niin söpöilee, lässyttelee toisilleen ja tuijottaa toisiaan kaihoisasti silmiin :DDDD Äiti ei ees mäkätä, vaikka tiskikone on tyhjentämättä. Nojoo. Mä vähän kiusaan niitä, don´t take that seriously. Niillä on oikeesti huumorintajua. Ainakin joskus mä melkein nauran niiden jutuille.

    Joskus oon kuullu semmosen jutun, et nainen valitsee yleensä isänsä kaltaisen miehen. No, mulla ei sit kyllä oo suuria odotuksia, haha :D ( vitsivitsi.)

KUVA LAINATTU WEHEART

 Ensinäkin tuon viisauden mukaan mun tuleva mies ois hieman epäromanttinen. Ei siis ois odotettavissa kitaraserenaadeja ikkunan alla eikä pitkiä kävelyitä auringonlaskussa ( kävelylenkki kerran kahdessa viikossa tien päähän ja takaisin on just sopiva.). Se naurais kaikille romanttisille runoille ja varmasti ostais synttärilahjaksi paistinpannun.

KUVA WEHARTIT

Sit se tuleva mies tykkäis sörkkiä ilman suurempaa tietämystä sähkölaitteita ajatuksella " tosimiehet ei saa sähköiskuja, tosimiehet korjaa kyllä kaiken" eikä se varmasti alentuis siihen että kysyis joltain neuvoja. Varsinkaan naiselta.
Jos vaimo lähtee illaksi ompelemaan ( mun kohdalla hyvin epätodennäköistä), se jäis vahtimaan muksuja ja tilais vaikka seuraavan kymmenen vuoden jääkiekkopelit että ois jotakin tekemistä. Sen suurinta kotimatkahupia olis kuunnella Pookista Puotipuksuja, ja se pohtis niinkin älykkäitä asioita kun " mitähän syötäisiin tänään, lämmittäiskö tänään saunan, pitäs tehä vähä puita mutta tänään ei kyllä jaksa. Ehkä ensi viikolla."  Vaatekaupoissa se tuntis olonsa yhtä orvoksi kun kirahvi jääkarhujen seurassa ja uudet kuteet ostetaan vasta sitten kun edellisissä on reikä tai ne muuttuu tomuksi. Kenkiäkään on turha ostaa ennen kun pohjat on irti ja varpaat kastuu. Shoppailureissu hoituis kätevästi viidessä minuutissa. Silmämääräisestihän sen vaatteen koon kyllä näkee.

Mut ois se ihan hullun lepponen tyyppi ja melkein pitkäpinnainenkin kaveri. Eli ei se ihan toivoton ole.

hurmaiskohan tällä sen tulevan prinssin? epäilen suuresti...

Weheartit.

protskua kiitos

Morjesta!

    Maailman suurin vääryys on oikeesti se, että haba ei kasva, jos sohvan kulmaan käpertyminen miellyttää enemmän kuin salilla huhkiminen ja suklaa maistuu paremmalta ku joku maitorahka. Mä oon jotenki luottanu siihe mielikuvaharjoittelun voimaan ( kyllä tuo haba kasvaa vaikka nyt vähän tässä otanki rennosti...) mut joteski ei oo toiminu. Pakko vissii sit ihan oikeesti ottaa tää homma tosissaan, jos haluaa löytää ne lihakset ennen eläkeikää. :D Hyvästi siis suklaat ja muut hiilarimössöt, tervetuloa protskurahkat ja vihannekset.

   Pliis, potkikaa mua persuksille ja kunnolla, jos yhtään aion luistaa tästä...



KUVA TÄÄLTÄ

   Lupasin yks ilta vahingossa Julpelle et lähen sen kans uimaan. Mä vihaan uintia. Ihan sama kuinka paljon siellä altaassa räpiköi, eteenpäin ei pääse ja voimat loppuu ku seinään. Ja siinä sivussa tulee nieltyä puoli allasta tyhjäksi. Mulla on nyt varmasti elinikäinen kloorimyrkytys ja happivajaus. Jaksoin polskia ( Phelps kyllä jää toiseksi...) huimat 50 metriä ja sit oli pakko puhaltaa happee ja siirtyä väljemmille vesille. Siirryin vesijuoksemaan, joka on kyllä mulle ihan soppeli laji: ei tuu liian hiki, vauhti ei päätä huimaa eikä syke nouse ( ihme jos sydän ei pysähy, niin leppoisaa se on).
  Aattelin sit, että kun kerta olin ollut niin urheilullinen, piti kaupasta käyä ostamassa protskurahkaa ja mandariineja. No rahka oli ainaki ihan myrkkyä.

   Lopputuloksena uintireissusta sit on pienenmoinen flunssa. Niin paha ettei sitten millään voi mennä kouluun, mut ei kuitenkaan niin paha flunssa, että joutuis koko päivän viettää peittoon kääriytyneenä. :D Mua taitaa taas vaivata jonkinlainen laiskuus...