laiskottelua

Heissan!

Mä oon ollu hirveen äidillinen jo pienestä pitäen.... Toivottavasti en rutistanu Mamppea liian lujaa,
reppana jos se on mun takia saanu jonku happivajauksen. :D

  Tää loma on kyllä ollut ihan paras. Pahinta mitä oon joutunut lomalla kokemaan on ollu se, että konvehtirasia on tyhjennyt ihan liian äkkiä, eikä äkilliseen salmiakkihimotukseen löydy SALMIAKKIA. Mä en ees syö koskaan salmiakkia paitsi sillon kun on joulu. Suklaa ja salmiakki tasapainoittaa kivasti toisiaan, ei tuu nii ähky olo :D ( tykkään syyä karkkia, tiesittekö?)

  Mä olin ollut sittenki aika kiltti, ainakin sain pukilta pari huippukivaa pakettia. Mä luulin, et oon ollu aika rasittava tänä vuonna, mä nimittäin huomasin et mulla on maailman lyhyin pinna ja säälittävä itsehillintä. Ja saatan välillä mököttää ja olla kaikin puolin tosi piristävää seuraa. Oon vissiin sitteki ollu melkein siedettävä. Ens vuonna mä yritän vähän aikuistua.

  Sain partaukolta lahjaksi SYKEMITTARIN ja KASVOHOIDON. Sykemittarin avustuksella liikkumismotivaatio on noussu ihan pilviin ja oon ollu aivan täpinöissään ja tuijottanu sykettä juoksumatolla. Ja merkinny kulutettuja kaloreita muistiin. Nyt mulla on hyvä fiilis bodauksesta ( mä ämmäbodaan eli en tiiä voiko sitä oikein bodaukseks kutsua. ainakaan se ei missään näy, mutta tuntuu seuraavana päivänä kyllä). Kasvohoitoa ootan kyllä innolla, en tiiä millä poppakonsteilla ne kosmetoloogit taikois tämän naaman vähän siedettävämmäksi. :D Mä en oo ikinä käyny missään kasvohoidoissa, oon sen verran maskuliininen etten harrasta noita naisten juttuja.
Sit mä sain pukilta vielä karkkia, kauneuspeilin ( haha, tää oli kans joku ihan paras: pikkusisko kääri sen vanhan leikkipeilin pakettiin ja lahjoitti mulle. jotain vihjailuja, et mun kannattais joskus kattoo peiliin?), karkkia ( kirjoituksiin lukua varten. kröhmmöhm.) , kehykset ja semmosta pientä kivaa :)

  Ainiin, kävin mä shoppailemassakin! Alennusmyynneissä, ja kotiudutin ainoastaan tarpeellista. Eli ei sitä oikein shoppailuksi voi kutsua. Ostin kalenterin, vihkon, ruutupaperia ja salihousut, vaikka oishan sieltä löytynyt vaikka mitä kivaa ja siistiä. Mutta en mä tartte miljoonaa paitaa, enkä varsinkaan semmosia farkkuja jotka kerran on ihan ookoot, ja sitte joko liian isot tai liian pienet. Alan tästä lähtien investoimaan vaan kaikkeen hyödylliseen... (huhhuh.)

   Välipäivät on kivasti kulunu sit jääkiekon merkeissä. Melkein purin aamulla sormet hajalle ko jännätin, et joutuuko pikkuleijonat karsintasarjaan. Ei joutunu!!! Selvästi mun innokas kannustus kannatti. Nuorten MM kisojen lisäks on tullu katottua muutama kärppäpeli, ja kuunneltua äidin puhinaa siitä että jääkiekko vie liikaa aikaa meidän yhteisestä ajasta :DDDD Se ei ymmärrä miten jotkut jaksaa tuijottaa haltioissaan mustan kiekon lipumista ja hiki hatussa mailan kanssa sählääviä miehiä.
 Mua vähän kyllä nyt ottaa sydämestä, ku en huomenna ehi kattooo Suomi-Ruotsi peliä. Pitäis ehtiä uuden vuoden viettoon kaverin mökille, ja musta tuntuu ettei ne jaksa oottaa siihe asti et se peli ois ohi. Ehkä mä kestän tämän, oon hengessä mukana.

  Oikein hauskaa uuden vuoden viettoa! Joku roti kuitenki siihe hommaan, älkää tuhlatko vuoden palkkoja taivaan tuuliin ;)  ja opiskelumotivaatiota niille onnellisille, joita koulun penkit kutsuu jo toinen päivä ( kuten minulle).

 

  

ONNELLISTA JOULUA!!!

Kuva: Mamme

Heippa!

  Sain ystävältä ( kiitos mertsi<3) ihanan joulutoivotuksen viestin muodossa:

 " Tänä jouluna toivon sinulle kynttilän valoa,
lyhdyn lämpöä, tähtien tuiketta.
Toivon valoa tulevaan, iloa sydämeen,
rauhaa mieleen, levollisuutta ja hyvää oloa.
Toivon joulun tuoksua,
parhaita muistoja,
leikkimieltä ja syttyviä säveliä.
Toivon unelmia todeksi, tähtikaaria,
oikeita polkuja tunnistaa omaksi.
Toivon aikaa pysähtyä, kuulla hiljaisuus,
sisimpäsi voima, löytää joulu sydämestä. "

 
  Eilen käytiin äitin ja siskojen kanssa Limingan kirkossa kuuntelemassa joululauluja. Väitän, että missään muualla ei pääse niin lähelle joulua kuin kirkossa :) Musta ihaninta joulussa on se, että voi hiljentyä tärkeimmän sanoman äärelle, ne lahjat ja muu kaupallinen höskä on aivan toisarvoisia. Ilosta, rauhasta ja ystävyydestä se joulu syntyy, ei siihen välttämättä tarvita kasapäin lahjoja, täyttä ruokapöytää tai koristeita. Onhan nekin kivoja, mutta se tunnelma on tärkein! :)

   Ottakaa rennosti ja viettäkää onnellinen joulu! Kaikkea hyvää ja onnellisia hetkiä vuodelle 2013! Jouluna pittää olla onnellinen, muistakaapa se :) Naama hymyyn ja joulumieltä!

vietettäiskö erilaista jouluu?

Heippa.

Kuva lainattu

   Joulu on varmaan semmonen juhla, missä ei oo mitään muuta ku perinteitä: pipareiden käräyttäminen itsenäisyyspäivänä klo 15, harvan ja vähäneulaisen kuusen sisälle kantaminen 22. päivä joulukuuta, raivoisa sota pölypalloja vastaan aatonaattona, joulusauna aattona klo 13 (perheen yhteistä aikaa, erotuksena tavallisesta arkisaunasta se, että lattialla palaa joulupukkikynttilä ja kökötetään lauteilla hiki hatussa kynttilänvalossa.) ja hillitön jännitysnäytelmä: kuka tökkää lusikkansa manteliin joulurauhanjulistuksen aikaan.

 Miten ois, luistettaisko perinteistä ja vietettäis vähä erilainen joulu? Miten ois:

• Olemme ympäristötietoisia emmekä osta mitään- joulu:
    Ympäristö kuolee ja öljy loppuu ( kaikilta muilta paitsi saudiarabian sheikeiltä) ennenkö ehitään täyttää kolmekymmentä. Emme siis osta lahjoja, vaan lahjat voivat olla myös aineettomia, esimerkiksi laatuaikaa perheen kanssa ( hurjan hauskoja piirileikkejä ja seurapelejä--> kaikki nauttivat täysin siemauksin)

• Feministi-joulu
  Tänä vuonna joulupukin sijaan kodeissa vierailee muori ( joka ei ainakaan pukeudu joulunpunaiseen essuun)  ja Maija-poro, eikä Liisa löydä paketistaan mitään vaaleanpunaista, eikä varsinkaan mitään prinsessoihin viittaavaa. Eikä Liisan tartte pukeutua punaiseen samettimekkoon ja kutittaviin sukkahousuihin. ("tyttömäiset lahjat ja punainen samettimekko tukee miesten ja naisten välillä vallitsevaa epätasa-arvoa. Liisalla on yhtäläinen oikeus kietoa kaulaansa kravatti kuin Paavollakin.")
   Miehet kietaisevat esiliinat lanteille, kiehauttavat riisipuuron, sinappihunnuttavat kinkun, pyyhkivät pölyt joulukoristeista ja häärivät kodinhengettärinä. Naiset lukevat konvehtirasia kainalossa Tex Willeriä ja käyvät välillä hakkaamassa muutaman matsin NHL 12:aa.

• Olen katkera veroista -joulu

        Tänä vuonna kynnyksemme yli ei yksikään kaupallinen pukki astu. Ne ei kumminkaan maksa veroja, eikä niitten tartte maksaa koskaan mätkyjä. On huutava vääryys että ympäri vuoden töissä käyvät ihmiset lahjoittaa palkastaan suuren osan yhteiseen hyvään eli valtiolle ( lue: Kreikalle ja muille hunsvottimaille), ja jouluna ylihintaa kiskovat partamiehet vetää välistä. Pukkien kutsuminen lahjojen jakoon on sama kuin tukisi pimeää työtä, eikä kukaan valveutunut kansalainen siihen ruppee. Ehei. Sitten pohditaan koko aatto valtiovarainministeriön puolesta, että mitenkäs nämä isänmaan taloudelliset ongelmat voitais ens vuonna ratkaista.

• Helppo joulu

       Joulua edeltää hillitön kiire ja ressi, ja aattonaki on vielä sata ja miljoona asiaa tekemättä. Tänä jouluna ei laiteta edes tikkua ristiin joulun eteen, kyllä se ajallaan tulee. Piparin tuoksua saadaan ripottelemalla piparkakkumaustetta uuniin, puhtauden tuoksua kaatamalla Tolua vähän lattialle. Joulukuusen näkee kätevästi googlen kuvahausta. Jouluaattona rentoudutaan, tilataan aamuksi lähipizzeriasta kinkkuananasaurajuusto-pizzat koko perheelle ja illalla vieraillaan Mc Donaldsin autokaistalla. Joulukirkon kuulee radiostakin, jos joku nyt vain jaksais vääntää volyymia vähän voimakkaammalle.

• Terveellinen joulu

 Joulu alkaa perheen yhteisellä lenkillä jouluaamun kipakassa pakkasessa. Raitis ilma tekee hyvää ja on hirveän terveellistä. Ruokapöydässä ei tänä jouluna kinkkua nähdä, sillä kaikki epäterveellinen ja ihmisen sisäistä hyvinvointia uhkaava ravintopyramidin vastainen ruoka on pannassa. Joululounaalla nautimme mehukkaita vihanneksia, kylmää vettä ( jota pitäisi juoda monta litraa päivässä), raakasuklaata ja kasviskeittoja. Jos oikein herkutellaan, napostellaan kukka-ja parsakaalin palasia. Joululounasta edeltää jumppa, jossa koko perheen syke nousee rasvaa polttavalle tasolle. Joulupaketeista paljastuu käytännöllisiä ja hyödyllisiä lahjoja, kuten vaaka, jumppapallo tai lenkkarit.

• Puhalletaan yhteen hiileen - joulu

   Tällaista joulua vietetään, jotta perheeseen saataisiin kunnon me- henki ja tekemisen meiniki. Joulusiivous hoituu yhteistyöllä, tehtävät on jaettu tasapuolisesti ja kaikilla on hirveän hauskaa mattoja tampatessaan ja koriste-esineitä kiillottaessaan. Jouluaattona hiljennymme yhdessä jouluevankeliumin äärelle ja veisaamme yhdessä, kaksiäänisesti Enkelitaivaan. Joulukuusen ympärillä leikitään iloisia piirileikkejä, jossa kuusen ympärillä pyöritään kädet tiukasti toisen kädessä. Välillä istahdetaan alas ja muistellaan perheen yhteisiä, mukavia muistoja täynnä olevia nostalgisia ja kultaisia hetkiä ( asuntovaunulomia hyttysparven keskellä, syntymäpäiväkekkereitä ja pääsiäismunien piilotusta). Yhdessä kaadettu joulukuusi koristellaan yhdessä yhdessä valmistetuilla ja valitsetuilla kuusenkoristeilla, ja yhdessä tehty ja rakkaudella katettu joululounas nautitaan yhdessä.

 

 

kuulumisia

Heippa ihanaiset! :)

  

 Sori taas tämä pitkä blogihiljaisuus. Mulle on tapahtunu kaikenlaista ei niin mukavaa, joten ei oo ollu oikein fiilistä kirjoittaa tänne. Tänne blogiin haluaisin kirjoittaa vain semmosia kevyitä, iloisia ja positiivisia juttuja, en käsitellä mitään kovin vaikeita ja kipeitä asioita. Mutta oikeastaan mä oon ajatellu, että mulla kyllä on oikeus OMASSA blogissa kertoa, jos oikeesti ottaa päähän tai ei vaan jaksa. Kenenkään elämä ei voi aina olla hymyä ja naurua, vaikka varmasti me sitä toivottaisiin :)

 Joskus vaan kun on huono päivä, eikä oo jaksanu kirjoittaa oikein mitään positiivista, tai on vain ollut surullinen,  tulee jälkeen päin kommentteja että " miks oot noi negatiivinen ja pessimistinen ihminen"  Mä en omasta mielestä oo pessimistinen, joten tommoset oikeesti tuntuu pahalta. Mä yritän ajatella asioista positiivisesti, enkä hukkua itsesääliin. Mä näen tulevaisuuden valoisana, osaan olla kiitollinen siitä, mitä mun elämässä on.  Ei oo ihmisestä itsestään kiinni, jos välillä on paha olla. Oon huomannu, että yleensä vaaditaan sellaista iloisuutta ja energisyyttä, jos joku on väsynyt ja surullinen, se on jotenki huono asia. Mutta eikö me kaikki olla joskus väsyneitä ja surullisia? Sille pitäis antaa tilaa, eikä vaan suhtautua siihen asenteella pessimistisyys on perseestä. Tämä koko mun vuodatuksen pointti on se että aina ihminen ei jaksa olla iloinen ja energinen, vaikka niin itse kovasti haluaisi.

 Tähän joulukuuhun on mahtunut paljon kivoja juttuja. Pikkujouluja, iltasia jutteluhetkiä, kahvilassa istuskelua... Koulusta en oo vielä kauheesti ehtiny ressaamaan, enkä aio harrastaa sitä enää tänä vuonna :D Kevään kirjotukset tuntuu älyttömän kaukaiselta asialta, vaikka se aika sitten humahtaa ja nopeasti ohi. Sitä ennen ois tiedossa lukuloman alkaminen ja penkkarit. Kivoja juttuja siis :)
Mulla on menossa yks kirjottamisprojekti, ja oon kuluttanu siihen aika paljon aikaa. Mulla on vielä kymmenen päivää aikaa saada se valmiiksi ;)

Mä oon tehnyt monta hyvää päätöstä nyt joulukuussa. Lopetin vähäksi aikaa työt, keskityn nyt vain koulunkäyntiin. Sovittiin työnantajan kanssa et ilmoittelen sitten kun on vähän enemmän energiaa tehdä työvuoroja. Tuntuu ihan hassulta olla välillä lomalla. Viimeset neljä vuotta oon tehny enemmän tai vähemmän töitä, joten tämmönen tuntuu nyt tosi hyvältä :) Oon jotenki aina ajatellut että on tyytymättömyyden osoittamista, jos ei haali kaikkia mahdollisia työvuoroja ja käy siinä sivussa töissä. Oon tehny paljon töitä sen takia, ettei kukaan vaan tulis sanomaan mulle et ootpa sä laiska. Ei oo pitemmän päälle viisasta tuommonen :)

 Tulipa tästäkin vuodatus. Mutta tämmöistä tänään liikkuu mielessä. Mä luulin, että lintsasin uskonnontunnilta ku en jaksanut aamulla herätä, mutta se tunti olikin peruttu :D Mun pitäis liikkua koululle päin puol kolmelta, mutta ajattelin mennä ennen matikantuntia hankkimaan joululahjat. On jääny vähän viime tippaan joululahjojen osto... Mutta tänään alkaa joululoma!!! Illalla ois koululla vielä joulujuhlat ja tuomiokirkossa joulukirkko, mutta klo 24.00 oon virallisesti joululomalainen.

  MUKAVAA JOULUNODOTUSTA KAIKILLE!!! :)

P.S piristäkää kommenteillanne...... ;)

ajattelemisen aihetta

Heippa!

  Viime aikoina oon paljon miettiny mun elämää, asettanu asioita tärkeysjärjestykseen ja tajunnu, että kaikesta kyllä selvitään, jos vaan jaksaa uskoa ja luottaa niin :) Oon käyny läpi kipeitäkin asioita, ja tajunnu, että ne on aina osa mua, eikä niitä tartte yrittää unohtaa. Jokainen elämänkokemus opettaa, ja myös vaikeilla asioilla on tarkotuksensa. Ehkä mä ymmärrän sen tarkoituksen vasta vuosien päästä...

Kuva lainattu weheartit.com

  

Välillä havahtuu siihen, että kaikesta huolimatta on ihan hirveän onnellinen. Se on hieno tunne...

  Tässä pari runoa, jotka ystävä lähetti. Nämä on pistäny mut ainakin ajattelemaan, toivottavasti laittaa teidätkin.

 "Jotta pääsisi perille
on eksyttävä tieltä
Joka pääsee perille
oppii
että hetken kuluttua
on taas jatkettava matkaa
Joka ei koskaaan
putoa raiteilta
ja mene rikki
jatkaa aina samaa rataa
ja on turvassa
suurelta murheelta
ja suurelta onnelta."

-Tommy Tabermann-

"Me suljemme niin monia ovia itse, painamme hiljaa kiinni.
Piiloudumme itseltämme ja muilta.
Itkemme hiljaa sisäänpäin, kun emme muuta osaa.
Uskomme, ettei kukaan kuuntele eikä ymmärrä.
Kunpa voisimme avata ovet, tulla esiin ja itkeä toisten nähden.
Olla kipeitä toisten nähden.
Että toiset näkisivät, kuulisivat ja ymmärtäisivät.
Ettemme menettäisi itseämme pelon takia.
Meitä on liikaa lukittujen ovien takana.
Avain on meillä, avataan ovi.
Ihan vaan raolleen, ensin.
Jonkun tulla ja nähdä."

-Tuntematon-



waaagner!

Lisää Viivi ja Wagner, HS

  Huomenta!

      Ihanan symppis tuo Wagner, niin arvostan! Viikonloppu meni taas niin, etten oikein ehtiny tehä mitään koeviikon eteen. Sitä tulee koko ajan vaan laiskemmaksi, mitä lähempänä penkkarit on. On mulla onneks noin kolme kuukautta aikaa ryhdistäytyä ennen kun hauskutan ittiäni pukeutuneena niinkin kekseliääseen asuun kuin pellepukuun ja kiljun lyskarekassa keuhkot pihalle. Kyllä mä sit oon helpottunu ku viimeset kirjotukset on ohi ja pääsykoepaperit palautettu. Sitten voi jo hengähtää :)

   Eipä mulla mitään suuria ajatuksia tänä aamuna oo. Toivottavasti niitä suuria ajatuksia pulpahtais joskus pintaan, et vois tätä blogia vähän useamminki päivittää :P

aamu

Huomenta!

 Kello ei oo vielä kaheksaa ja halailen autiossa lyseossa tietokonetta eikä ees ihan hulluna väsytä. Mitä nyt aivot tuntuu olevan vähän kohmeessa, eikä jaksais ajatella yhtään mitään, mutta yleisesti ottaen en oo vähään aikaan ollu näin hengissä aamusin! :)

 Eilen kävästiin yliopistolla Abipäivillä. Ihan hauskaahan siellä oli piipahtaa, vaikkakaan Oulun yliopisto ei taida olla suunnitelmissa. Siellä ei vaan oo mitään, mikä kiinnostais. Paitsi ehkä kulttuuriantropologia. Voi kun osais ees fysikkaa ja kemiaa, niin vois jäädä Ouluun. Mua alko ihan hirveesti hirvittää se tosi asia, että ens syksyllä viimeistään pitää pakata kimpsut ja kampsut ja muuttaa jonnekki uuteen paikkaan. Mikä se kaupunki sitten on, en tiiä. Joskus aikasemmin vannoin että heti kun pääsen, niin lähen mahollisimman kauas Oulusta, mutta nyt ei tee yhtään mieli lähtee.

  Eilen huhkuin pitkästä aikaa joogassa, ja valaistuin ainakin siinä suhteessa, että ehkä kannattais venytellä nii sais väännettyä ne kukkakeppijalat oikeeseen asentoon. Mä oon suurin piirtein yhtä notkea ku näkkäri tai korppu ja joskus on kyllä pieniä teknisiä vaikeuksia vääntäytyä tiettyihin asentoihi vaikka ne ois kuinka yksinkertasia. Tehtiin myös vähän tasapainoharjoituksia ja oon tasapainoltani varmaan yhtä näppärä ku satavuotias mummeli. Ei tää sentään ihan toivotonta ole, pystyn jo jotenkuten olla ajattelematta miljoonaa asiaa samaan aikaan ja ihan vaan keskittyä hengittämiseen. Onhan taito sekin :D Seuraavaksi aion opetella tämän:

Kuva lainattu weheartit.com

  Vetäkäähän siellä koneittenne takana piristävä aamujooga. Mä meen lukee ruotsin sanakokeisiin, tehokasta lukuaikaa on vielä jälellä viistoista minuuttia ennen tunnin alkua. Ruotsin tunnit aamusin on maailman surkein keksintö, ihan oikeesti.

Kuva lainattu weheartit.com

 
  

hempeetä

Morjesta!

  Nyt aloittelemaan viikonloppua! Vietin äsken mieltäylentäviä hetkiä uusintakokeessa ja ilahdutin kanssakärsijiä nenän niiskutuksella. Nuha nimittäin.
Viikonlopun suunnitelmissa on töitä ja yhet kihlajaiset, siinä siis hommaa riittämiin. Vielä tässä funtsin että vietänkö tämän illan peittoa kaulaillen lätkäpeliä kattoen vai meenkö tunkemaan mun viimeisiä varoja hyväntekeväisyyteen Nepalin lasten hyväksi. Mä lahjottaisin heti miljoonan jos mulla vaan ois. Aina ku joku kiertää pytyn kanssa keräämässä rahaa, mut valtaa empatiapuuska ja tunget kaikki rahat mitä nyt lompakossa sattuu olemaan. Oon auttanu mun vähäisillä lahjoituksilla yhtä söpöä katusoittajapoikaa ( ihan vaan sen takia et sillä oli kiva hymy ;)) , veteraanipappaa, Ruotsin lapsia ( piti saada kruunut kulumaan), kummipoikaa Ugandassa, nälkäpäiväkeräyksissä jne.


    Onkohan se niin, että mitä vanhemmaksi tulee niin sitä lässymmäksi ja hempeemmäksi ihminen muuttuu? En nyt meinaa itteäni, oon yhtä epähempeä kuin aina ennenkin ( en oo muuttanu huoneen väritystä romanttisen vaaleanpunaiseksi, en suihkuttele kirjeisiin hajuvettä, en ees kirjota rakkauskirjeitä, en sävellä rakkauslaulua siellä jossain odottavalle prinssille - se tuskin pitäis mun laulua kovin romanttisena eleenä, en yleensäkään tihrustele maailmaa vaaleenpunaisten lasien läpi).
Iskästä ja äitistä on tullu yhtäkkiä niin hempeitä että ihan ällöttää :D Ne hirisee söpösti toisten jutuille ja meinaa kuolla nauruun kun toinen kertoo jonkun hyvän vitsin ( viisaat ihmiset kuten minä ei ees ymmärrä että siinä jutussa on ollut jotain vitsikästä). Sitten ne niin söpöilee, lässyttelee toisilleen ja tuijottaa toisiaan kaihoisasti silmiin :DDDD Äiti ei ees mäkätä, vaikka tiskikone on tyhjentämättä. Nojoo. Mä vähän kiusaan niitä, don´t take that seriously. Niillä on oikeesti huumorintajua. Ainakin joskus mä melkein nauran niiden jutuille.

    Joskus oon kuullu semmosen jutun, et nainen valitsee yleensä isänsä kaltaisen miehen. No, mulla ei sit kyllä oo suuria odotuksia, haha :D ( vitsivitsi.)

KUVA LAINATTU WEHEART

 Ensinäkin tuon viisauden mukaan mun tuleva mies ois hieman epäromanttinen. Ei siis ois odotettavissa kitaraserenaadeja ikkunan alla eikä pitkiä kävelyitä auringonlaskussa ( kävelylenkki kerran kahdessa viikossa tien päähän ja takaisin on just sopiva.). Se naurais kaikille romanttisille runoille ja varmasti ostais synttärilahjaksi paistinpannun.

KUVA WEHARTIT

Sit se tuleva mies tykkäis sörkkiä ilman suurempaa tietämystä sähkölaitteita ajatuksella " tosimiehet ei saa sähköiskuja, tosimiehet korjaa kyllä kaiken" eikä se varmasti alentuis siihen että kysyis joltain neuvoja. Varsinkaan naiselta.
Jos vaimo lähtee illaksi ompelemaan ( mun kohdalla hyvin epätodennäköistä), se jäis vahtimaan muksuja ja tilais vaikka seuraavan kymmenen vuoden jääkiekkopelit että ois jotakin tekemistä. Sen suurinta kotimatkahupia olis kuunnella Pookista Puotipuksuja, ja se pohtis niinkin älykkäitä asioita kun " mitähän syötäisiin tänään, lämmittäiskö tänään saunan, pitäs tehä vähä puita mutta tänään ei kyllä jaksa. Ehkä ensi viikolla."  Vaatekaupoissa se tuntis olonsa yhtä orvoksi kun kirahvi jääkarhujen seurassa ja uudet kuteet ostetaan vasta sitten kun edellisissä on reikä tai ne muuttuu tomuksi. Kenkiäkään on turha ostaa ennen kun pohjat on irti ja varpaat kastuu. Shoppailureissu hoituis kätevästi viidessä minuutissa. Silmämääräisestihän sen vaatteen koon kyllä näkee.

Mut ois se ihan hullun lepponen tyyppi ja melkein pitkäpinnainenkin kaveri. Eli ei se ihan toivoton ole.

hurmaiskohan tällä sen tulevan prinssin? epäilen suuresti...

Weheartit.

protskua kiitos

Morjesta!

    Maailman suurin vääryys on oikeesti se, että haba ei kasva, jos sohvan kulmaan käpertyminen miellyttää enemmän kuin salilla huhkiminen ja suklaa maistuu paremmalta ku joku maitorahka. Mä oon jotenki luottanu siihe mielikuvaharjoittelun voimaan ( kyllä tuo haba kasvaa vaikka nyt vähän tässä otanki rennosti...) mut joteski ei oo toiminu. Pakko vissii sit ihan oikeesti ottaa tää homma tosissaan, jos haluaa löytää ne lihakset ennen eläkeikää. :D Hyvästi siis suklaat ja muut hiilarimössöt, tervetuloa protskurahkat ja vihannekset.

   Pliis, potkikaa mua persuksille ja kunnolla, jos yhtään aion luistaa tästä...



KUVA TÄÄLTÄ

   Lupasin yks ilta vahingossa Julpelle et lähen sen kans uimaan. Mä vihaan uintia. Ihan sama kuinka paljon siellä altaassa räpiköi, eteenpäin ei pääse ja voimat loppuu ku seinään. Ja siinä sivussa tulee nieltyä puoli allasta tyhjäksi. Mulla on nyt varmasti elinikäinen kloorimyrkytys ja happivajaus. Jaksoin polskia ( Phelps kyllä jää toiseksi...) huimat 50 metriä ja sit oli pakko puhaltaa happee ja siirtyä väljemmille vesille. Siirryin vesijuoksemaan, joka on kyllä mulle ihan soppeli laji: ei tuu liian hiki, vauhti ei päätä huimaa eikä syke nouse ( ihme jos sydän ei pysähy, niin leppoisaa se on).
  Aattelin sit, että kun kerta olin ollut niin urheilullinen, piti kaupasta käyä ostamassa protskurahkaa ja mandariineja. No rahka oli ainaki ihan myrkkyä.

   Lopputuloksena uintireissusta sit on pienenmoinen flunssa. Niin paha ettei sitten millään voi mennä kouluun, mut ei kuitenkaan niin paha flunssa, että joutuis koko päivän viettää peittoon kääriytyneenä. :D Mua taitaa taas vaivata jonkinlainen laiskuus...



   
 

on syksy niin ihmeellinen...

Huomenta! :)

 

Mulla ois tässä kolme ja puoli tuntia tehokasta aikaa jäljellä ennen ku pitäis suunnata töihin. Mua vaivaa aamuisin semmonen mörrimöykkysyndrooma, eli ensimmäiset pari tuntia menee syvässä horroksessa  kahvikuppia tuijotellen. En siis oo mikään kovin ihana ja aurinkoinen ihminen aamuisin ;)

 

    Ehittiin melkein haravoida piha ennen ku ensilumi satoi maahan. Iipu toimi mun työnjohtajana ja kimitti vieressä: " ÄLÄ LAISKOTTELE REETTA" " Nyt tuosta otat tuon kasan ja käyt viemässä sen pois.." " Tuonne jäi vielä lehtiä!!!!"  Työnjohtaja katsoi oikeudekseen istua kottikärryissä ja kattoo silmä kovana, etten laiskotellu.

  Haravointisessioon piti varustautua kunnolla: Pinkit kumpparit, rumat housut ja syvälle päähän vedetty pipo. Äärimmäisen hurmaava näky siis...

   Käytiin nyt lomalla Aapun, Iipun, Julian ja kummitytön kanssa HopLopissa ( yritin siis olla ihana isosisko,,,) . Muuten jees paikka, mut ku kaikki neljä juoksee eri suuntiin, nii tulee kummasti vähän hiki :D Minä joka arvostan ihan hulluna terveellistä safkaa, vein tytöt hoploppeilun jälkeen heseen syömään. Puoli minuuttia ja Aapu oli kaatanu päälleen puolet kokiksesta.



 

 



Mä kyllä toivon, että nuo lumet pysyis maassa vähän pitempään ku pari viikkoa. Jotenki se synkkä ja valoton sade ei nyt kyllä inspaa, mä tartten valoa!!!


 Huomenna ois taas lähtö koulun penkille istumaan, ja seuraava loma tiedossa joulukuussa ( joka on maailman lyhyin loma, kiitos opetushallitus mikä lie :D ) Eiköhän nyt oo taas pikkasen enemmän virtaa kouluun ku on saanu relata.

 P.S äkillinen energiapuuska valtas mut! Pystyttäkää mulle patsas jos oikeesti jaksan raahautua lenkille tai salille ennen työvuoroa...
P.P.S Ihan totta, en usko pätkääkään tuohon että liikunta piristää, jos sitä harrastaa aamuyöstä ( silloin kun kaikki järkevät ihmiset vetää hirsiä). No en oo kyllä koskaan testannu et menisin vaikka ennen koulun alkua salille ( eli heräisin viideltä ja oisin kuudelta silmät ristissä tempomassa puntteja. EI KIITOS.). Aina se on kummasti jääny aikomuksen asteelle.... Voi tätä sporttisuutta mikä mussa oikein virtaa. Miks en oo syntyny hylkeeksi, ei tarttis ikinä miettiä röllyköiden karistamista???

mökkeilyä

Moikka!

Jospa sitä joskus miljoonan vuoden päästä ois oma tupa ja perunamaa?

   Syysloma. Miten niin lomat on opiskelijoiden parasta aikaa?

Tapahtunutta:

• Nautittiin Tojon tasaisesta kyydistä ja huudatettiin lastenlauluja ( Mikkihiiri Merihädässä on ihan jees.)
• Leiriydyttiin Kiuruveelle ( joo en mäkään ollut koskaan kuullu sen nimisestä paikasta. Korvessa kuitenkin) mökkeilemään pariksi päiväksi
• Käytiin illalla kävelyllä ( säkkipimeää, mörköjen ja karhujen pelossa kuitenkin taskulamppu mukana)
• Tehtiin salaattia ( kaks pakettia kanaa, kaks pakettia halloumjuustoa, kurkku, salaattia, suolapähkinöitä, pkt viinirypäleitä, kaks tomaattia) ja syötiin se yhessä hujauksessa. Muu ruokavalio koostui lähinnä herkuista ( pahinta mitä mökkeilessä voi tapahtua, on että tulee nälkä)
• Istuttiin klo 2 yöllä notskilla ja paistettiin vaahtokarkkeja ( vähän sade ropisi ja paleli ja väsytti, mutta tunnelmaa sekin,)
• Käytiin veneilemässä ( asiallisesti varustautuneina: pelastusliivit, onki, neljä matoa ja haavi). Lopputulos: Ei kaloja eikä hukkuneita vaan kova ruokahalu.
• Hörpittiin glögiä ja pelattiin jotain hirveen ärsyttävää peliä ( en pärjänny siinä, siks se oli ärsyttävä)
• Luin runoja ( ei niistä kyllä mitään ymmärrä, mut jotku on ihan kivoja)
• Saunottiin melko viileässä saunassa kynttilöiden valossa ( kyllä se sauna siinä lämpeni ku kärsivällisesti jakso viskoa vettä kiukaalle)

 

 " Olen väsynyt puhumaan itsestäänselvyyksiä.
Minä tahtoisin kuutamossa kylpevän kylän,
sateiset heinikot, kimaltavan järven,
hiljaisuuden jonka vain sade ja tuuli rikkoo.
Minä tahtoisin hataran savusaunan,
laiturin, josta voisi uida kaislikon reunaan,
saaren, jossa minua odottaa tuttu ihminen
öljylampun valossa verannalla, teetä juoden. "

- Arja Tiainen-

 Kiva runo muuten, mut en mä ehkä tartte sitä laituria sitä varten et saisin polskia järvessä. Lämmitetty järvi tänne, kiitos. Ja mielummin ihan pystyssä oleva savusauna sen hataran saunan tilalle :)

  Pitääkö ihmisen oikeesti huolestua jos yhtäkkiä tuntee kummaa mielenkiintoa runoja kohtaan? ja vielä melkein ymmärtää niitä? :D

 

kirppuilua

Hellou.

  Matkustelu on sitten rankkaa, vaikka viime lauantaian suuntana olikin niinkin eksoottinen kaupunki kuin Luulaja. Ponkaisin ylös puol kuuden aikaan ja samalla ku yritin karistaa unihiekkoja silmistä, muistin, miten paljon vihaan aikasia herätyksiä. Musta tuntuu että oon sittenki karhu ja talviuniaika on pikapikaa lähestymässä. Oon onnistunu siinä rasvakerroksenkin kartuttamisessa... Älkää siis ihmetelkö jos tässä ensilumen tullessa kömmin pesään ja käännän kylkeä. Keväällä nähdään.

Kuva: Mamme

  Bussi starttas puol seiskalta, ja tunnelmasta sen verran, että ainakin huomas, että bussin märääenemmistön muodosti naiset: 6.30 ja bussissa jäätävä puheensorina ja kikatusta. Mä sentään oon niin maskuliininen, ettei nui aikasin aamulla aamubasson takia saa minkäänlaista puheeksi tulkittavaa kommunikointia aikaiseksi. Mut onneks bussissa on hirveen kivaa nukkua, vaikka takana istuvien keskustelu kävi aika mielenkiintoiseksi ( joo salakuuntelu on rumaa, mutta jakelin itekseni siinä hiljaista sympatiaa... Ois tehny mieli kertoo niille, et jooo kyllä elämä on joskus vähä vaikeeta, mut joskus se aurinkokin säteilee risukasaankin. En tiiä oisko ne arvostanu kovinkaan mun ystävällistä elettä...).

  Eka pysähyttiin Tornion abc:llä vähän jalottelemassa. Elämä ois miljoona kertaa helpompaa jos ois sattunu syntymään mieheksi, ei tarvis koskaan jonottaa vessaan. :D Luulajassa oltiin kymmenen maissa ja jonotettiin tunti tuiskussa ja tuulessa sisäänpääsyä kirpparille. Kirppari järjestettiin isossa hallissa, jonne oli tungettu melkein miljoona pöytää ja vielä enemmän ihmisiä. Ensimmäiset viis minuuttia sai tutkia pöytiä melko rauhassa, sitten väenpaljous alko vähä ahistaa. Tykkään kierrellä kirppareita, mut mulla ei oo semmosta nenää jolla vainuais kaikki hyvät löydöt. Asiaa vähän vaikeutti se, että kaikki myyjät puhu ruottia, joka ei oo se mun vahvin juttu. Löysin yhdestä pöydästä ihan hienot kengät ja luulin, et myyjä tykkää musta niin paljon, et se antaa alennusta. Se hoki et "trettioåtta" ja tajusin sit että se ei puhunu mistää alennuksesta vaan kengänkoosta. :D mut kengät siirty mun omistukseen, ei ne maksanu ku viiskyt kruunua. ( olo on melko rikas kun saa lompakon täyteen kahenkympin kruunun seteleitä...)  Löysin myös ihanan laukun, joka oikein tihkuu vanhaa aikaa. Just tommosta oon jo pitkään sivusilmällä vilkuillu, mutta eipä oo ennen sattunu kohalle. Oon jotenki nii rakastunu kaikkeen vanhaan ja nostalgiseen...

 Jaksettiin haistella pölyä ja vanhoja tavaroita huimat pari tuntia, sitten loppuaika  juotiin limsaa, ja ootettiin et bussi nakkais meijät Luulajan keskustaan. Ihasteltiin ihmisiä, ja bongailtiin hienoja tyylejä. Ruotsissa ihmiset on jotenkin niin tyylikkäitä, Suomessa melko vallitseva tyylisuuntaus näyttää olevan tuulipuku ja lenkkarit. :D  Kaupungilla vastaan käveli niin tyylikkäitä ihmisiä, et aloin kyllä vakavasti miettimään, että ois ihan kiva joskus näyttää hyvältä.
  Keskustasta löyty paljon kivoja kauppoja, mutta aikaa shoppailulle oli puolitoista tuntia. Juostiin kaupasta toiseen ja tehtiin varmasti shoppailijoiden nopeusennätys. Kotoutin Suomeen yhet farkut, hurjaa! Toivottavasti farkut vaan ei oo liian pienet, en jaksanu sovittaa niitä kun sovituskopeille oli pitkät jonot ja jotku vissiin aatteli asua siellä kopeissa. Kiitos vain teille ;)

  Vaikka ruotsalaiset on tyylikkäitä tyyppejä ( jee ruottalaismiehet, teillä on hienoja takkeja!), onneks sielläkin sataa vettä, hähhhähhää. Kastukaa kaikki tyylitietoiset!!!

  Luulejasta lähettiin takasin Haaparantaan ja kävästiin Ikealla mutka. Candy Worldissa oli pakko käyä täydentämässä karkkivarastoja ja Ikealta ostaa kynttilöitä ja tuikkuja pimeitä syysiltoja varten. Rynnättiin syömään Ikealle: en kycklingfile, tack! Hyvvää safkaa kyllä.

  Kotimatkalla bussi hajos hetkellisesti motarin reunaan, mut päästiin kuitenki onnellisesti kotiin asti. :)

 

 

faliraki

  Istuin tänään bussissa ja tuijotin aika tylsistyneenä harmaata maisemaa ja vesisadetta. Muistin siinä kun haaveilin seuraavasta reissusta, etten oo muistanu kirjottaa teille mitään Falirakista ja vesipuistosta, jossa kävästiin silloin Rodoksen reissulla. Ehottomasti kannattaa käydä tuolla, jos siellä päin liikutte! Rodoksen keskustasta lähtee monta kertaa päivässä ilmanen bussikuljetus ja koko lysti makso semmoset parikymmentä euroa. Tässä siis tulee:
   Mä oon ehkä maailman nössöin ihminen, en tosiaankaan mikään hurjapää joka sais kiksejä joissain huvipuistoissa tai extremeharrastuksista. Tuolilla seisominenki jo huimaa. Lisäks oon semmonen vesipeto ettei toista: vesijuoksu on ihan jees sillä siinä sentään on semmoset kelluttimet, uida jaksan ehkä semmoset 25 metriä ja sit pitää pysähtyä haukkomaan happee.  Mua vähän pelotti ja jalat tärräs enemmän tai vähemmän, kun näin ne Falirakin vesipuistojen liukumäet. Palloilin siinä pitkän aikaa ja katoin vierestä kavereiden menoa, ja harkittin siirtymistä johonki lasten kahluualtaaseen polskuttelemaan. Käsipohjaa on aina ihan hyvä vetää.

 

Kuva lainattu täältä

  Uskallauduin kuiteski sit joihinki mäkiin ja hauskaa oli ( voi vitsi oon rohkee). Meinattiin Uban kanssa teilata tuossa mäessä yks pikkupoika , joka laski meijän eellä, mut onneks se ehti turvaan :D Joku ihmeellinen fysikaalinen ilme anto meille semmoset vauhdit, että...


Kuva lainattu täältä

    Ainoo huono puoli tuossa vesipuistossa oli se, että mistään liukumäestä ei voinu oikein laskee kengät jalassa ja siks piti kulkee varpasilleen. Lämmintä oli semmoset + 35 astetta ja aurinko porotti suoraan tielle. Varpaat oli aika lähellä palaa, kulkureitit oli tulikuumia. Fiksuna tyttönä sitten vetäsin sukat jalkaan ja yritin hipsiä niin, ettei varpaat ois paistunu. Olin otettu kun jonku random mies kerto että näytän tosi tyhmältä sukat jalassa. " Why you have socks? YOU LOOK SO STUPID!" Minä: " .... thankyou..."   Surkeet iskureplat noilla paikallisilla, hehe.



Kuva lainattu täältä



 

Kuva lainattu täältä

Kuva lainattu täältä    En ois uskonu, et M osaa kiljasta niin kovaa ja korkeelta :D Se vinkas ku pikkupossu ku viiletti tuota mäkee alas!
 

 
 

syksy

Kuva: Mamme

Kuva: Mamme

  Just nyt on niin hyvä fiilis. Ei jaksa tällä hetkellä ressata ihan mistään, ja niin nautin tästä olotilasta! Yritän koko ajan  olla kehittelemättä itelleni ressinaiheita, sillä joskus tekee hyvää vaan elää hetkessä. En halua edes uhrata ajatustakaan tulevalle, keväälle ja pääsykokeille. En ainakaan tänään. Nyt on aikaa käydä pitkillä lenkeillä, tempoa puntteja salilla, polttaa kynttilöitä ja lukea iltaisin kirjoja. Tämmöstä perusarkea, just niin parasta!

  Viikonloppu meni kivasti mökkeillen ihanien ihmisten seurassa. Tarkotuksena oli vähän huilia kirjotusten jälkimainingeissa ja ottaa rennosti. Aluks kaahattiin Lidliin ja ostettiin peräkontti täyteen ruokaa. (Mökillä pahinta mitä voi tapahtua on se, että tullee nälkä :D) Nälkää ei ehitty viikonloppuna nähä, siitä piti huolen massiiviset karkki- ja sipsivarastot. Mun jo hurjan viikon kestäny karkkilakko loppu ku seinään, mut tässähän on koko syksy aikaa alkaa lakkoilemaan uudestaan...

  Lauantaiaamulla ( eli yhden aikaan iltapäivästä) käytiin koko porukka reippailemassa ja nuuhkimassa syysilmaa. Tuommoset leppoisat aamulenkit on niin kivoja, oli kivaa vain tallustella maantietä eteenpäin, poimia kourat täyteen puolukoita ja ihastella syksyä. Tämmösiä pieniä hetkiä keskellä arkee, mistä voi olla hurjan iloinen :)

   Tässä vielä tämmönen haikeuskappale. Sopii jotenki kivasti syksyyn, vaikka eihän syksy mitään surullista ja masentavaa aikaa oo. Vähän haikeaa vain...

JOOGAA!

Oulu.

Hellou! :)

  Kirjoitukset takana, käsi lähellä kuoliota ja niiin helpottunu fiilis! Ei ressiä enää mistään ( paitsi matikan portfoliosta) eikä päänuppi oo koko ajan kireellä. Viime reaalikirjotuskerrasta ( mulla oli ihan hulluna evästä, mut en ehtiny syyä juuri mitään) viisastuneena otin mukaan vaan rasian viinirypäleitä ja suklaata. Aamulla käväsin ennen kirjotusten alkua hakemassa kahvia Coffee Housesta ja yritin saada hermot kuriin.  Café Mocha= paras keksintö heti kesäloman jälkeen. Psykolofia nyt ei menny kovin hyvin, mut kirjotettava riitti niin, et sain rakkoja sormiin :D En oota mittään kovin kummosta menestystä, mutta eipä tuolla psykologialla kovin suurta merkitystä ees oo. Hyvä minä ku kirjotin viime keväänä sen reaalin, laskee ressitasoa huomattavasti :D

   Mä olin eilen elämäni ensimmäisellä joogatunnilla, ja oisin varmasti kokenu jonkin asteen valaistumisen jos yhtien tyyppien kiljunta ei ois häirinny mun keskittymistä :D Mä jotenki niii tykkään tuosta joogasta! Ihan hirveen hieno laji, oikeeesti pittää oikein keskittyä että saa pään ihan tyhjäksi.
 Aluksi loikoiltiin joogamatolla alkurentoutukset. Mulla alko silmät pahemman kerran luppasemaan, ja jos joogamatto ois pikkasen pehmeempi, oisin varmasti alkanu kuorsaamaan. Olin aika lähellä revetä, ku vuorossa oli tehä metsoasento ( kyykkyyn, pylly pitkälle ja kädet suorina taakse, voitte vaan kuvitella miten fiksulta näytin.). Pikku-kani ( kippuraan lattialle ja kädet korvien viereen) ja sammakko herätti kans mussa melkosta hilpeyttä :D Jossain vaiheessa jossa loikoiltiin jälleen joogamatolla, mulla alko mahasta kuulua kummaa kurinaa. Kummasti se maha alkaa silloin  pitää ääntä kun muualla on ihan hiljasta.

   Mutjoo nyt oon kyllä vakuuttunu joogasta. Heti kuule kaikkos kaikki selkäkivut ku tuhka tuuleen ja unenlaatu parani huomattavasti ( millon viimeks oon oikeesti nukkunu niin sikeesti ku viime yönä?). Illalla lähin joogatunnin jälkeen Ouluun päin pyörähtämään. Yritettiin kavereitten kans ettiä jotain ruokapaikkaa, mut Oulu on nii pystyyn kuollu että siellä ei oo kymmenen jälkeen mikään paikka auki, piti siis tyytyä Hesburgeriin... :D

By Mamppe

kohta ohi!

Huomenta!

Mä oon nii haikaillu tuon mun mielettömän rusketuksen perään... :DDDDDD Tää Suomi-ilmasto tekee hallaa mun hipiälle, kohta oon valkosempi ko jääkarhu lumisateessa.

Jotenki tää plogi on kyllä pahemman kerran kuollu pystyyn, mut yritän tässä terästäytyä parhaani mukaan ;) Otin kommenttipoksista vähän asetuksia pois, joten nyt pitäis pystyä kommentoimaan ilman et tarttee sit lopuksi vielä laittaa sitä varmistuskoodia. Että pitäkääpä tuota kommenttipoksiakin hengissä ;) Kuvituksena jälleen vanhoja kuvia, en oo vieläkään saanu ostettua kameraan uutta putkea...

Mä taas löydän itteni koneelta vaikka mun pitäis olla hyvää vauhtia kuolemassa stressiin huomisten kirjotusten takia. En vaan pysty keskittymään ja oon menettäny kaiken jäljellä olevan toivon hyvästä yo-menestyksestä :D ei vitsi mä oon positiivinen... Jotenki vaan hieman tahmeeta ollu tää syksy... Vähän niinku ois rämpiny koko kuluneen syksyn jossaki suossa kumppareilla, joissa on pottuvarpaan kohdalla reikä.

 Taidan tänään keskittyä suunnittelemaan, mitä otan yo-kokeeseen evääksi. Suklaata ja karkkia ja kaikkee epäterveellistä, sehän on selvä, mut en tiiä uskallanko ottaa kahvitermaria mukaan. Liika kahvinkittaus aiheuttaa vessareissuja :D

  Meillä oli eilen liikkatunnilla Kick Boxingia, ja ei vitsi se on hieno laji! Siis siihen asti ku ei tarvi mätkiä ketään tosissaan, ihan ammattilaisten lajina potkunyrkkeily on ihan sairasta. Vaikeeta se ainaki oli, jotenki on niin vaikee tämmösen blondin vetää oikea-vasen-suoria oikeeseen aikaan, oikeeseen kohteeseen :D Mä sain vielä ongittua sieltä pinkit nyrkkeilyhanskat, joten olo oli tosi naisellinen kyllä! Olin varmaan yks maailman dorkimmasta näystä ku yritin saada jalat ja kädet tottelemaan ja huidoin aina väärään suuntaan. Varmasti vakuutin liikanopen mun liikunnallisista taidoista. Yhellä liikkatunnilla käytiin keilaamassa ja mä sain sitte vastustajaksi liikkaopen :D Eli jos haluutte maailman surkeimman vastustajan, nii lähetäänkö joskus keilaamaan? Ei vain järki riitä siihen, et sais sen painavan keilapallon lähtemään oikeeseen suuntaan. Ja kevyimmissä keilapalloissa on niin pienet sormenreiät, et niihinhän jää käpälä kiinni ;) Oon oikee urheilun ihmelapsi! Mukavaa loistaa lajissa kuin lajissa... ;)

 Joo pääpointti tässä jutussahan oli, et kohta on tääki kirjotusurakka ohi! Sitten tiedossa ihan kivaa tekemistä viikonlopuille, mökkireissua ja kirpparikierroksia. Että mä nautin sit ku huomenna palautan sen psykologian kokeen!

  Mut mitä teille kuuluu? Kertokaas!!! :)

leppoisa lauantai

Oikeeesti miten ihminen voikaan olla aamuisin niin hurmaava, näytin suurin piirtein tältä: ( En ehkä noin tyytyväiseltä...)

Sain hoidella meidän versoja sillä aikaa ku Iskä ja Äippä oli romskusti Kuusamossa ramislaisten kanssa retkellä. Pikkusystereiden kanssa puuhailu on joskus ihan kivaa, mutta jotenki se alkuhuuma loppuu viimeistään sillon ku nenän eteen paukautetaan kymmenes kirja joka pitäis lukea. Lapsirakkaus siis joutuu joskus koetukselle.

Aamunen nälässäpitäminen ei oikein tuottanu tulosta, sillä tytöt ei sentään ollu niin nälkäsiä, että ois syöny mun omin kätösin ja suurella rakkaudella valmistettua ja katettua ruokaa. Mä oon maailman surkein kokki, mut tänää onnistuin loihtimaan niinki herkullisen ruokalajin kuin kanakastike ja makarooni. Ravintoarvot kaikki varmasti kohillaan, kastike oli vähän köyhää ku siihen ei saanu laittaa muuta kuin kanaa. Mä ossaan oikeestaan vaan tehä pizzaa ja nuudeliwokkia, muuhun mun viisaus ei oikein riitä. Ja kokkelikin onnistuu. Hyvä minä! ( kyllä mä oikeeesti opettelen joskus tekemään ruokaa, ainaki sitte ku oon tarpeeks rakastunu ja pyörällä päästä...)

Saatiin kummityttö leikkikaveriksi, ja mä käytin hyödyllisesti ajan ja leivoin Julian kanssa suklaakakkua. Ei vitsi, mähän oon aika hyvä jo. Välipalaksi siis tarjottiin suklaakakkua, vaniljavaahtoa ja juustolle haisevia suolakeksejä ( hyvästi ne ajat jolloin välipala oli jotain terveellistä, esim. omena tai voileipä.)

Aapu oli jotenki huolissaan, et miten me kaikki sovitaan sohvalle kirjaa lukemaan.
A: " Teetta, onko sulla iso pylly?"
Minä: " Joo aivan valtava. Ihan älyttömän iso."
A: " Hei tehkää teetalle tilaa, sillä on niin iso pylly!!!"
Sohva on lähemmäs monta metriä pitkä, semmosta perhemallia ja kolme pikkutyttöö vie siitä tilaa ehkä kymmenesosan. (sohva on mainittu ennenkin täällä )

Illalla pakkasin perheen autoon ja hain kummitytön ja pari kaveria kyytiin ja lähettiin käymään Oulussa seuroissa. Lahjoin muksut ja lupasin niille jätskiä.

Terveelliset elämäntavat ja kehittävät aktiviteetit kunniaan! Mä muuten just hoksasin, että mulla on seittemän enkun kirjaa kokonaan käymättä läpi ja lukuaikaa on puolitoista päivää. Pitäisköhän mun jotenki oppia priorisoimaan? Asettamaan asioita tärkeysjärjestykseen? ( oon kehittyny tässä, elämän tärkein asia ei todellakaan oo hyvä yotulos.)

KUVA TÄÄLTÄ

laiffiii

Heissan :)

Huomaa niin et on ihan kunnolla iskeny syksy päälle. Koulujuttuja ois ihan hirveesti, enkun aineita, kuunteluita, sanakokeita ja muuta mukavaa. Nautin siis joka hetkestä täysin siemauksin... Oikeesti ootan että aika kuluis kuukausi eteenpäin niin laskis tää ressitaso ees vähäsen. Ressaa niin älyttömästi kirjotukset, enkku on ehkä heikoin aine mulla ja siitä pitäis jollain konstilla vielä päästä läpikin... En kyllä elättele mitään suuria toiveita hyvistä pisteistä, en ossaa tehä niitä yo-vihkoja ees sanakirjan kanssa :D ja kun tähän yhtälöön lisätään vielä olematon keskittymiskyky niin hyvin menee.
Elämä on siis yhtä kuin koulu, enkunkirjat ja psykologia. Oon pyöriny vähän Oulussa ja yrittäny lukee, muuhun sitä oikeestaan ei oo kerennykkää. Tämmöstä perustylsää elämää tällä hetkellä.

Hahaa, äippä oli ilmottanu mut joogan alkeiskurssille, ootan jo innolla ekaa joogatuntia! Varmasti mulle sopiva harrastus: pakko olla lähes paikallaan, keskittyä vain olennaiseen ja yrittää pysäyttää mielessä pyörivät ajatukset. Jooga on varmaan semmonen laji, et siinä ei ainakaan kovin helposti tuu hiki, just passeli mulle. :D Hahaaa, kuolen varmasti siellä nauruun jos mun oikeesti pitää istua jalat ristissä ja hönkiä om-tavua. :D Äärimmäisen älykästä toimintaa, ja mistäs sen tietää jos musta vaikka kuoriutus joku huippulahjakas joogaguru ja vietän sit loppuelämän jossain intiassa temppelin eessä jalat risti-istunnassa pyhien lehmien seurassa?

Joku graffittien harrastelija on kyllä hirmu viisas. Elämä on suurempi kuin sinä, juuri näin. Mitä siis turhaan murhehtimaan, elämä vie kuiteski pidemmän korren..

P.S Hui kamala, äsken meille tuli vierailulle joku random lehmän kokoinen koira, se oli kuulemma tassutellu ovesta sisään, pyörähtäny olohuoneessa mutkan ja menny pöydän alle loikoilemaan. Onneks mä olin täsä koneella, oisin muuten saanu ennenaikaisen sydänkohtauksen tai vähintään pyörtyny.

kuvapläjäys

Heissan ihanaiset!

Oon ollu Mampen kämpillä yötä ja aattelin vielä läiskäistä sen koneelta vähä kuvia reissusta. Sitte saa roodoshöpinät loppua ja keskitytään olennaiseen ( kuten opiskelijaelämän kuivuuteen). Leivottiin just superhyviä muffinsseja ( en oo vielä maistanu, mut eiks kaikki missä on paljon suklaata oo hyvvää?:D) ja känppä tuoksuu oikein kotoisalle!

Mutta tässä tulee:

NIIN LÄMMINTÄ!!!

"Mis me ollaan, minne meijän pittää mennä, hei näyttäkääpä sitä karttaa..."

Maailman ihanin talo!!!

Mane oli ostanu sinistä aurinkorasvaa! :D Tarkotettu about 3 vuotiaille lapsille.

Tämmösiä semipieniä hämähäkkejä bongailtiin.

Vanha kaupunki oli kiva paikka, varsinki iltasin. Siellä oli niin kivaa vain kävellä ja ihastella vanhoja rakennuksia ja ihmisvilinää. I like it!

CARAMEL FRAPPUCINO!!!