JOOGAA!

Oulu.

Hellou! :)

  Kirjoitukset takana, käsi lähellä kuoliota ja niiin helpottunu fiilis! Ei ressiä enää mistään ( paitsi matikan portfoliosta) eikä päänuppi oo koko ajan kireellä. Viime reaalikirjotuskerrasta ( mulla oli ihan hulluna evästä, mut en ehtiny syyä juuri mitään) viisastuneena otin mukaan vaan rasian viinirypäleitä ja suklaata. Aamulla käväsin ennen kirjotusten alkua hakemassa kahvia Coffee Housesta ja yritin saada hermot kuriin.  Café Mocha= paras keksintö heti kesäloman jälkeen. Psykolofia nyt ei menny kovin hyvin, mut kirjotettava riitti niin, et sain rakkoja sormiin :D En oota mittään kovin kummosta menestystä, mutta eipä tuolla psykologialla kovin suurta merkitystä ees oo. Hyvä minä ku kirjotin viime keväänä sen reaalin, laskee ressitasoa huomattavasti :D

   Mä olin eilen elämäni ensimmäisellä joogatunnilla, ja oisin varmasti kokenu jonkin asteen valaistumisen jos yhtien tyyppien kiljunta ei ois häirinny mun keskittymistä :D Mä jotenki niii tykkään tuosta joogasta! Ihan hirveen hieno laji, oikeeesti pittää oikein keskittyä että saa pään ihan tyhjäksi.
 Aluksi loikoiltiin joogamatolla alkurentoutukset. Mulla alko silmät pahemman kerran luppasemaan, ja jos joogamatto ois pikkasen pehmeempi, oisin varmasti alkanu kuorsaamaan. Olin aika lähellä revetä, ku vuorossa oli tehä metsoasento ( kyykkyyn, pylly pitkälle ja kädet suorina taakse, voitte vaan kuvitella miten fiksulta näytin.). Pikku-kani ( kippuraan lattialle ja kädet korvien viereen) ja sammakko herätti kans mussa melkosta hilpeyttä :D Jossain vaiheessa jossa loikoiltiin jälleen joogamatolla, mulla alko mahasta kuulua kummaa kurinaa. Kummasti se maha alkaa silloin  pitää ääntä kun muualla on ihan hiljasta.

   Mutjoo nyt oon kyllä vakuuttunu joogasta. Heti kuule kaikkos kaikki selkäkivut ku tuhka tuuleen ja unenlaatu parani huomattavasti ( millon viimeks oon oikeesti nukkunu niin sikeesti ku viime yönä?). Illalla lähin joogatunnin jälkeen Ouluun päin pyörähtämään. Yritettiin kavereitten kans ettiä jotain ruokapaikkaa, mut Oulu on nii pystyyn kuollu että siellä ei oo kymmenen jälkeen mikään paikka auki, piti siis tyytyä Hesburgeriin... :D

By Mamppe

kohta ohi!

Huomenta!

Mä oon nii haikaillu tuon mun mielettömän rusketuksen perään... :DDDDDD Tää Suomi-ilmasto tekee hallaa mun hipiälle, kohta oon valkosempi ko jääkarhu lumisateessa.

Jotenki tää plogi on kyllä pahemman kerran kuollu pystyyn, mut yritän tässä terästäytyä parhaani mukaan ;) Otin kommenttipoksista vähän asetuksia pois, joten nyt pitäis pystyä kommentoimaan ilman et tarttee sit lopuksi vielä laittaa sitä varmistuskoodia. Että pitäkääpä tuota kommenttipoksiakin hengissä ;) Kuvituksena jälleen vanhoja kuvia, en oo vieläkään saanu ostettua kameraan uutta putkea...

Mä taas löydän itteni koneelta vaikka mun pitäis olla hyvää vauhtia kuolemassa stressiin huomisten kirjotusten takia. En vaan pysty keskittymään ja oon menettäny kaiken jäljellä olevan toivon hyvästä yo-menestyksestä :D ei vitsi mä oon positiivinen... Jotenki vaan hieman tahmeeta ollu tää syksy... Vähän niinku ois rämpiny koko kuluneen syksyn jossaki suossa kumppareilla, joissa on pottuvarpaan kohdalla reikä.

 Taidan tänään keskittyä suunnittelemaan, mitä otan yo-kokeeseen evääksi. Suklaata ja karkkia ja kaikkee epäterveellistä, sehän on selvä, mut en tiiä uskallanko ottaa kahvitermaria mukaan. Liika kahvinkittaus aiheuttaa vessareissuja :D

  Meillä oli eilen liikkatunnilla Kick Boxingia, ja ei vitsi se on hieno laji! Siis siihen asti ku ei tarvi mätkiä ketään tosissaan, ihan ammattilaisten lajina potkunyrkkeily on ihan sairasta. Vaikeeta se ainaki oli, jotenki on niin vaikee tämmösen blondin vetää oikea-vasen-suoria oikeeseen aikaan, oikeeseen kohteeseen :D Mä sain vielä ongittua sieltä pinkit nyrkkeilyhanskat, joten olo oli tosi naisellinen kyllä! Olin varmaan yks maailman dorkimmasta näystä ku yritin saada jalat ja kädet tottelemaan ja huidoin aina väärään suuntaan. Varmasti vakuutin liikanopen mun liikunnallisista taidoista. Yhellä liikkatunnilla käytiin keilaamassa ja mä sain sitte vastustajaksi liikkaopen :D Eli jos haluutte maailman surkeimman vastustajan, nii lähetäänkö joskus keilaamaan? Ei vain järki riitä siihen, et sais sen painavan keilapallon lähtemään oikeeseen suuntaan. Ja kevyimmissä keilapalloissa on niin pienet sormenreiät, et niihinhän jää käpälä kiinni ;) Oon oikee urheilun ihmelapsi! Mukavaa loistaa lajissa kuin lajissa... ;)

 Joo pääpointti tässä jutussahan oli, et kohta on tääki kirjotusurakka ohi! Sitten tiedossa ihan kivaa tekemistä viikonlopuille, mökkireissua ja kirpparikierroksia. Että mä nautin sit ku huomenna palautan sen psykologian kokeen!

  Mut mitä teille kuuluu? Kertokaas!!! :)

leppoisa lauantai

Oikeeesti miten ihminen voikaan olla aamuisin niin hurmaava, näytin suurin piirtein tältä: ( En ehkä noin tyytyväiseltä...)

Sain hoidella meidän versoja sillä aikaa ku Iskä ja Äippä oli romskusti Kuusamossa ramislaisten kanssa retkellä. Pikkusystereiden kanssa puuhailu on joskus ihan kivaa, mutta jotenki se alkuhuuma loppuu viimeistään sillon ku nenän eteen paukautetaan kymmenes kirja joka pitäis lukea. Lapsirakkaus siis joutuu joskus koetukselle.

Aamunen nälässäpitäminen ei oikein tuottanu tulosta, sillä tytöt ei sentään ollu niin nälkäsiä, että ois syöny mun omin kätösin ja suurella rakkaudella valmistettua ja katettua ruokaa. Mä oon maailman surkein kokki, mut tänää onnistuin loihtimaan niinki herkullisen ruokalajin kuin kanakastike ja makarooni. Ravintoarvot kaikki varmasti kohillaan, kastike oli vähän köyhää ku siihen ei saanu laittaa muuta kuin kanaa. Mä ossaan oikeestaan vaan tehä pizzaa ja nuudeliwokkia, muuhun mun viisaus ei oikein riitä. Ja kokkelikin onnistuu. Hyvä minä! ( kyllä mä oikeeesti opettelen joskus tekemään ruokaa, ainaki sitte ku oon tarpeeks rakastunu ja pyörällä päästä...)

Saatiin kummityttö leikkikaveriksi, ja mä käytin hyödyllisesti ajan ja leivoin Julian kanssa suklaakakkua. Ei vitsi, mähän oon aika hyvä jo. Välipalaksi siis tarjottiin suklaakakkua, vaniljavaahtoa ja juustolle haisevia suolakeksejä ( hyvästi ne ajat jolloin välipala oli jotain terveellistä, esim. omena tai voileipä.)

Aapu oli jotenki huolissaan, et miten me kaikki sovitaan sohvalle kirjaa lukemaan.
A: " Teetta, onko sulla iso pylly?"
Minä: " Joo aivan valtava. Ihan älyttömän iso."
A: " Hei tehkää teetalle tilaa, sillä on niin iso pylly!!!"
Sohva on lähemmäs monta metriä pitkä, semmosta perhemallia ja kolme pikkutyttöö vie siitä tilaa ehkä kymmenesosan. (sohva on mainittu ennenkin täällä )

Illalla pakkasin perheen autoon ja hain kummitytön ja pari kaveria kyytiin ja lähettiin käymään Oulussa seuroissa. Lahjoin muksut ja lupasin niille jätskiä.

Terveelliset elämäntavat ja kehittävät aktiviteetit kunniaan! Mä muuten just hoksasin, että mulla on seittemän enkun kirjaa kokonaan käymättä läpi ja lukuaikaa on puolitoista päivää. Pitäisköhän mun jotenki oppia priorisoimaan? Asettamaan asioita tärkeysjärjestykseen? ( oon kehittyny tässä, elämän tärkein asia ei todellakaan oo hyvä yotulos.)

KUVA TÄÄLTÄ

laiffiii

Heissan :)

Huomaa niin et on ihan kunnolla iskeny syksy päälle. Koulujuttuja ois ihan hirveesti, enkun aineita, kuunteluita, sanakokeita ja muuta mukavaa. Nautin siis joka hetkestä täysin siemauksin... Oikeesti ootan että aika kuluis kuukausi eteenpäin niin laskis tää ressitaso ees vähäsen. Ressaa niin älyttömästi kirjotukset, enkku on ehkä heikoin aine mulla ja siitä pitäis jollain konstilla vielä päästä läpikin... En kyllä elättele mitään suuria toiveita hyvistä pisteistä, en ossaa tehä niitä yo-vihkoja ees sanakirjan kanssa :D ja kun tähän yhtälöön lisätään vielä olematon keskittymiskyky niin hyvin menee.
Elämä on siis yhtä kuin koulu, enkunkirjat ja psykologia. Oon pyöriny vähän Oulussa ja yrittäny lukee, muuhun sitä oikeestaan ei oo kerennykkää. Tämmöstä perustylsää elämää tällä hetkellä.

Hahaa, äippä oli ilmottanu mut joogan alkeiskurssille, ootan jo innolla ekaa joogatuntia! Varmasti mulle sopiva harrastus: pakko olla lähes paikallaan, keskittyä vain olennaiseen ja yrittää pysäyttää mielessä pyörivät ajatukset. Jooga on varmaan semmonen laji, et siinä ei ainakaan kovin helposti tuu hiki, just passeli mulle. :D Hahaaa, kuolen varmasti siellä nauruun jos mun oikeesti pitää istua jalat ristissä ja hönkiä om-tavua. :D Äärimmäisen älykästä toimintaa, ja mistäs sen tietää jos musta vaikka kuoriutus joku huippulahjakas joogaguru ja vietän sit loppuelämän jossain intiassa temppelin eessä jalat risti-istunnassa pyhien lehmien seurassa?

Joku graffittien harrastelija on kyllä hirmu viisas. Elämä on suurempi kuin sinä, juuri näin. Mitä siis turhaan murhehtimaan, elämä vie kuiteski pidemmän korren..

P.S Hui kamala, äsken meille tuli vierailulle joku random lehmän kokoinen koira, se oli kuulemma tassutellu ovesta sisään, pyörähtäny olohuoneessa mutkan ja menny pöydän alle loikoilemaan. Onneks mä olin täsä koneella, oisin muuten saanu ennenaikaisen sydänkohtauksen tai vähintään pyörtyny.