surua ja kiitollisuutta

Eilen oltiin Ylivieskassa isopapan hautajaisissa. Ihanan lämmin tilaisuus, ja jotenki tuntu niin oikeelta olla siellä. Oli kaunis keväinen päivä: aurinko paistoi ja lämmitti, ja linnut sirkutti iloisesti. Ylivieskan kirkko on vielä Kalajoen (?) rannalla, ei ehkä elävämpää ja kauniimpaa paikkaa voi kirkolla olla.

Vaikka suru oli siinä koko ajan läsnä, tuntu vahvasti, että elämä jatkuu. Kuolema on vain osa elämää, vaikka sen kohtaaminen on aina yhtä vaikeaa. Ehkä mitä isommaksi tulee, sitä vaikeempi sitä on hyväksyä. Meijän ukki pääsi taivaaseen pari päivää ennen mun 8 vuotissynttäreitä. Vaikka olin sillon ihan hirveen pieni, se suru tuntu jotenkin hirveen musertavalta. Sillon tuntu, etten voi koskaan olla onnellinen, nyt kun pappa on kuollut. Mutta vähitellen se suru vaan lakkaa, ja tilalle jää kauniit ja rakkaat muistot. :)

Siellä kirkossa soitettiin alkumusiikkina se vanha taalainmaan koraali. En hirveen montaa tahtia voinu kuunnella ennen ku alko ihan hirveesti itkettää. Mä oon niin herkkä, että jos nään että joku itkee, nii muaki alkaa itkettää.
Ihan lopuksi sotaveteraanikuoro laulo sen Veteraanin iltahuudon, ja arkkua lähettiin kantamaan pois. Kyllä itketti niiden veteraanien voimakas laulu, vanhoja valkosia päitä, mutta silti laulo niin kauniisti ja voimakkaasti! <3

Pappa oli kerran ihana, kun se halus välttämättä tulla mun rippijuhliin ja sano sitte: "Piähän kiirettä Reetta, että pääsen sitten sun lakkiaisiin." Pappalle me kaikki lastenlastenlapsetkin oltiin tärkeitä. :´)

"Rannalle himmeän lahden
Aurinko laskenut on.
Kutsu jo soi iltahuudon,
Taakka jo laskettu on.

Taattoa muista sä silloin,
Askel jo uupunut on,
Lapset ja lastemme lapset,
Teidän nyt vuoronne on.

Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,
Muistakaa, heille kallis ol' maa.
Kertokaa lasten lapsille lauluin,
Himmetä ei muistot koskaan saa!

Hymni soi holvissa hiljaa,
Tummana kaipuuta soi.
Aika on korjannut viljaa,
Sarka jo kynnetty on.



Ammoin me marssimme kahden,
Tulta löi taivas ja maa.
Rannoilta Äänisen lahden,
Kelle nyt kertoa saa?

Laineissa Laatokan mahti,
Kahlita kenkään ei voi.
Veljet sen rantoja vahti,
Konsa on koittava koi.

Ylväänä Karjalan heimo
Tuskaansa kantanut on.
Maa-äiti suojaansa sulkee,
Vartija poissa jo on. "


Kuvat: Mamme

nineteen

Hellou!

Kuvituksena jälleen vanhoja räpsäisyjä, eli lomakuvia ( joo, saavat taas kummasti mut kaipaamaan ulkomaille, vaikka nyt on melkein kevät!!!). Uusia kuvia tulee tässä jossain vaiheessa, kunhan jaksan kaivaa kameran laukusta jossa se on lojunu viimeset kolme viikkoa :D

Voi että ihminen voi sitten tuntee ittensä vanhaksi. Melkein voin tuntee jokaisen luunkolotuksen
ja ilmestyneen rypyn. Oon taas pikkasen vanhempi ko eilen. Tädit tuossa laskeskeli, että äippä oli mua pari vuotta
vanhempi sillon ku meiti teki tulojaan maailmaan, ja pikkuveli oli vähän kauhuissaan, ettei mulla vieläkään oo sitä täydellistä, paistinpannun ja pölyhuiskan kanssa viihtyvää miehekettä. :DD Huhhuijjaa. Mun tulevaisuus on varmaanki siis jo ohi ennen ku se on ehtiny alkaakkaan. :D no hehe.

Pidettiin pienimuotoiset kakkukahvit porukoitten kans, en mitään suurempia pileitä jaksanu vielä alkaa järjestämään. Synttärit on päivä siinä missä muutkin, enkä nää mitään juhlimista siinä että musta tulee koko ajan vanhempi :D ( ehkä ihminen on sitten aikuinen ko lakkaa oottamasta synttäreitä??) Äiti oli ihana, se oli ostanu mulle sipsejä, karkkeja ja suolapähkinöitä, ja leiponu kakun :D Tosi hellyyttävää minusta :) Pikkureetta järjestää synttärit. Ilta mässättiin siis kakkua, ja ängettiin mahaan sipsejä. Ja kummityttöki kävi kylässä, ja oli taiteillu mulle piirustuksen! Se on kaikkein paras lahja! :)

Mummu oli leiponu voileipäkakun ( maailman parasta.) ja rakkaat tätiset toi sitten mulle täydennystä suklaavarastoihin. S osti mulle pussillisen karkkia ja M vei mut syömään mäkkäriin :D Eli ei sitä ihminen turhaan täytä vuosia! Nyt taitaa vaan tuo kasvaminen jatkua leveyssuuntaan...

Mitä sitten on tapahtunu näitten 19 vuoden aikana?

- Äiti ja iskä sai maailman ihanimman pulloposken ilahuttamaan arkea
- Musta meinas tulla Sini. Matikantunneilla ois kyllä ollu erikivaa.
- Olin 7 vuotiaana onnellinen pikkuveljen puolesta koska sillä oli nimipäivät.
- Iskällä on ollu pensselit. Onneks ei oo enää.
- Puotin puolet hampaista ennen eskaria ja opin kirjottamaan aan
- Halusin synttärilahjaksi tummaihosen baby bornin koska se näytti niin yksinäiseltä kaupan hyllyllä
- Mulla oli hirveen hyvä tyylitaju: mitä korkeemmalle housut oli vedetty sen parempi.
- Olin nörtti koko ala-asteen ajan, kunnes musta tuli kauhee teini :D
- Yläasteella mesetin ja piirsin sydämmiä ( onneks sillon ei ollu vielä facebookkia, oisin kyllä nolannu itseni äärimmäisen pahasti)
- Riparilta sain ystäviä, jotka on vieläki mulle ihan hullun tärkeitä<3 data-blogger-escaped-br="br"> - Käväsin Alanyassa
- Vietin yläasteen jälkeen elämäni parhaan vuoden opistossa. :)
- Hain jossain äkillisessä mielentilassa nörttiakatemiaan.
- Sain ajokortin ja luulin, että oon aikuinen.
- Opin vihaamaan matikkaa
- Söin kakkua x 19.

Iskä: " Laita siihen vielä että oot kasvattanut meitä ihmisenä emmekä ois pärjänny ilman sua tässä raadollisessa maailmassa. Olemme olleet sinuun erittäin tyytyväisiä!" :DDD

tänä päivänä.

Moro!

Pengoin koneelta joitain ihan hullun vanhoja kuvia. Hirveen huonolaatusia, sillä tosiaanki oon joskus eläny ajalla, millon tekniikka ei oo ollu kovin kehittynyttä :D Oon oikeesti niin vanha, että ei kaikilla ollu kännykkää sillon kun olin ekalla. Ja ekan halon sain varmaan kymmenen vuotiaana ja kaverit oli ihan kateudesta vihree ku mun kännykässä oli melodiset soittoäänet ja värinäyttö. Mutta sitte kaveri sai kännykän, jossa oli kamera, ja mä olin sitte vuorostaan kateudesta vihree.

Mä just huomasin, että mulla on kohta synttärit ja aloin kärsii pienestä ikäkriisistä. Selailin kalenteria ja vähän järkytyin, että aika on taas menny ihan sikanopeesti. Siks tämmöset lapsuudenmuistelut, mä tunnen itteni vanhaksi. Kurpaksi, kävyksi, mummoksi, miten sen nyt sanois? Hei oon kohta puolessa välissä neljääkymmentä, enkä oo saanu elämässä mitään muuta aikaan ku yhet hyvinmenneet kirjoitukset, nollautuneen tilin ja kahviriippuvaisuuden. Kamalaa. Tai no oon mä ehtiny saada hirveen hienoja kokemuksiakin, ainakin jonkun verran, mutta mun pitää alottaa kartuttamaan sitä kokemusvarastoa oikein urakalla, että riittää sitten kerrottavaa tuleville lapsenlapsille Tainalle ja Taaville.

Yks ilta käväs yks kaveri kahvilla, jota en oo nähny piiitkään aikaan. Juteltiin just, että kaikilla muilla tuntuu olevan kaikkeen niin kiire. Itte ainaki haluan tulevaisuudessa opiskella ihan rauhassa ja matkustella, sitten ku on kasvanu tarpeeks isoks, nii sitten vois harkita sitä prinssin löytämistä. Ehkä mä oon tarpeeks iso sitte viiskymppisenä, mutta tällä hetkellä tulevaisuudensuunnitelmissa on maailman avartaminen! :)

Muttajoo. Meen syömään itsetekemää ruokaa. Palastelin jauhopottuja, nakkasin ne uuniin ja keitin herneitä. Ehkä ihminen on sitten tarpeeks iso kun osaa tehä oikeeta ruokaa?

lentokenttä

Morjensta!


Kuva lainattu täältä

Matkustelussa ärsyttävintä on just se paikan päälle matkustaminen. Mulla ei riitä kärsivällisyys istuskeluun ja odotteluun, joten kaikki lentomatkat ja hukatut minuutit voisin skipata ihan heti :D Mä oon lisäksi ihan kamalaa matkaseuraa jos satun olemaan väsyny. Loppuu huumori aika lyhyeen, jos yhtään väsyttää, ja oon varmasti niin mieltäylentävää seuraa, että ihan säälittää. Naurettiin hotellilla U:n kanssa, että ollaan varmasti tosi ihania siellä lentokentällä unettoman yön jälkeen. Mulla palaa vaan pinna alle sadasosasekunnissa, jos silmät lupsuen pitää oottaa matkatavaroita ja joku tonttu lampsii suoraan nenän eteen seisomaan, niin ettei sen selän takaa nää millon oma matkalaukku vilisee ohi.

Jouduttiin siis olemaan yks yö Helsinki-Vantaa-lentokentällä, koska ei oltu tajuttu laittaa Espanjassa niitä matkalaukkuja suoraan Ouluun. Oltais kyllä ehtitty viimeselle Oulun lennolle, jos ne matkatavarat vaan ois ollu jo valmiiks menossa Ouluun. Mua alko ihan hirveesti pänniä ja alahuuli väpättää, ko aattelin että oman pehmeen sängyn sijasta joudun majottuu lentokentän koville penkeille. Ehittiin tehä matkaselvitys jo toisen vuorokauden puolella, sitten oli ennää odottelua vaan se yhdeksän tuntia. Ei paljon naurattanu. " Hei ennää kaheksan ja puol tuntia jäljellä!!!" " Jee, kello on jo kakstoista!!!" :D Ei vitsi mä olin pahalla tuulella!

Lentokentän penkit ei oo kovin kummosia nukkumista varten, tai sitten mulla vaan on maailman huonoimmat unenlahjat. Kanssamatkustajat kyllä kuorsas penkeillä
autuaan onnellisina sillä aikaa ku itte yritin pysyä hereillä. Olin niin jalo että annoin U:n koisata ja nökötin siinä penkillä ja haaveilin vaan siitä että pääsen kotiin. En tiiä miten mä oikeesti joskus tulevaisuudessa selviin lentokentistä, ne on niin sokkeloisia ja isoja paikkoja, että suuntavaisto menee sekasin. Helsinki-Vantaan lentokenttä vielä menettelee, kun siellä on opastukset suomeksi. Oon aina ihan hepakassa kaikissa turvatarkastuksissa, ihme ettei ne vielä oo pidättäny mua ko näytän aina niin syylliseltä. :D

Mutta lentokentät on silti aika kivoja paikkoja. Niiltä joko lähdetään kohti jotain kivaa seikkailua, tai sitten tullaan kotiin. Siellä on mukava vaan katella ohi kulkevia ihmisiä ja miettiä, millasia tarinoita niillä ois kerrottavana: kotiinpaluu vai jonnekki uuteen lähteminen? :)


Kirjotin jo yhen lentokenttäpostauksen U:n kännykällä siellä lentokentällä, mutta jotenki onnistuin deletoimaan sen. Nyt oon koulussa, ja kyllä ärsyttää ku aamutunti peruttu ja tulin ihan turhaan näin aikasin kouluun! Tein eilen läksyjä vaikka kuinka myöhään, ja niitä ei ois ees tarvinnu tehä. Sen siitä saa,kun yrittää kerrankin olla ahkera.
Vknlp oltiin kavereitten kans möksällä, otettiin rennosti ja syötiin. Nyt taas uutta arkiviikkoa aloittelemaan! Kivvaa alkavaa viikkoa, toivotaan, että tuo kevät nyt tulis vauhdilla! :)

robleemos

Hola!

Meillä oli Corralejossa hirvee ongelma, että miten niiden espanjalaisten kaaliin uppoaa ettei me oltu tultu hakee tummaa ja tulista seuraa, kukkumaan baareissa aamuyöhön tai kerjäämään ilmasia drinkkejä. Alotetaan vaikka niistä miehistä :D

Mä luulin, että jossain kanarialla ne miehet on ihan ok, eikä oo heti kirkkoa varaamassa, kun joku maantienvärinen suomalaisneito kävelee vastaan. Meinas lähtee järki, kun missään ei voinu kävellä rauhassa ilman, että joku huuteli ja vislas perään tai muuten vaan tuijotti. Niillä taitaa olla jonkulainen likinäköisyys, sillä aika useesti joku huusi perään että juu aar byyytiful leidis. Vissiin oli linssit huurteessa, oltiin kuulemma kauniita jopa sillon, ko käytiin yks aamu juoksemassa ja naamat oli helakan punaset :D Harkittiin jopa jätesäkkiin pukeutumista, että ois voinu jossain rauhassa kulkee. Kyllä on kivaa olla nyt Suomessa ko ei tuu onneks kukaan ei huutele perään. Ei siinä, varmasti mukavia ihmisiä, mutta semmonen jatkuva huomio oli aika ahistavaa :D eli itsetunnonkohotukseen corralejoon..

Meitä yritettiin houkutella vaikka kuinka monta kertaa bilettämään, mutta se ei kyllä ois voinu vähemää kiinnostaa. Jokaisessa ravintolassa tarjottiin alkoholia aina ruoan päätteeksi, ja me oltiin ihan hädissän et että miten voidaan kieltäytyä kohteliaasti. :D kerran oltiin menossa syömään jonkin ravintolaan, ja nyökyteltiin sille sisäänheittäjälle ko ei oikein ymmärretty mitä se selitti. Oltiin sitte vahingossa nyökytelty sille että halutaan ilmaset sangriat. Sitte meillä oliki hirvee ongelma miten me sanotaan niille tarjoilijoille, ettei me juua. Onneks yks nallekarhutarjoilija pelasti meidät ja kiikutti ne juomat vaivihkaa pois :D ois ollu kyllä kätevä semmonen kyltti " i don't drink alcohol" selkään...

Ainoat täyskännissä olevat ihmiset oli siellä suomalaisia, ja kyllä tuli ylpeys omista suomalaisista juurista :D

Ja enkunope varmasti potkasis ulos mut kaikilta enkunkursseilta, jos ois kuullu millasta siansaksaa siellä väänsin. :D Ehkä paras oli meitin selitys: " We go tuolla" ko yritin selittää yhelle ukolle, että käyään äkkiä kaupassa ja tullaan sitten takas. :D Mutta kyllä siellä pärjäs ku vähän nyökytteli ja välillä sano " no hablo muchos espanol"

Pari turistikuvaa vielä:

rantaleijjonat.

Hellou! Tulin taas kyllästyttää teidät läpinällä olinpa-kerran-paratiisissa. Mutta mun on pakko ruokkia jotenki kaukokaipuuta. On ollu aika lähellä, etten oo jo varannu seuraavaa matkaa. Rahat on aika lailla loppu, joten jos jaksais oottaa vaikka syksyyn. :) Viimestään lentokoneessa matkalla Suomeen päätin, että just tätä haluan sitten aikuisena tehä: matkustaa ympäri maailmaa!

Meillä kävi hyvä tuuri, ja koko loman oli hirmu lämmin. Mä rakastan lämpimiä ilmoja, mutten vois kuitenkaan kuvitella eläväni ilman talvea. Silti oli aika tervetullut vaihtelu lähteä keskellä synkintä kevättä jonnekki aurinkoiseen paikkaan. Mua on lisäksi siunattu maailman vaaleemmalla hipiällä, en varmasti rusketu vaikka palvoisin aurinkoa viikon. Saan vaan läjän pisamia nenälle. ( vitsi mä inhoon pisamia, kuka haluu ne?) Tää on niitä elämän suuria vääryyksiä... Corralejossa on semmonen maailman mahtavin ranta, Duna Beach, jonne tuuli on kuljettanu Saharasta kasoittain hiekkaa. Se hiekka on ihan vaaleeta ja viileää, koska siihen on sekottunu paljon simpukankuoria. ( noniin Apollo, palkkaatteks mut matkaoppaaksi?) Mulla oli ainaki ihan sellanen olo, että oon melkein kuin Indiana Jones, joka on eksyny keskelle Saharaa. Mulla meinas mennä pasmat sekasi ku joka puolella oli niin äärettömän kaunista, ja halusin niin tallettaa ne kameraan. Mutta ei ne kuvat oo niin hienoja, kuin se paikka livenä.

Ainoo huono puoli noissa rannoissa oli se, että kaikki rannat on myös avoimia nudisteille. Ei ollut mitään kovin mieltä ylentävää, kun yritti ihailla maisemia, jostain suunnasta käveli eteen alaston ukko. Ei kiitos, mielummin ihailen maisemia, mutta se on vähän vaikeeta, jos jonku paljas takamus täyttää horisontin :D Mutta mikäs siinä, makuasioistahan ei voi kiistellä. Jos jostaki on kivaa ottaa aurinkoa ilkosen alasti ja samalla aiheuttaa muille auringonpalvojille traumoja, mikäs siinä. Mutta hei, pientä rajaa sentäs!!!

Oasis Park

Moro!

Varautukaa kuvaähkyyn, täältä pesee! Mä olin kuin pikkutyttö barbikaupassa ko pääsin eläintarhaan ihmettelemään muunmuassa sitä, miten simpanssit voiki olla niin hellyyttäviä ja krokotiilit söpöjä. Oon kokenu vissii jonku täydellisen pelko-pois-valaistumisen, sillä yleensä kammoan kaikkea, mikä liikkuu ja mitä ei voi laskea ihmiseksi.

Mä oon vähän kade tuon kamelin silmäripsille. Pienen episodin ( ikskyysmi, gous the oasis park bus there?) jälkeen päästiin aamulla varhain onnellisesti bussiin, jonka ilmastointi oli säädetty napapiiritasolle. Ja me tietenki oltiin varustauduttu shortsein, hampaat kalisi ja bussimatka oli kyllä niin nautinto että. Siperia opettaa.

Tuo oli niin yli-ihana, että mun piti tosissaan keskittyä, etten ois antanu sormia sille syötäväksi!!

oasis park oli kerrassaan mahtava paikka. Oon vähä yllättyny siitä, ettei mua ees yritetty viiä simpanssin seuraksi häkkiin. Pääsin halittelemaan krokotiilin kanssa, ja siitä on kyllä kuvallinenkin todistusaineisto, jossa poseraa harvinaisen onnellisen näköinen turisti :D. Se reppana krokotiili ei voinu ees iskee sen hampaita muhun,sillä sen kuono oli teipattu umpeen. Se kyllä mulkoili mua sen verran katalasti, että ois varmasti halunnu näykkästä musta aamupalan...

Mä olin ihan mielissään tuosta krokotiilistä, niinku kuvassa näkkyy. Yritin selittää tolle söpölle eläintarhamiehelle, että sen pitää tulla mun kans kuvaan ko en uskalla pitää krokotiilia yksin sylissä :D Ei se tullu, kumma juttu :DDD

Tommonen kameli ois ollu kiva. Ne vaan piti rumempaa ääntä ko meijän mamppe. Nähtiiin myös Dumbo, siis norsu, ja melkein kuolleen näkönen virtahepo. Virtaheposet oli niin laiskoja, ettei ne liikkunu sentin senttiä. Niitä katellessa oli vähän vaikee uskoo, että ne on aika vaarallisia, ei mitään ihmisystävällistä sakkia. Tavattiin myös kirahveja, ja tultiin lopputulokseen, että siinä vasta tyhmän näköinen elukka... Mutta hirmu symppis, semmonen ois takapihalla aika kiva!

Oisin voinu tarjota teetä ja sympatiaa tuolle norsulle. Elämä ei aina oo niin piristävää.

Tuo on ehkä maailman söötein elukka!!! Oisin voinu leiriytyä sen pesän eteen ja tuijottaa sen touhuja koko päivän :D

" Siis mä nyt vähän tälleen poseeraan, ja sä voit nyt näpätä sen kuvan."

Mä nyt tässä rakentelen pilvilinnoja, älä kyylää...

" Mä niinku vähän tykkään susta, mutta ihan vaan vähäsen."

corralejo part 1

Heippa!

Oltiin U:n kanssa niin tuhlareita, etta investoitiin kaks euroo etta paastaan nettiin. Melkoista torsaysta kylla. En jaksa alkaa laittaa kuvia nytte ko tata aikaa on kerta hirmu vahan. Sitte ko oon kotona nii kyllastytan teijat kylla kuva-ahkylla :)

Eilen paastiin pitkan ja tylsan lentomatkan jalkeen hotellille, ja oltiinhan me helpottuneita. On aina suuri saavutus osata menna oikeeseen lentokoneeseen ja lentokentalta viela hotellille. Hotellin nimi on Dunas Caleta Club tai joku semmonen, ja tama on ihan lahella kaikkee. Pari sataa metria keskustaan ja sitte saaren paakaupunkiin paasee helposti bussilla. Ihan taydellinen siis!!!

Oon taalla ihan mielissaan, ko aurinko on paistanu, ilma on hullun lammin ja kaikki on niin ilosia taalla. Tullee ittellekki niin hyva fiilis! Ihan erilaista ko kotosuomessa ( en tuu takasi, haha) :D
Oikeestaan mun piti taa postaus kirjottaa aitin takia, ko se on varmaan kotona hulluna huolesta. Mulla ei kannykka toimi, mutta hengissa silti oon, eli ei tartte siela kotona panikoida :D

Tanaan ollaan shoppailtu koko paiva. En tosiaankaan tiia miten kaikki ostokset mahtuu oikeesti matkalaukkuun, tai ainaki laukku tulee painamaan tonnin :D Taalla on vaan hirveesti kaikkia siisteja kauppoja, hintataso alhanen ( loydettiin yks Benettonin kauppa jossa on ihan hullun halvat hinnat!) ja kaupat taynna kivoja kesavaatteita. Taa on niinku mun paratiisi: huiput shoppailumahdollisuudet, hiekkaa, merta ja aurinkoa! Ja palmuja ( eiká ne ukot taalla oo kauheen kamalia, hahha. Joo vitsivitsi.) :)

Mulla meni yolla hermot ko hotellihuoneen aanieristykset on ihan surkeet ja hotellin ukko kailotti altaalla mikkiin hirveen isolla aanella ja veti bingoa. Just sillon ko oisin halunnu nukkua :D
Kaytiin tanaan aamulla lenkilla ja juostiin ympari Corralejoa. Taa on tammone aika pieni kalastajakaupunki, oikee idyllinen ja rauhallinen :) Lahettiin sitten bussilla Puerto De Rosarioon, koska siella oli yks hyva shoppailupaikka. Siella sitten meniki monta tuntia ja tili tyhjeni uhkaavaa vauhtia :D Oon varmaan korvia myoten veloissa sitte ko loma loppuu! Oltiin vahan hukassa ko meilla ei ollu Rosarion karttaa. Ja ollaan aika surkeita puhumaan enkkua, joten valilla on vaha vaikeuksissa ko ei ymmarra mistaan mitaan :D

Tultiin Puerto De Rosariosta noin miljoonan kassin kanssa ja jatkettiin sitten shoppailua taalla. Ma en enaa ikina shoppaile, mun taloudellinen tilanne karsii tasta. Mutta pitaahan tota espanjaa auttaa, sehan on lamassa :D Ollaan yritetty vahan pihistella ja ostettu ruokaa supermarketeista. Asken kokkailtiin hotellihuoneella jottain spagettia ja syotiin leipaa. Ehka huomenna raaskitaan menna ravintolaan syomaan, jos ei rahat lopu kesken :D

HMutta moikka!



Muttajoo, pakko lopettaa.

elämänohje.

Yks ihana kaveri lähetti kerran tuon kortin, ja tuossa piilee kyllä hyvä elämänohje! :) Joskus ollaan jonku kaverin kans naurettu, että meillä on niin hirveesti haaveita, ja ollaan luvattu, että joskus toteutetaan ne. Oli ne sitten miten hulluja tahansa.

Mutta kaikki haaveet on mulle tärkeitä, ilman niitä ei jaksais tehä töitä tai opiskella. Haaveiden toteuttaminen vaatii lujaa työtä ja tahdonvoimaa, mutta mikään haave ei oo semmonen, ettei sitä vois toteuttaa. Muistakkaa se! :)

Mulla on ainaki haaveissa se, että pääsen matkustelemaan ja näkemään maailmaa ( on varmaan tullu joka toisessa postauksessa jo selväksi?) ja se, että osaisin elää onnellista elämää. En murehtis turhasta, osaisin olla kiitollinen.

Ehkä mä oon jo oppinu olemaan kiitollinen. Ainakin vähän. Elämä on hirmu paljon helpompaa kun iloitsee pienistä asioista, vai mitä?