-

Heissan!

  Voi että ootte hienoja ihmisiä!!! :) Tuli ittellä niin helpottunut fiilis, kun sain kirjoitetuksi tuon edellisen päivityksen. ja teidän kommentit oli ihania, kiitos niistä!<3

  Mun lukuloma on alkanu kyllä sellaisella tehokkuudella, et teidän kaikkien pitäis olla mulle hirveen kade mun ahkeruudesta. Oon iltasin viritelly herätyskellon pirisemään siinä kasin aikaan, mutta aamulla oon painellu torkutusnappia niin kauan, et kello on ollu reippaasti yli kymmenen ennen ko oon jaksanu kömpiä ylös. Tehokkaana tyttönä tein myös ittelleni tiukan lukujärjestyksen sitä varten ettei vaan mee lukuloma rentoiluksi. En oo vielä kertaakaan noudattanu sitä. Sen mukaan mun pitäis istua kirjojen ääressä aamu kaheksasta ilta neljään. Ei kiitos, en mä vaan pysty tähän :D Mua vetää paljon enemmän puoleensa tietokone ja jääkaappi ku ruottin kielioppikirjat tai matikanlaskut.
Mutta huomenna mä otan itteeni korvista kiinni ja pakotan itteni koululle.. Viistoista yli seittemän, voi että oon reipas!

  
   Jotenki nyt vaan ku ei oo koulua eikä paljon muitakaan velvollisuuksia, tuntuu et aikaa on entistä vähemmän :D Mä yritin äipälle sanoa, et mun pitää varmaan nyt luopua siitä "suuresta" panoksesta kotitöihin kun ne vie mun aikaa nii hirveen "paljon" :D Äiti mulkas mua sen verran tuimasti, että vissiin ei tuo kauppa oikein tuottanu tulosta. Mähän oon niinku melkein orjan asemassa kotona, kun vanhimpana tyvärenä pitää näyttää emännänotteita. No ei vaiskaan, ei oikeesti voi sanoa et mä liikaa taloutta pyörittäisin :D
Mähän syksyllä suunnittelin jo lukulomaa et oon aamut töissä, luen illalla ja kasvatan lihaksia salilla tai rääkkään jalkoja joka päivä salilla. Mulla oli hieno visio siitä, että käytän kaiken ajan hyödyksi, saan tehtyä kaiken ajallaan ja kaiken lisäksi vielä ehin olla sosiaalinenkin. Hahah.
Lukulomalla mun suurin saavutus on ollu neljän tunnin istunto kirjastossa ja kolmen ruotsinsanan opettelu. Oon viikonloput ollu vaan kotona, pyörinyt kavereilla tai käyny ryllä. En oo liikkunu oulua kauemmaksi, mutta silti tuntuu et elämä on ollu ihanan täyttä :) Silleen just sopivasti täyttä. Ja parasta on se, etten oo yhtään ressannu. En ainakaan kovin paljon. Ressaaminen on ihan yliarvostettua.

 Siitä viime postauksesta vielä. Ooon hirveen kiitollinen teille kaikille, jotka jaksoitte sen lukea.:)  Toivottavasti se pisti joitain miettimään ja anto vähän toivoa niille, joilla on vähän vaikeempaa. Multa vaati kyllä aika paljon rohkeutta kirjoittaa se postaus, mutta uskalsinpa sittenkin ü

 Käytiin perjantai-iltana ystävän kanssa pitkällä lenkillä, ja juteltiin, että kuinka onnellisia me ollaan. Ei tartte itte huolehtia huomisesta, kun tietää, että ne asiat on ennalta määrätty ja kaikki kyllä aikanaan järjestyy. Juteltiin siitä, että miten hädän tullessa tukeutuu sellaisiin ihmisiin, joihin luottaa,ja että kuinka tärkeitä ystävät on. Pitäis vaan joka päivä jostain kaivaa sitä luottamusta ja uskoa, että kyllä meistä huolta pidetään. Me ollaan onnellisia, kun meidän ei tartte pelätä mitään, ei huomista eikä tulevaa.
Oikeestaan mä oon nyt kiitollinen siitä, että mun elämä ei oo menny silleen kuin oisin halunnu. Ettei mulle oo annettu kaikkee sitä, mitä oon toivonut, vaan annettu niitä vähän vaikeampia asioitakin. Jotenki sitä on oppinu olemaan nöyrä. Ja kaikesta kyllä selviää, kunhan ei vaan anna periksi. Mä tiedän, että tämän jälkeen mä kyllä selviän mistä vain! :)

 Yhdelle ystävälle mä tänään tekstasin, etten oo ansainnu kaikkia niitä ihania ihmisiä mun elämään. Mutta niin kai se on, että niitä ystäviä annetaan silloin, kun niitä itte vähiten ansaitsis? Että silloin annetaan niitä ihmisiä, joille voi puhua ja jotka jaksaa kuunnella?

   " Joskus elämän on mentävä rikki,
että osaisi taas kunnioittaa ehjää elämää.
Joskus on herättävä sateiseen aamuun,
jotta voisi taas herätä auringon säteisiin.
Elämä muistuttaa meitä hyvistä hetkistä
antamalla välillä myös huonoja hetkiä.

  Vaikka olisit rikki,älä pelkää.
Rikottu rakastaa hellemmin.
Rikottu huomaa herkemmin.
Rikottu tuntee syvemmin.
Rikottu rakentuu vahvemmin.
Ehjimmät meistä on tehty sirpaleista."

    En tiedä kenen kirjoittama runo tuo on, mut nuo sanat kyllä riipasee syvältä...
Menipä taas vähä tunteelliseks tää postaus :D Mun mielessä on tuhat ja miljoona asiaa, niin saatte välillä kestää tämmöstä tunteilua.;)

paniikista

Heippa!



Kuva lainattu täältä

 Mä oon miettiny kauan, että voinko jakaa teidän kans yhen vähän vaikeamman jutun. Ensin ajattelin, etten halua siitä kirjottaa, mutta pikku hiljaa mulle on tullut semmonen olo, et haluun käsitellä sen asian ihan kunnolla. Tämä ei oo sitten mikään yritys hakea huomiota ja sääliä, vaan ajattelin kirjoittaa tämän siks, että toivon siitä olevan apua, jos joku on ollut samanlaisessa tilanteessa kuin minä :)

  Mulle elämä ei aina oo näyttäytyny valoisana, vaan muutamaan viime vuoteen on mahtunu paljon sellaisia hetkiä, jotka on enemmän saanu niitä harmaita sävyjä. "Sairastuin" loppusyksystä paniikkihäiriöön, ja vasta sillon tajusin, et oon ollu masentunu jo pitemmän aikaa.  Tällä hetkellä kaikki on hyvin, ja vaikein aika selätetty. Oon saanu apua, ja olo on niin paljon parempi kuin ennen :)  Oon tällä hetkellä aika kiitollinenkin siitä, et mulle tuli tuo paniikkihäiriö. Sen myötä oon tajunnu niin paljon uutta ittestäni ja ymmärtäny hoitaa itteni kuntoon. Eli oikeesti tosi hyvä juttu, et mun kohdalle tuli tämä! :) Jokaisesta asiasta pitäis aina kaivaa se myönteinenkin puoli... Joskus kun oli paha olla ja ahisti, aattelin, et tästä ei ainakaan enää huonommaks voi asiat mennä, ettei tää ainakaan tästä paskemmaksi muutu. Suunta on vaan ylöspäin! Uskokaa vaan, se ajatus vähä piristi :D

  Olin mä jo pitkään miettiny, et miks oon aina nii hirveen väsyny ja alakuloinen, mut olin jotenki aatellu, et se on semmosta ohimenevää. Mä oon ihan hirveen huono puhumaan omista tunteista, enkä oikeestaan kertonu siitä pahasta olosta kenellekään. En uskaltanut, enkä tienny, miten siitä vois puhua. Enkä mä halunnu huolestuttaa ketään, en halunnu aiheuttaa perheelle tai kavereille huolta. Pidin kaiken mieltä painavan sisälläni, ja sitten ne asiat vaan kasvoi kasvamistaan, kun niitä ei kenellekään kertonut. Mä olin vaan niin tyhmä, etten hakenu ajoissa apua, vaan oma kroppa alko sitte noitten paniikkikohtausten avulla kertomaan mulle, että nyt mulla ei kaikki oo ihan kunnossa.

   Ekan paniikkikohtauksen sain sopivasti ennen enkun kirjotuksia. Olin yön päivystyksessä, käväsin kotona nukkumassa pari tuntia ja menin kirjotuksiin. Sen jälkeen niitä kohtauksia on tullu aina silloin tällöin, välillä lievempiä, välillä vähän rajumpia. Paniikkikohtauksessahan ei oo kyse mistään vakavasta, vaikka se näyttääki aika kamalalta ja pelottavalta. Se on vaan elimistön pelkoreaktio, ei sen kummallisempaa. Vaikka eihä se mikään mukava tunne oo: tuntuu, et kuolee kohta, pelkää jotain mitä itte ei edes ymmärrä ja tuntuu, että tukehtuu. Sen kohtauksen aikana alan hengittää kauheen nopeasti, sillä tuntuu, et ei vaan saa henkeä. Sit ku on vähän aikaa hengittäny pinnallisesti ja nopeasti, alan hyperventiloimaan eli jalat ja kädet alkaa "kouristelemaan". Kohtaus mennee sillä ohi, et hengittellee paperipussiin ja yrittää vaan rauhottua. Aina se ei onnistu kovin nopeesti ja helposti, vaan kohtaus saattaa venyä aika pitkäksikki, ja joskus oon tarttenu karskien ambulanssimiehien apua :D

    Sitä pahaa oloa, joka joskus vyöryy päälle, on aika vaikeeta kuvailla muille. Se ahistus on niin mustaa, että joskus oon aatellut, etten jaksa enää yhtään. Mutta silti aina tuli eteen hyviä päiviä, ja jaksoi uskoo siihen, et kyllä mä selviin sittenkin. Että kyllä eteen tulee vielä sellaisia aikoja, jolloin ei ahista, vaan oon iloinen. Se aika on nyt tosi lähellä  :) Ja lääkärin sanat mulle " kyllä sä selviät tästä, aivan varmasti" piristi tosi paljon. Vähitellen alkoi tuntua, ettei tämä ookkaan niin hirvee juttu. Asiat vois olla niin paljon huonomminkin. Aloin miettiä paljon asioita ja käsittelemään niitä. Puhumaan ja kirjoittamaan. Joskus selailin vanhoja päiväkirjoja, ja olin jo pari vuotta sitten kirjottanut, että " mä kyllä tappelen tätä pahaa oloa vastaan vaikka kynsin ja hampain, enkä aio antaa periksi". Liikkuminen auttoi tosi paljon, ja auttaa vieläkin. Huomasin, että mun ympärillä on äärimmäisen vahva tukiverkko, ja on paljon ihmisiä, jotka toivoo, että mulla on hyvä olla ja asiat kunnossa.

  Aluksi mua pelotti kertoa paniikkihäiriöstä kenellekään. Pelkäsin, et muut alkaa pitää mua jonain hulluna. Kerroin mun läheisimmille ystäville, ja ne otti mun jutun kyllä hirveen ihanasti vastaan. Ei ne mua hulluna pitäny, vaan oli tukena ja auttoi :) Oon niin onnellinen että mulla on sellasia ystäviä, että voin sanoo niille, jos jossain tulee huono olo, ja tiiän että se kohtaus on tulossa. Eikä ne siitä pelästy, on vaan rauhallisia ja auttaa. Voin puhua niiden kanssa mun olosta, ja ne kuuntelee. Oon hirveen kiitollinen kaikista mulle annetuista ystävistä<3
Mun paniikkihäiriö on saanu aikaan sen, että mun välit äitiin ja isään on parantunu aivan hirveesti. On hirveen tärkeä juttu, et vanhemmat on sellaisia ihmisiä, joille voi kertoa, jos on paha olo. Ja ne rakastaa mua niin paljon, että haluaa auttaa :) Meistä on tullut nyt tosi läheisiä, ja oon siitä onnellinen. Tiiän, että voin jokaisessa elämäntilanteessa soittaa äitille tai isälle, ja ne on valmiita auttamaan. Oon niille niin kiitollinen, että sitten jos ne joskus viettää vanhoja päiviään vanhainkodissa, ramppaan niitten luona vaikka joka päivä. En jätä niitä vanhoina yksin, vaan sillon on mun vuoro pitää huolta ja auttaa :)

Tämän ahistuksen ja paniikin myötä oon opetellu puhumaan ja olemaan kiltti itelleni. Ennen väsytin itteeni ihan turhaan tekemällä hirveesti töitä ja lupautumalla töihin, vaikka väsytti ja oli huono olo. Joskus viikot meni siinä, että olin arkiviikon koulussa ja viikonloput töissä. Vaadin itteltäni liikaa, enkä ollu koskaan tyytyväinen itteeni. Välillä menin suoraan koulusta töihin ja illalla olin niin poikki, että lysähin vaan sänkyyn. Mun työ oli aika raskasta, henkisesti ja fyysisesti. Paras päätös pitkään aikaan oli se, että soitin työnantajalle ja selitin mun tilanteen. Sovittiin, että soittelen sitten itte työvuorojen perään kunhan jaksan. :)
  Haluaisin vaan sanoa kaikille, että puhukaa jos teillä on paha olo. Hakekaa apua, älkääkä ikinä jääkö miettimään vaikeita asioita yksin. Teillä on ympärillä ihmisiä, jotka välittää teistä niin paljon, että haluaa auttaa. Mua on helpottanu myös se, ettei masennus ja ahistus oo mitään outoja asiota. Yllättävän monella ihmisellä on samanlaisia kokemuksia kun mulla. Me ei olla yksin minkään asian kanssa. Mua on auttanut myös se, että oon yrittäny keskittyä kaikkeen hyvään, mitä mun elämässä on. Oon huomannu, et oon sittenkin aika onnellinen ja mun elämässä on paljon hyviä asioita. Mulla on ihana perhe ja ihanat vanhemmat, tärkeitä ystäviä, pärjään koulussa, mulla on mahollisuus tehä töitä..... Oikeesti niitä hyviä asioita löytyy yllättävän paljon, vaikka tuntuiskin, että elämä on yhtä paskaa.

Ikinä ei saa antaa periksi, vaan pittää löytää ittestään tahtoa ja rohkeutta. Mä en aio luovuttaa. Tiiän, ettei ahituksesta ja paniikista yhtäkkiä parannu, vaan se vaatii paljon omaa tahtoa ja uskoa. Sitä mulla löytyy tällä hetkellä, ja nyt asiat alkaa olla parempaan suuntaan. Tiiän, että tämä tulee varmaan vaikuttamaan muhun koko loppuelämän ajan, mutta tämäkin on vaan osa elämää. Niitä elämän vähän vaikeempia asioita, joita tulee kyllä jokaiselle eteen. Tällä hetkellä mulla on luottavainen ja onnellinen olo. Elämä hymyilee, ja luotan siihen, että mun asiat järjestyy sitten ajallaan. Kaikella on tarkoitus, myös niillä vaikeimmilla asioilla! :)

 Tulipa tästä pitkä sepustus, toivottavasti jaksoitte lukea loppuun asti! :) Nyt mun pitäis istuttaa itteni kirjojen ääreen...
  
  

maailman kivoin koulupäivä

Huomenta!

Niin, ja oikein romskut myöhästyneet ystävänpäivähalaukset kaikille. :)

   Mä ooon nyt virallisesti niinku lukulomalainen ja hengailut lyskalla on vaihtunu nyt kirjastossa istumiseen ( oon istuskellu siellä tasan kerran, mutta sinnikkäästi kuitenkin). Yhyy, mulla on jo nyt ikävä lyskaa vaikka viimeks torstaina näytin naamaani siellä.... :D

Rakas lyseomme oli saanu uuden sisustuksen ;)

 Kaikkien pitäis kärsiä lukio ihan sen takia, että saa fiilistellä penkkaripäivänä! Musta on jotenki hullun hauskaa, et yhtäkkiä kaikki niin ahkerat ja tylsät lukiolaiset muuttuu ihan kahjoiksi  eikä yhtään käyttäydy lyseolaisen arvolle sopivasti. Mä halusin nauttia mahollisimman pitkään lyskan rumista lattioista ja reksien kuvista seinillä, et menin koululle jo ennen kaheksaa. Käytiin kiusaamassa sitte niitä raukkoja, joilla penkkarit on vasta eessä. Lyskassa on sillon oikeesti kivaa ku ei tartte opiskella ja yrittää käyttäytyä kauheen fiksusti!! :D Ja harvemmin lyskan käytävillä soi petri nygårdia...

  Abigaala oli kans hauska, vaikka miljoona lyskalaista sulloutuu pieneen liikuntasaliin ( lyskalaiset taitaa olla aika epäurheilullista porukkaa, ku liikkasali on nii pieni. ainaski kaikki jaksaa juosta sen päästä päähän :D) Hoilattiin pakolliset abilaulut, joitten kaikki harjoitukset olin joteski kummasti missannu. Ei se mitään, lyskalaiset ei ossaa laulaa eikä haitannu yhtää vaikka ne abilaulut kuulosti lähinnä epämääräseltä mölinältä. Sitä paitsi muusikot on rumia.

Taidankin alkaa ihan kokopäiväiseksi hipiksi ja julistaa maailmanrauhaa.

Penkkariajelu oli ihan hullun mukavaa, kaikki oli niin meiningissä mukana! Kiljuttiin ja karjuttiin äänet käheiksi ja yritettiin osua karkeilla ihmisiä. Mulla oli jotenki nii huono sihti etten osunu. Yks mies kauppas ilmasia halauksia, ja heilutteli pahvikylttiä jossa luki " FREE HUGS". Olisin varmasti käyny halaamas sitä ystävänpäivän ja yleisen maailmanrauhan kunniaksi jos vaan oisin jotenki päässy sieltä rekasta alas.  Mulla on oikee korva varmasti melkein kuuro, ku Eepu kilju mun korvan juuressa koko matkan. :D Mä en oo ees tienny, et mustaki lähtee ääntä, en oo varmaa koskaan kiljunu yhtä lujaa ku siellä rekan kyydissä. Abin on helppo hymyillä!
  Oulus on sittenki hirveen kivoja ihmisiä, kun ne on niin menossa mukana! Tuli hullun hyvä fiilis, ku ihmiset kaupungilla hymyili ja näytti iloisilta, heilutti ja hyppi meidän kanssa :D Kaikki otti osaa meidän riemuun! :)

  Jatkettiin sitte penkkareita Olimpokseen syömään täysissä taisteluvarustuksissa. Huippu penkkaripäivä ja huippuja ihmisiä, joiden kans sai jakaa sen kaiken kivan!!! :)

tulevaisuudesta

Huomenta!

 Mä elän maanpaossa omassa huoneessa, ku talo täynnä pieniä pyhäkoululaisia enkä millään viitti mennä pelästyttää niitä vastaheränneen näköisenä. Mulla ei oikein tuo aikaisin herääminen onnistu, nytkin näin nii kivaa unta etten viittiny herätä aikasi. Oli pakko kattoo se uni loppuun.



Kuva täältä

  Tuntuu, et musta on yhtäkkiä tullu ku toinen ihminen! Vielä syksyllä olin koko ajan ihan hirveen väsyny, eikä elämä oikein tuntunu miltään. Väsytti koko ajan,eikä ois halunnu muuta tehdä ku nukkua ja nukkua. Sillon ei kyllä hirveesti nauttinu elämästä, mutta nytten on niiin erilainen olo ja oon ihan hurjan onnellinen siitä! ;)
Mutta kaikella on kuitenki tapana järjestyä, ja nyt elämä tuntuu ihan mahottoman mukavalta ja onnelliselta. Vaikka ei mulle oo kyllä mitään ihmeellistä tapahtunu, joitain asioita vaan selvinny ja eikä niitä tartte enää miettiä ja pohtia. :)

   En tiiä miks mulla on nii valtava kaukokaipuu! Koko ajan mielessä vilistää kaikki haavekuvat ja tulevaisuudensuunnitelmat, eikä malttais millään oottaa kevään etenemistä ja kirjotusten loppumista. Haluaisin lähteä heti, jonnekki kauas. Ei malttais oottaa siihen asti, että kesällä selkenee, missä tuun syksyllä olemaan. Ei kyllä ois yhtään huono juttu, vaikka koulupaikkaa ei yliopistossa heti irtoo. Tiiän, että psykologia on se ala, mitä haluan opiskella, mutta välivuosi kyllä ois kans aika houkutteleva vaihtoehto :D Vuosi ilman aivojen käyttämistä! Eli ihan sama miten pääsykokeet menee, eteen tulee kuitenki se just paras vaihtoehto... Ja onhan sitä vielä semmonenki vaihtoehto et meenki inttiin ja könyän pyssy kainalossa mettiä ja peltoja. Eihän sitä koskaan tiiä :D

   Jotenki mulla on nyt vaan tullu semmonen olo, etten halua tuhlata mun elämää johonki murehtimiseen ja jossitteluun. Pitäs opetella kääntämään kaikki negatiiviset ajatukset myönteisiksi, eikä vaan ootella, että elämästä tulee mukavaa ja haaveet toteutuu. Pittää itte toteuttaa niitä haaveita, tai ainakin olla niin rohkea et niitä uskaltaa toteuttaa. Ne jotku on niin hulluja et kyllä sitä rohkeutta tarvii :D Mulle on tullu vahvasti semmonen olo, et vietän loppuelämän eri puolilla maapalloa, matkustelen ja näen maailmaa. Tapaan erilaisia ihmisiä, uskallan jättää kaiken tutun ja turvallisen taakse. :) Elän just semmosta elämää, mistä oon aina haaveillu, lähden sillon pois ku tuntuu siltä, ja tuun takaisin jos haluan.

   Mun pitäis oikeesti olla ruotsin kirja käpälissä ja tankata ruottin sanastoo päähän. Huomenna ois kuuntelu, mut ei mua ressaa ollenkaan. Penkkariasuki on hankittu, eli ei ressiä sillä sarallakaan. Ainoa asia mikä mua oikeesti vähän ressaa on se, miten saan itteni lukemaan ja opiskelemaan kunnolla. Ois niin paljon muuta kivempaa tekemistä. Mä en ossaa ennää keskittyä :D

 

  
  

haaste

Iltoja!

 Tulin just iskän kanssa lenkiltä ( ehkä ihminen on sitten aikuinen ku vanhemmat tuntuu ihan mukavilta tyypeiltä ja niiden kanssa kehtaa näyttäytyä ihmisten ilmoilla)  ja fiilistelen sitä, et oon nyt virallinen lukulomalainen! Matikan prelissä kävin istuskelemassa ja raapustamassa muutaman yhtälön ja ympyrän paperiin, sitten pääsin ouluhallille korvaa liikuntatuntia ( juoksin ouluhallia ympäri - sisällä onneksi). Eli äärimmäisen tapahtumarikas päivä kyllä takana ;)

 

Mutta sit tämmöseen. Mä en oo ennen varmaankaan näitä tehny, joten kärsikää nytte:

 

Viisi asiaa, jotka tuovat hyvää mieltä:
1. SYÖMINEN
2. NUKKUMINEN
3. LÖHÖILY
4. raudan vääntäminen mutkalle
5. Candy Crushissa pääseminen seuraavalle tasolle.

 

Viisi asiaa, joita tarvitset päivittäin:
1.  Tietokone   ( kaikkeen tarpeelliseen: blogien lukemiseen, candy crushiin, facebookkyttäilyyn...)
2. Aivot ( niitä kyllä tarttis, mut aina ne ei oikein toimi...)

3. Kärsivällisyyttä

4. Itsehillintää 

5. Rakkautta ja hellyyttä ( hehehhehehhehehhehe,,, joo en oikeesti, tuo vaan kuullosti nii syvälliseltä et oli pakko laittaa)

 

Viisi kirjaa, joita suosittelet muille:
1. Äidinkielen käsikirja ( vain sen takia, et kaikki ymmärtäis miten rankkaa on olla lukiossa.)
2. Seitsemän veljestä ( suomen huonoin kirja)
3. Lokki Joonatan ( maailman huonoin kirja - jos nyt ei satu olemaan kiinnostunu lokeista ja lokkien lentokuvioista)
4. Puolikas keltaista aurinkoa ( oikeesti hyvä kirja, ihanan romsku ;))
5. Jari Tervo: Layla 

 

Viisi kaikkien aikojen suosikkilaulajaa/-yhtyettä:
1.  En tiiä, jääny tämmöset vähä vähemmälle.

2. No, laitetaan tähä et Annitanni, lapsuuden traumojen muistoksi.

3. 

4.

5.

 

Viisi lempiruokaasi:
1. Mättöruoka ( hesburgeriiii!)
2.  Salaatit ( ihan oikeesti, nyt en huijaa. voisin elää niillä.)
3. öööö Olympioksen ruoka, se ihana fetapihvi ja lohkoperunat <3
4. Uunilohi
5. Suklaa

 

 

Viisi paikkaa, joissa haluaisit käydä:
1. AFRIKKA 
- mun haave, joskus kyllä meen sinne ja tuon sen matkalaukussa kotiin!
2. Lähi-itä
3. Spa, jossa vois löhötä kymmenen päivää ja lelliä ittiä kaikissa kivoissa hieronnoissa ja kasvohoidoissa.
4. Kakkugalleria ( syö kakkua niin paljon kuin jaksat... = mun taivas )
5. Joku luksuskuntosali jossa saa aamupalaa ja jossa on komeita personaltrainereita. ( khihhih)

.

Viisi adjektiivia, jotka kuvaavat sinua:

1. Höntti
2. Hajamielinen
3. Yksinkertainen

4. Haaveisiin uppoutuva

5. Vuoristorata ( tämän oon kuullu kavereiden suusta. oon kuulemma vähä jojo.)

 

Viisi asiaa, joista unelmoit:

1. Onnellisesta elämästä
2. Vauvasta ( mulla on vauvakuume, ja äippä haluu joskus mummuksi et se voi neuloo pieniä töppösiä ;))

3. Ammatista, jossa voin auttaa ihmisiä

4. Maailmanympärysmatkasta

5. tätä en kyllä kerro.
 

Viisi elämänohjetta, jotka haluat jakaa kaikkien kanssa:

 1. Mulla ei kyllä oo mittää elämänohjeita, mut tykkään ettiä niitä kirjoista ja lehistä jne. Ööööh

" hymyile, sillä et koskaan tiedä, kuka sinua katselee" joku tommone on iha hyvä meille epätoivoisille reppanoille :D ( hekoheko.)
 

***

1. Mikä on suurin unelmasi?
 Elämä, joka on parasta just semmosenaan :)

2. Mikä on paras vinkkisi kauniiseen kotiin?
 Rauha ja harmonia.
( syvällistä.)

3. Mikä on ollut elämäsi tähänastisista paras päivä?
En mä tiiä yhtä parasta. Parhaita päiviä on ollu monta, hiihhh :)

4. Miksi pidät blogia?
Kerjään huomiota, haluan kertoa itsestäni kaiken, haluun saada muut kateellisiksi esittelemällä miten täydellinen elämä mulla on.
No ei vaiskaa, siks et tykkään kirjottaa, ja blogin kirjottaminen on tarpeeks älyvapaata touhua. :)

5. Miten pidät huolta itsestäsi?
 Syön paljon ( myös herkkuja -->henkinen tasapaino kunnossa), liikun, yritän urheilla, joogaan, rentoudun. Saunon, shoppailen, pidän hauskaa, löhöilen.

6. Mistä pidät itsessäsi eniten?
 Ehkä siitä et en oo mikää kauhee tosikko. Ymmärrän joskus jopa huumoria. Ja sit oon suvaitsevainen ja empaattinen. Paitsi empaattisuus on joskus vähä tympeetä :D
.
7. Entä vähiten?
 Yritän kontrolloida ittiäni ihan liikaa. Ja vaadin itteltäni liikaa. En ossaa aina olla kiltti ittelleni, sitä mä inhoan!!! :D Ja oon mä välillä vähä vaikeestiymmärrettävä ja monimutkanen. ;)

8. Mainitse kolme tärkeintä asiaa elämässäsi?
Perhe ja ystävät on ne tärkeimmät :)

9. Mitä pelkäät?
 Sitä, että jollekin läheiselle ihmiselle tapahtuu jotain ikävää :S

10. Mikä on nopein reseptisi, kun lapsilla on nälkä?
 Niillä ei koskaan oo niin nälkä et ne mun kokkailuja söis. Mäkin autokaista kelpaa aina.

11. Mikä on paras lastenkasvatusvinkkisi?
 Vapaa kasvatus, eikä karkkia ennen 10 vuotissyntymäpäivää. Sukupuolineutraalisuus: lasta ei luokitella tytöksi eikä pojaksi, eikä se missään nimessä saa käyttää mitään vaaleanpunaista tai vaaleansinistä.
Ei oikeesti!!! Mä en ossaa lapsia kasvattaa. antaa niitten olla lapsia, mut joku roti sentäs.
( oon kyllä valmis perheenäidiksi ku on nää kasvatusmallit jo hiottu niin valmiiksi...)

Joo. Nyt saunaan ja äikänkirjojen pariin! :D

 Mukavaa viikonalotusta!