tuhat syytä miks lomalla on kivempaa ko koulussa.

Hellou.



Melkein riemuitsen jo, matikankoe takana ( voi että mä rakastan sanallisia tehtäviä ja sitä, että tunnen itteni aina matikan kokeessa niin tyhmäksi.), enää psykologian koe huomenna! Huomenna sitten riemuitaan vähä villimmin. :) Tänään pitäis vielä kävästä opon juttusilla ja vähän pohtimassa sitä, oonko ihan varmasti suorittanu kaikki pakolliset ja vaadittavat kurssit, että mä sitten vuoden päästä voin hoilata Tuomiokirkossa ylioppilaslauluja ja turistaa kyyneleitä suvivirren aikana. Ois ihan jees vähän tsekata sitä, että millasia hakumahollisuuksia sitten ens keväänä on. Osais ainaki varautua henkisesti.

Voisin kyllä käyttää tänkin vapaa-ajan hyödyksi ja mennä haistelemaan kesää, mutta en jaksa laskeutua noita portaita alas...
Mutta nyt syitä, miks kesäloma on tervetullu, vaikka mä kyllä tunnenki todella syvää rakkauta lyseota kohtaan. Silti on joskus ihan kiva olla jossain muuallakin kuin yleissivistystä tihkuvassa museotalossa.

Kuva weheartit.com


- Lomalla ei tartte syyä mantelikalaa, vaan voi syyä vaikka aamupalaksi ja iltapalaksi pelkkää jätskiä. Ja ihmetellä sit syksyllä, että onpa hassua et housut kiristää.
- Lomalla ei tartte viettää askeettista elämää. Eli hauskanpito on sallittua.
- Lomalla voi sivistyä ilman opettajien antamaa tukea ja aikatauluja. ( tiesitteks et New Yorkissa on pallon heittäminen toisen päähän huvitustarkoituksella kielletty?)
- Lomalla saa ihastella aurinkoa ulkoilmassa, toisin kun koulussa, jossa sitä pitää yrittää tihrustella lasin läpi. Ja valita luokassa paikka, joka on ees näkömatkan päässä ikkunasta.
- Lomalla voi lähtee vaikka kulttuuriantropologiselle retkelle minne huvittaa, koulussa sen voi tehä vaan kellariin, missä on mestattu punavankeja.
- Lomalla ei tarvi opiskella sitä, miten muinaiset suomalaiset palvo kiviä ja puita, ko luuli että niissä asui joku kunnioituksen arvoinen heppu.
- Lomalla ei tartte miettiä, riittääkö budjetti tällä kertaa koepapereihin vai luentolehtiöön.
- Lomalla voi löhötä jalat taivasta kohti, koulussa joku tulis ehkä tiedustelemaan terveydellistä tilannetta.
- Lomalla ei tartte miettiä, mitä muiden ihmisten päässä oikein liikkuu. Ei siellä lomalla mitään liiku.
- Lomalla kokee onnistumisen elämyksiä, esimerkiksi sillon ku tunnistaa pihalta ratamon ja nimeää pihapuussa kököttävän, kovaa ääntä pitävän linnun puluksi.
- Lomalla ei joudu juoksemaan unissaan pakoon kommunisteja ja terroristeja ( tein illan uskonnon työtä siitä sota-aiheesta ja näin koko yön unta siitä, että Osama Bin Laden jahtas mua ja mut yritettiin pakkokäännyttää muslimiksi)

En mä oikeesti koulua vihaa, ehkä ihan vähän nytten. :D Sain kesän aluksi tekemistä: riparileirille isottelemaan. :) KESÄÄÄÄÄÄ!

retkellä.

Heippa!

Aattelin sunnuntaina tarjota hoidokeille luontoelämyksiä ( perheen pääjehut oli leirillä kasvattamassa hermoja ja sen semmosta), pakkasin pussiin leipää ( sorsille), reppuun vaipat sun muut katastrofitarvikkeet ja pakkasin porukan autoon. Sitä ennen oltiin mummun kans ehitty ähistä rattaitten kimpussa, lopulta sitte lannistuttiin ko ei löydetty nappulaa mistä rattaat ois saanu kätevästi kasaan. Eli rattaat peräkonttiin, penkit niin eteen, että ovi menee kii ja sit mentiin. Meinas vähä huvittaa Aada, se oli aivan täpinöissään ko pääsi eväsretkelle, ja istu auton takapenkillä aurinkolasit vähän vinksallaan päässä ja naamalla leviä hymy :D Se oli aivan onnessaan ko lupasin sille pillimehun sitte retkellä.

Ainolanpuistohan on oikeesti aika kiva paikka, ja olihan siellä muitakin, jotka oli tullu haistelemaan Suomen suvea. Etittiin sorsia ja syötettiin niille viikon muonat. Aapu oli ihan innoissaan, se viskeli niitä leivänmuruja joka puolelle ja mörisi, ku se halus säikytellä puluja. :D Luontorakas ihminen ihan pienestä pitäen siis.

Tää ankka sai ainaki mahan täyteen, ja tais muutama leivänpalanen kopsahtaa pääkoppaanki :D

Roudasin lapsukaiset leikkipuistoon leikkimään ja kattelin itte turvallisesti rannalta. Helppo vedota puolikuntoseen polveen, säästyy kuule monelta :D kuten liukumäessä laskemiselta ja kiipeilytelineessä rimpuilemiselta. Ja etenkin johonkin venkuralaitteeseen juuttumiselta.

Käytiin sitten ostamassa kesän ekat oikeet jätskit, ja mua vähän säälitteli se pallojenpyörittelijämies. Näytti vähän kärsivältä, tais jotku muutki haluta jätskiä ko me. Aapulla oli jätskiä nenässä ja leuassa, sen pöytätavat oli kyllä aika hauskoja :D Muut onneks sit osas syyä jätskit silleen, et pallotkaan ei tippunu maahan eikä naamat ollu sotamaalauksilla. Pikkusena ei ollu mitään niin masentavaa, ko se, että jäätelö tippu heti oston jälkeen maahan. Sillon meinas pikkasen kyllä alkaa alahuuli väpättää, mä niin muistan!!! :D Ja kerran sain joskus penskana valita IHAN ITE ihan minkälaisen jäätelön halusin, ja valittin sitte tietenki kaupan isoimman. Se oli sitte ihan hirveen pahhaa, ja opinpa ainaki että ahneella on paskanen loppu :D
Mua meinas vähä naurattaa, ko Aapu vähän suutahti mulle jostain ja karjas ihan hirveellä äänellä: " VITSIN IDIOOTTI!"
Varmaan ihmiset oli ihastuksissaan, että siinä vasta hyväkäytöksinen ja kultainen lapsi :DD


Mulla ainakin iski hirvee vauvakuume, mutta ehkä pitää siedättää itteä siitä ja tarjoutua vähän useemmin kotimieheks :D Adoptiovaaveli jostain Afrikasta mulle, kiitos!!! :) Tänään jotenki kiinnitin entistä enemmän huomiota kaupungilla kaikkiin sulosiin luttanapikkusiin, ja Mamppee ja Saanaa muka hävetti mun lässytykset. Kummallista.

Hyvä kuvanlaatu. Yritin poseerata Oulun ainoan pauhaavan kosken (hurjan iso.) eessä Aapun kanssa, ja pestasin systerin kuvaajaks. :D:D:D Ja se "koski" on siinä meiän takana... :D

Enää pari päivää ja kesäloma alkaa! Ihana allergia kiusaa mua aina öisin, sillon just ko ois kiva nukkua. Eli oli kyllä tosi loistava olo mennä aamulla uskonnonkokeeseen... Ennää matikan ja psykan kokeet jäljellä, sitten koittaa vapaus!!! Huomenna aattelin lähtä ostaa lomalukemista eli enkun ja psykan kirjoja, ja huomenna pitäis osallistua työpaikan paloharjoituksiin paloasemalla. Toivottasti siellä on sitte kalskeita ja komeita palomiehiä :D

Viikonloppuna sit tiedossa lakkiaisia ja kakun syöntiä. Tsemppiä kaikille viimeseen viikkoon!!! :)

metsänneito tahdon olla.

Heissan!

Kävin yks ilta vähän siedätyshoidossa ja hyppelin koivupuskien keskellä metsässä ja hengittelin keuhkot täyteen siitepölyä. Niin siistiä kun on lämmin ja aurinko paistaa! Oisin voinu nöpöttää vaikka kuinka kauan keskellä metikköä ja kuunnella lintujen laulua :) Ainaki ne laulaa kohtuullisen vireessä, en siis viittiny yhtyä niiden kuoroon, ois raukat pelästyny. Sisäinen erämies yritti siis herätä henkiin... Olin niin mielissään kesän tulosta, että melkein tungin nenän muurahaispesään ja sain hämähäkinseittejä naamalle. Kivaa aikaa tämä kevät ja alkava kesä! :)

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa :)

P.S Oon harjotellu kotiäitiyttä nyt viikonlopun. Oon ihan hirveen hyvä tässä hommassa :D Vitsi ko en ehi ladata lisää kuvia, äidilliset velvollisuudet (pyykit) kutsuvat.

lista

Niistin koko yön pään ihan tyhjäksi, eikä oikein voinu nukkua. Ihanaa aikaa tämä allergia! Olo on siis äärimmäisen virkeä ja freesi, oikein tunnen miten mun
punaset silmät hehkuu satojen metrien päähän. Hemaiseva näky tosiaan :)

Aattelin listata tämmösiä asioita, mitä on aikomuksena tehä ennen ko kolmekymmentä kynttilää pärähtää kakun päälle. Toteuttamisaikaa on siis noin 11 vuotta, ja lupaan kyllä infota jos ja KUN nämä suunnitelmat edistyy :D ( Kuvat etitty weheartit.com, "bucket list") Täytyypä aloittaa jo tänään. Vaikka tuosta lemmikkipossun metsästyksestä, löytyisköhän huutonetistä?

Tää voi olla niitä lajeja, joita ei kannata ees yrittää :D voi olla hiukkasen vaarallista, mulla loppuu sisu jo zimmarissa 25 metrin uintimatkalla...

Mieluiten semmosella kiltillä pollella, joka ei saa päähänsä heittää mua suoraan mereen :)

Niagaran alla ei ehkä kannata pulikoida, pittää ettii jostaki vähä pienempi vesiputous...

Aaaws, oon aina halunnu ittelle semmosen söötin leijonanpennun!!!

Pikkunen lemmikkipossu ois kiva, semmonen jota voi taluttaa hihnassa :D ja niistä tulis ihan parhaita kavereita tuon leijonan kans!

Mä kuule vielä yllätän kaikki miespuoliset henkilöt ja joskus rämäytän niin täydellisen taskuparkin että! :D

Tää on jo hyvällä mallilla! Osaan rämpyttää jo A-mollin!!! Kävin joskus puol vuotta kitaratunneilla, rämpytin samaa sointua kaikki tunnit ja opettaja sitte vielä kehu että oon edistyny huimasti :D Kitaristin ura loppu kuin seinään ko kitarasta katkes jotenki mystisesti kieli... :D

Tääki on helppo! Melkein jo saavutettu...

Oon ehkä maailman ainoo nainen, joka ei vaan osaa kävellä korkkareilla. Onneks oon muutenki niin lipputanko, ettei tuota taitoo oo ihan pakko oppia. Mutta oishan se ihan kivaa jos kävely ei muistuttais niin paljo kamelin horjuntaa... :D

Tää on ehkä kaikkein pahin. Mun bravuuri on tällä hetkellä uuniperunat ja munakokkeli. Makaroninkeittäminenki onnistuu, eli eikö ollakki aika hyvällä alulla?

Just eilen luin sisustuslehtiä ja meinasin kuolla kateudesta... Mulla rahat riittää kukkaruukkuun ja puolikkaaseen kaktukseen.

Jooga vois olla mulle hyvä laji. Siinä ei varmasti tuu hiki ja saa mumista ja näyttää tyhmältä. Ja vois olla ihan jees osata hallita omat ajatukset, mun ajatukset lentelee ja sinkoilee miten sattuu, ei ihme jos ei itte pysy perässä. Puhumatta sitten muista, jotka ei aina ymmärrä mua :D

Tosi romskuu...

Voi reppanaa jos se kärsii korkeanpaikankammosta. Itsehän en pelkää korkeita paikkoja :D


Blogin suunnalla sitten infoa, kun näistä joku/kaikki toteutuu. On vaan vähä vaikee päättää mistä alottais...

pizzaa

Heippa!


Mä sain vahittavaksi ihan mielettömän riiviön, jonka laitoin nyt päikkäreille, mut se vaan kuorsaa tuolla tekokuorsausta nenä turisten ja räkättää :D Tosi rankkaa siis. Nyt se ei voi kuulemma alkaa nukkuu, koska sängyssä on sililiskoja. Ja se halus välttämättä pukee päälle pinkin paidan ja punaset sukkahousut, nyt se siis muistuttaa kaukaisesti punajuurta. Se on kiusannu mua koko päivän, juossu karkuun ko oon yrittäny alottaa vaippaoperaatiota ja leikkiny tiikeriä :D

Mä yritän nukuttaa sitä ja laittaa youtubesta jottai pianonpimputusta, mut ei vissii tepsi noin rajutkaan konstit. :D Leivoin äsken pizzaa ( terveellinen ruokavalio kunniaan) ja ei vitsi ko oli hyvvää. Äitin harjottama emäntäkasvatus ei oikeen oo tuottanu mun kohalla tulosta, ko en ossaa leipoa enkä varsinkaan tehä ruokaa. Että hoidettavat saa sit elää pizzalla ja nuudeleita, ainoita ruokalajeja joitten valmistaminen ei oo rakettitiedettä tai ylempää fysiikkaa.

Huomenna alkaa koeviikko, ja mulla ei oo onneks ko kaks lukuaineen koetta. Eli helppo homma, paitsi matikan uusintakoe ois vähän niinku vetää hyvin. Saatiin yyteeällästä kirjotusten lopulliset tulokset ja ytl oli niin armelias että lahjotti mulle yhden pisteen. Kevään melkein olematon luku-urakka tuotti sitteki ihan hyvän tuloksen, 41/42 oli pisteet. Eli tyytyväinen voi olla. :)

Muttajoo. Nyt pittää alkaa päiväunille tuon riiviön kanssa. Ulkona on melkein kesä ja harmittaa hirveesti ettei tuo polvi oo vielä oikein kunnossa. Olis niin kivaa käyä lenkillä ja fiilistellä kesän alkua :)

15.5.

Heippa!

En keksiny minkäänlaista otsikkoa, vaan käytin hirveesti mielikuvitusta ja läjäytin tuollasen otsikon. Sori. :D

KUVA WEHEARTIT.COM

Jalka alkaa pikkuhiljaa olemaan parempi, ainakin se näyttää jo jalalta eikä täyteen pumpatulta ilmapallolta. En silti vielä uskalla alkaa kiskoo tiukkoja farkkuja jalkaan, nyt ollaan sitte sauvattu legginssit jalassa ja mahollisimman rennot vaatteet päällä. Meneehän se näinkin. Sauvomistekniikka alkaa olla jo melko hyvä, nytte pitäis vaan hylätä ne sauvat ja alkaa ihan oikeesti kävellä. Jos ei tästä muuta hyötyy oo, nii ainaki käsilihakset saa kyytiä ko yrittää kannatella koko ruhon painoa. Mulla on kohta ihan jäätävä haba ( ja iso maha, ruokahalu on kasvanu kummasti.)

Kuva TÄÄLTÄ

Aattelin pitää vapaapäivän koulusta, sillä paikoillaan istuminen on aika tuskaa ko polvi ei koskaan löydä hyvää asentoa. Ja lyskassa on onneksi noin miljoona porrasta, ja niitä on hirveen hauska kipsutella kepit viuhuen. Ja lyska oikein uhkuu sitä vanhuutta, siel ei vissii oo kuultu koskaan keksinnöstä hissi.
Eli lomapäivä kiitos, ja kaikki tekemättä jääneet kouluhommat nenän eteen. Ei mee velttoiluksi kuiteskaan. Aamulla on ihan mahotonta ees yrittää nukkua pitkään, sillä kasin jälkeen aamulla on jo selkä niin kippee et on ihan pakko nousta ylös. Ai tätä onnea. Vitsi ois kivaa olla ihan kunnossa. Ja sielun ja ruumiin voimissa. Tältä siis tuntuu kun tulee vanhaksi. Masentavaa :D

Oon kiusannu itteeni ja lukenu kirjastossa kuntoplussaa ja selaillu kaikkia liikunta-aiheisia blogeja. Kaikki liikunta lukuunottamatta matkoja jääkaapille ois kivaa vaihtelua ja mua melkein itkettää ko aattelen että pääsen salille vasta kuukauden päästä :( En kestä tätä hissuttelua!!! Kävin kyllä äsken shoppailemassa, ja se vääntäytyminen zeppeliinin päästä päähän kävi kyllä ihan urheilusta. Raivostuttavaa vaan ko saa osakseen sääliviä katseita, mutta ihan kivaa ko karskit nuoret miehet juoksee avaamaan ulko-ovia :DD Jotain hyvää siis tässäkin.

Mun ja S:n haaveilun kohde äikäntunneilla :D:D:D Kuva TÄÄLTÄ


P.S Toivon hartaasti, ettei leijonat vielä tipu torstaina... Muuten on ihan turhaan koko sairasloma. Mulla on jo ylimäärästä sydämentykytystä ko Filppula on niin luttana ja empatiaa, ko Granlundin Mikke on ihan raukka. Antaa senki pojan joskus levähtää, ei aina tartte pyörittää koko kenttää sekasi ja tehä joka paikasta maali. Mikkekin on ihan inhimillinen olento, ei se haittaa vaikka se ei aina pistä koko maailmaa sekaisin!

P.P.S Kohta alkaa kesäloma!!!! :) Sitä ennen pitäis tekaista uskonnon kirjallinen työ aiheesta uskonnot ja sodat ( valmiina pari sivua johdantoa. Hyvä minä.), äikän esitelmä Väinö Linnasta ( luettuna Tuntemattomasta Sotilaasta kolme sivua, hyvä minä.), Novellikokoelma kirjoitettuna ( yks novelli kirjotettu, ja siihen tyssäs. Hyvä minä.), matikan uusintakoe ( hyvä minä.) ja psykologian tutkimusanalyysi aiheesta Nuorten aikuisten parisuhteet. Eipähän ainakaan tekemistä puutu :)

toipilaskivaa

Hellou!

Kuvat: Just Little Things Nää on niin ihania!!! Tämmösiä elämän pieniä ihania asioita :)


Eilisestä sairaalareissusta selvitty, ja melkein ollaan jo kunnossa. Liikkuminen vaan on vähä hitaampaa ku kilpikonnalla, mutta kunhan tuon jalan saa kuntoon, nii ei tartte enää raahautua käsivoimin kaikkialle. :D Mutta joo, en oo vieläkään oppinu nauttimaan tuosta toipilaana olemisesta, sais mun puolesta loppua jo nuo sairaalareissut, mutta ei, lisää on tulossa :D Näihin on ehkä pakko suhtautua huumorilla. Oon varmasti niin ihana potilas, ettei ne haluu päästää mua menemään:D
Mulla on siis perinnöllinen tauti, johon kuuluu eksostoosit eli luupiikit. Niitä eksostooseja kasvaa aina välillä luiden päähän, ja niitä sitten joudutaan poistamaan. Oon ollu aika monesti sairaalassa just ala-aste ja ylä-asteikäisenä. Enää noita eksostooseja ei pitäis kasvaa, kun kerta kasvuikä on loppunu ja kasvu jatkuu vaan leveyssuunnassa :D Tällä kertaa multa leikattiin polvi, eli ei mikään iso juttu kyseessä.

Hahahaa, mun lääkäri oli aivan ihana, se jo pelasti mut kauheelta itsesääliltä. Se sano et " sää oot kyllä niin mielenkiintoinen tapaus, että otan sut heti omaksi potilaaksi" " Ei niitä arpia tartte hävetä, niistä pitää olla YLPEÄ!!!" " Joo, pääset sä illaks kotiin nii ehit kattoo Suomi-Kanadan." " Paljonks haluut sairaslomaa?"

Tuntee sitä ittensä aika ainutlaatuiseksi ku rönöttää siinä leikkauspöydällä ja viis ihmistä parveilee ympärillä ja yrittää iskee puudutuspiikkia selkäytimeen. Sitte kuulla, että kuulun niihin 5 % ihmisistä, joilla ei se puudutus ala tehoamaan. Sitte sain hengitellä unikaasuja ja ottaa kivat pikku torkut :)
Heräsin siihen, että vinkaisin ääneen heräämössä, ja meni kyllä aika kauan tajuta missä oli ja saada pää selkeytyy.

Onneks polvi ei oo ollu missään vaiheessa ihan kamalan kipee. Joskus muistan ko oon ollu nii kipiä, ettei siinä paljo jaksa hymyillä ja ajatella positiivisesti. Jos siis kaikki energia menee sen kivun kans. Lueskelin siinä ku yritin saada päätä toimimaan vanhoja raportteja edellisiltä sairaalareissuilta, ja oli niitä kyllä vino pino. No ainaki sitä on kokenu jotain, mitä onneksi monet ihmiset ei tuu kokemaan missään elämänvaiheessa.

Ei auta surkutella sitä, että omalle kohalle on osunu tämmönen, vois olla paljonki pahempi juttu kyseessä. Pääsen sentään liikkumaan ja oon ihan terve. Eli en anna ittelleni lupaa vaipuu itsesääliin, vaikka kyllä nuo sairaalareissut aina ärsyttää ihan hirveesti. Mä vihaan sitä tunnetta, että oon avuton ja tartten apua. Ja oon niin jäärä, etten syö särkylääkkeitä vaikka oon kipee, tai anna kenenkään auttaa. Esimerkiksi sukan laittaminen jalkaan on tällä hetkellä vähä vaikeeta ku polvi ei taivu mihinkään suuntaan, mutta en varmasti anna kenenkään laittaa sitä jalkaan, vaan minä itte. :D

Että tämmöstä tänään, älkää ihmetelly vaikka vaikutan vähä kuolleelta ja kypsältä nää pari päivää :D
P.S Kommentit piristäis hurjasti.

perfect day

Moroo!

Ihan peruspäivä tänään, mutta jotenkin vaan niin kiva. Käväsin koulussa psykologian tunnilla, sitten
suunnattiin Mampen kans salaatille Oliviaan. ( Oulun paras ruokapaikka!!!) Hyvä ruoka, parempi mieli. Voisin elää salaatilla...
Ja saan tänään ihanan kaverin kylään!<3

Elämä on ihan hassua. Välillä tuntuu että kaikki on vaan niin hirveen onnellista ja ihanaa, välillä taas sitte ihan pienetki asiat ottaa hattuun ja laittaa naaman mutrulle. Tuntuu, ettei pysy omien ajatusten perässä...

Ei vitsi ko tuo kesä nyt vaan tulis. Koulussa on niin tahmeeta ko ei jaksa vaan tehä mitään, ja ajatukset on aina ihan jossain muualla. Oottaako joku muukin kesäloman alkua? Kesäsuunnitelmista sen verran, että oon täällä koko kesän, kesätyöt järjesty samalta vanhainkodilta, missä olin viime kesän. Suvarit sain onneks vapaaksi, ihan huippu juttu! :) Eipä muita suunnitelmia oo, ko nuo työvuorot määrää niin paljon, ettei voi oikein mitään suunnitelmia tehä ennenko työvuorot on selvillä. Luultavasti teen aika paljon viikonloppuja töissä, joten ei mittää reissuja oikee oo mahollista järjestää. Mutta pääasia, että on töitä.

sanoja.

Kauniita sanoja, eikö? Oon miettiny, että miks on niin hirveen vaikeeta sanoa positiivisia asioita toisesta? Kehua vaikka? Mä oon ihan hirveen huono sanoo ääneen sitä mitä ajattelen, varsinkaan sellaselle ihmisille, joka on mulle tärkee ja josta mä välitän. En vaan osaa sanoo että hei, oot mulle hirveen tärkee ja rakas.

Voikohan tämän taidon joskus oppia? :)