puerto de Mogan

   Aika kivaa olla tämmönen kuivakan vaalea suomalainen, jonka iho muuttuu vaaleanpunaiseksi kun vähän saa aurinkoa. Mä haaveilin suurin piirtein täydellisestä rusketuksesta ja ajattelin, että se onnistuu parhaiten ku ei liikaa läträä aurinkorasvoilla. Eihän se aurinko nyt niin kuuma voi olla!
Surkee idea. Kahden päivän jälkeen mun iholla komeilu tummanpunainen sävy ja nenä loisti punasena ku kolmen viikon ryyppyputken jälkeen. :D  Mutta se siitä sitten...

   Yks päivä lähdettiin käymään pienessä kalastajakylässä Puerto de Moganissa. Sitä pientä kalastajakylää ei kyllä löydetty, vissiin kylät on täällä semmosia alueita joissa asuu vähemmän ku 10 000 ihmistä :D
   Mertsi fiksuna tyttönä ehotti, että mentäis Moganiin pyörällä. Onneksi ei lähetty. Matka ei nimittäin ollu mikään maailman lyhyin, ja tie kulki mutkitellen vuoristossa. Eli oisin kuollu jo ensimmäisessä ylämäessä, eikä alamäkiä ois uskaltanu laskea alas. Sen verran jyrkkiä ( nyt puhuu nössö-reetta) ne alamäet oli ja tiet mutkitteli kallionjyrkänteillä, että ei kiitos.

   Haha, jotenkin oli ihanaa, että sai olla ihan rauhassa ilman että kovinkaan moni tuli tekemään lähempää tuttavuutta. Playa del Inglesissa piti välillä tehdä taktisia pako-operaatioita ja väistelyliikkeitä, ettei ois tarttenu selittää kymmenettä kertaa ettei satu juuri nyt olemaan nälkäinen eikä se juhliminen oikein oo mun juttu.

  Maailman sulosin lattiamoppi!!! Jos kaupan lattiamopit on tuon karvaturrin trimmauksen seurausta lopetan siivoomisen kokonaan. Jotenki mua säälitti kyllä tuo ressukka, päivä oli hirmu lämmin ja tuon koiran niskassa on ainakin kymmenen kiloa karvaa! :D

 Löydettiin me sieltä Moganista se satamakin, eli aivan puppua se kalastajakylämainostus ei ollu. Meidän herkkä kahvinenät bongas heti aluksi kyltin, jossa luvattiin kakku ja kahvi kolmella eurolla, eikä meitä tarttenu sen enempää houkutella. Mä luulin, että kakku tarkottaa semmosta suklaista, epäterveellistä, kermavaahdossa kellivää herkkua, mutta tämä kakku olikin kuivapiirakan pala, jonne kahvilanpitäjä leikkas pari omenasiivua ( se oli syöny siitä omenasta puolet) ja pursotti kermavaahtoa. Lopuksi se aivasti tarjoilun päälle :D

  No ainakin kahvi oli hyvää. Ja tuo kakkukin oli ihan jees, kunhan vaan ei ajatellut liikaa.

  Tuo alla olevassa kuvassa oleva mekko oli kyllä niin löytö! Rakastuin heti tuohon yksinkertaisuuteen ja malliin. Vaikka oon joskus kyllä muistaakseni vannonu, etten ikinä laita pitsiä päälle missään muodossa, kuuluu se nyt mun suosikkeihin! Ehkä mä sittenkin oon naisellisempi ko oon luullu, mä oon aina eläny siinä uskossa että mussa virtaa enemmän testosteroinia ku painonnostajissa. Oon niin maskuliininen että välillä hävettää, hehhe.

pieniä kyliä, luolaeksotiikkaa ja tapaksia

  Moro!

Jotta loma ei menny pelkästään auringossa löllymiseen ja aivojen nollaamiseen, lähettiin yks päivä aurinkomatkojen retkelle hankkimaan sivistystä ja näkemään vähän muutakin kuin pelkkää rantaelämää. Ohjelmaan kuului käynti parissa kylässä, ja mun maantieto ja tuntemus on nii surkeella pohjalla etten millään muista niiden kylien nimiä.
  Eka kylä jonka läpi ajettiin oli tosi kaunis! Yritin tihrustaa nenä kiinni bussin ikkunassa, mut kuvia en oikee saanu näpsästyä. Siinä kylässä talot oli kaikki erinvärisiä, löyty pinkkejä taloja, turkooseja taloja, kirkkaan vihreitä taloja... Katukuva näytti semmoselta ihanalta värien sekamelskalta, piristävältä! Mä uskon et siinä kylässä ihmiset ei voi olla kovin onnettomia, on niillä niin iloisen ja piristävän näköinen kylä! Ei semmosessa paikassa yksinkertaisesti voi murjottaa kun se väriskaala on niin mahtava.. :) Mä ainakin hymyilin sieltä bussin ikkunasta ku hullu.

Mua melkein säälittää tämä uljas nuorukainen. En tiiä, mikä tarina tämän patsaan taustalla on. Tämä patsas komeili keskellä parkkipaikkaa.

   Toinen kylä oli ensimmäistä huomattavasti pienempi ja siellä pääsi kurkistamaan paikallisten elämään. Mä rakastan tuommosia kapeita kujia ja kivan värisiä taloja, päätin just et muutan sit isona tuonne! Lyön hynttyyt yhteen jonkun Juanin kanssa joka paimentaa päivät vuorilla vuohia ja illat istuu kattomassa jalkapalloa. Tämä kylä oli aika hiljainen ja se sijaitsi melko korkealla vuorilla. Ja voi kuinka kaunis se oli!! :)

Tässä kylässä ihmisten uskonnollisuus oli jotenki aika puhuttelevaa. Melkein kaikkien talojen oven yläpuolella oli risti tai sitten jonkun pyhimyksen naamataulu. Uskontohan täällä on roomalaiskatolinen eli paavi on se tyyppi, jota kunnioitetaan, mutta erilaiset pyhimykset on kans tärkeitä. Ristit suojeli taloa kaikelta pahalta.

  
Pistäydyttiin myös katolisessa kirkossa, ja se oli kyllä äärettömän hieno kokemus. Ulkoa päin tuo kirkko näytti melko vaatimattomalta, mutta sisältä sitten se oli kaikkea muuta kuin vaatimaton! Jää meidän kirkot kyllä toiseksi katolisen kirkon rinnalla...



 

 Tämä symppis karkkimummo on ollu ihan oikeesti joskus olemassa. Oppaan mukaan tuossa paikalla istuskeli vanha nainen, joka jakoi lapsille karkkeja, ja sitä on sitten muistettu tekemällä patsas. Koko kylä oli täynnä patsaita, jotka oli kyllä taitavasti tehtyjä! Oli kameleita, sellonsoittaja, prinsessa, aasi...
Mä nyt odottelen, että ne tekis patsaan mun muistolle. Siinä poseerais kalvakka suomalainen nenä kiinni kamerassa ja naamalla typerä virnistys....

  Kylän jälkeen suunnattiin kohti vuoria. Maisemat oli kyllä uskomattomat, ei niitä kameralla tai sanoilla saa oikein kuvattua. Äärimmäisen kaunista joka puolella, korkeita vihreitä vuoria, sininen taivas...

Viimeinen pysähdyspaikka oli luolakylä, jossa nimensä mukaisesti ihmiset asuu luolissa. Ei ne mitään lampaantaljat olalla kulkevia esi-isiä oo, vaan ihan tavallisia moderneja ihmisiä. Niiden kämppä nyt vaan sattuu olemaan luolassa, ihan siistiä. Mä luulin, et ne luola-asunnot on suurinpiirtein samanlaisia luksuslukaaleja kun täällä jääkauden aikana, mut ne olikin ihan normaaleja asuntoja kera sähkön ja muiden mukavuuksien. Ikkunoita vaan ei ollu.
Sitten ku mä oon iso ostan tuolta ittelleni luolan ja muutan sinne asumaan...

 

UNIKKOJA!

 

Tässä on yks luola-asunto, jossa piipahdettiin kylässä.

Sitten päästään tähän mun lempijuttuun eli syömiseen! Lopuksi vierailtiin luolaravintolassa ja saatiin nauttia herkullinen tapaslounas. Mä en ollu aikasemmin syöny tapaksia, joten tämäki oli ihan uus kokemus. Lounaaseen kuulu ryttypottuja ( maailman parhaita pottuja, tulkaa joku kiehauttaa mulle niitä!!!), vuohenjuustoa, ilmakuivattua kinkkua, rapeaksi paistettua leipää valkosipulitahnalla, tomaatteja, perunamunakasta... Nam.

 

 

Jotenki yllättävää että me vielä vedettiin tapaksia kun muut oli jo häipyny...



playa del ingles part 1

Huomenta!

 

 Reissusta on kotiuduttu, sairaalassa makoiltu yks päivä ja nyt hampaat irvessä buranan voimilla elämä jatkuu :D Nyt ku oon toipilaana ja kuuden viikon urheilukielto, ehin vallan mainiosti päivitellä reissujuttuja. Kamerakin tuli mukaan, joten kuviaki tuli jonkun verran näpsittyä. 

 

 

Tuossa ylhäällä mun ekan lentokenttäyön huvit: psykolgian artikkelit, musiikkia ja suklaata sillä aikaa ku matkaseura kuoras autuaan onnellisena vieressä. Mä oon ihan onneton nukkuu lentokentillä, joten tulipa tuokin kymmentuntinen käytettyä hyödyksi :)

  Lentomatka määränpäähän kesti melkein seittemän tuntia ja venailtiin Helsinki-Vantaan lentokentän kiitoradalla pitkän tovin sumun vuoksi. Lento meni ihan hyvin, eikä mua kauheesti ees pelottanu. Yleensä en muista melkein hengittää ku ajattelen sitä lentokorkeutta ja laskeskelen mikä todennäköisyys on löytää ittensä merenpohjasta...

 Playa del Inglesissä majouduttiin Green Park- hotelliin, joka oli ihan kivalla paikalla. Kävelymatkaa rannalle oli jonku verran, muttei kuitenkaan liian paljon. Huone oli ihan jees, eikä torakoita näkyny :D Olin lentokoneessa miettiny kaikki maholliset torakoiden nistimiskeinot ja valmistautunu henkisesti sotaan torakka-armeijaa vastaan. Mä en mitään muuta pelkää niin paljon ku torakoita! Ei oo yhtään kiva ajatus, että yön pimeydessä nenän päälle kömpii joku iljettävä ötökkä, saisin sen takia vähintään sydänhalvauksen...
 

Tuo ranta oli ihana! Kävin juoksemassa illalla sen rannalla, ja ehkä kauneimmat lenkkimaisemat ikinä! Valkosia dyynejä ja aaltojen kohina, täydellistä! Miks mulla ei oo täällä tommosia lenkkipolkuja? Se vapauden ja onnellisuuden tunne, jonka tuolla pysty kokemaan, oli valtavan hienoa!

   Seuraavana päivänä kävästiin matkatoimistolta hakemassa meille lukemista, lätkittiin aurinkorasvat naamaan ja lähettiin biitsille. Tuo Eat Pray Love on ihana kirja, pittää yrittää metsästää sitä täältä ku en ehtiny lomalla lukee loppuun! :)
Rantsulla meinas mua vähän palella ( siis näi sanoo suomalainen joka on hinannu ittensä just pakkasten keskellä lämpimään) kun se tuuli puhalsi varmaan jostain napajäätiköltä. Tuuli puhalsi hiekkaa mukana, eli lukeminen oli vähä vaikeeta ku silmät oli täynnä hiekkaa :D Hiekkaa oli korvissa ja nenässä ja se tarttu kivasti aurinkorasvaan.

Jatkettiin sitte löhöilylinjalla hotellin uima-altaalla, jossa oli ihana hengenpelastaja!!! Hirmu mukava tyyppi, semmonen nallekarhu ;) Oltiin nii onnekkaita että saatiin kuunnella suomalaisten valitusta, miten kettumaista on ku allasbaari menee kiinni eikä sieltä saa enempää viinaa. Suuret on ongelmat! Jos mä oisin ollu kauheen ilkee olisin tönässy ne sinne uima-altaaseen selvittää kännipäitään, mut en viittiny aiheuttaa hengenpelastajalle liikaa töitä. Suomalaisia möhömahoja ei niin vaan kammeta ylös sieltä uima-altaasta...

 Iltasella sitten käytiin kävelemässä kaupunkia ympäri ja vähän kattelemassa maisemia. Syötiin huippuhyvää ruokaa jossain ravintolassa, jonka nimee en nyt muista. Eikä hinnatkaan tosiaankaan oo liian kalliit, köyhätki saa mahansa täyteen! :)

 

HOJOHOJO

Heissan!

  Niin kivaa päästä reissuun ja höllätä vähän!!! :) Foreca luppaa lämpöä ja aurinkoa, maitohappobakteerikapselit ( en haluais halailla lomalla vessanpyttyä) on pakattu ja tili tyhjennetty. Ennää pitää viettää yö lentokentällä, huomenna aamusella lähtee kone kohti Las Palmasia.
 Mulle on ihan omiaan tämmöset matkatoimistolomat. Ei tartte itte paljo huolehtia mistään muusta ku että on suurin piirtein oikeaan aikaan lentokentällä, matkatoimisto hoitaa loput.

  Mulla on hirveesti suunnitelmia lomalle:
- Ota rennosti
- Syö reippaasti
- Nosta takamuksesi aamulenkille
- Shoppaile

  Tarkotuksena on vaan nauttia lämmöstä ja yrittää saada vähä väriä pintaan. Yo-juhlissa ois kiva jos ei ois kalvakan valkonen vaan terveen ruskettunu. Mä taidan vaan saada lisää pisamia. On tosi jees olla valkonen ku jäätyny kala kera miljoonan nenänpäällä keikkuvan pisaman. Ei oo reilua ei, mistä mä saan tasaisen ja kauniin rusketuksen pisamien sijaan? :D

   Muttajoo. Ihan hauskaa vaihtaa hetkeksi maisemaa. Ehkä mä jään sinne tai isken jonku espanjalaisen gigolon, mistäs sen tietää :P



Kuva lainattu Rantapallon sivuilta

 

 

 



onks pakko olla normaali jos ei taho?



Oon miettiny,et pitäskö mun sittenki pyrkii teatterikorkeaan, sillä ossaan vääntää naaman niin rumiin virnistyksiin että päärooli jossain kauhuleffassa ois varmaan aika realistinen vaihtoehto. Tai Riku Niemisen tuuraaja Putouksessa ois kans ihan jees. Muistutan nimittäi tuossa kuvassa sitä Hieno Ålghrenia ( siis se ihana mummo jonka suussa pyörii tekarit ja päässä silmät). Mä kyllä vähä epäilen etten osaa kertoo niin hyviä vitsejä ku Riku.
  Me ollaan nii teinejä Pampsen kanssa, että rynnättiin taloyhtiön hissiin näppäsee muutama teinipose. Ois ehkä pikkase naurattanu jos tuo hissin ovi ois auennu ja pahaa-avistamaton naapuri ois kohdannu noin traumaattisen näyn kesken kaunista päivää ;)
Välillä on kivaa vaan irvistellä peilille ja olla mahollisimman epäviehättävä ( ei siinä että tuntisin oloni yleensä joteski viehättäväksi). Piristää kummasti. Ei sitä aina tartte yrittää näyttää kauheen hyvältä ja coolilta. Oon luopunu siitä hommasta jo aikoja sitten ja kuljeskelen ympäriinsä au naturel. Joskus on vaan rankkaa ku pitäis yrittää käyttäytyä kunnolla ja olla normaali :D

  Oon majaillu rakkaan sisareni Pampsen luona yhen yön ja oon aikonu lukee kyllä pääsykokeisiin. Sain vihdoin ja viimein tilastotieteen kirjan, ja mun esteettistä silmää kyllä hivelee ne ihanat kaavat ja taulukot <3 Joteski se lukeminen on taas jääny...
Pampse sai taas ihan hurjan hyvän idean, lähettiin aamusella raahustaa kävellen koululle syömään ja kyselee kirjotusten tuloksia. Puolimatkassa se muisti, et koulus on pinaattikeittopäivä eli mahat kurnuten jatkettiin koululta matkaa Coffee Houseen juhlistamaan HYVIN menneitä kirjotuksia.
Me, ehkä maailman vähä-älyisimmät ja yksinkertaisimmat sisarukset, saatiin täydet pisteet uskonnon yo:sta! Alustavat pisteet nuo on, mut meni se koe pikkasen paremmin ku osasin ees kuvitella :D Hyvä me, tää on Pampselle ensi askel nörtteyden maailmaan, mä oon nii tottunu jo tähä nipona eloon, hehhe. Kevään kirjotukset meni kyllä ihan hyvin, eli tästä tytöstä tulee ylioppilas!!

Partiolainen - aina valmiina!

  On tää Suomen luonto nii kaunista. Bongasin matkalla parven joutsenia, jotka osottautui sitte lokeiksi. Ihan hyvä luontotuntemus mulla. Oli kivaa talsia täältä syrjästä kaupunkiin takaisin sivistyksen pariin, ku ulkona paisto arska ja lämpösä kevättuuli palellutti sormet ja varpaat. ;)

   Jooops. Mä yritän välillä valkata tänne blogiin mahollisimmat epäedustavat kuvat, nii että joku toinen outolintu saa vähä vertaistukea :))))