aprillia

Heippa!

Oon aika ylpee ittestäni, en oo vieläkään joutunu aprillipilan uhriksi! Ja kello on kuitenkin jo 12. Viimeks N huijas mua että se muuttaa Norjaan ja mä väänsin jo kyyneleitä ko mietin, et miten mä pärjään ilman sitä ja pitääkö Norjaan mennä lautalla vai pääseeks sinne autolla. :D eihän sitä voi heti aamulla muistaa että on aprillipäivä!

Vooi että mua meinas tännää nyyhkytyttää! Lupasin lähtä pikkusysterin kans virpomaan, siis henkiseksi tueksi. Pikkusisko 2 v oli niin söötti ja niin onnessaan lähössä virpomaan, että mua meinas oikeesti alkaa itkettää :D Se oli aivan luttana ko virnuili oikein leviästi ja pikkusella äänellä " viiivon vaaavon " " tiiitos" En tajuu miten musta taas on muka tullu näi herkkä. Voivoi. Turistin melkein jo kyyneleitä ko näin yhessä blogissa maailman sulosimman vauvan, mä en kestä!!!

Meinaa vähän jo jänskättää. Huomenna ois vielä pari koetta, jotka pitäis käydä tekemässä ja sitte ois kaikki kouluhommat tehtynä. U oli kattonu säätiedotukset: ekana päivänä sataa vettä, muullon lämpöä noin 18 astetta :D ei kehumista. Saanki tässä nyt miettiä, pakkaanko mukaan lämpökerraston ja villasukat vai hellevaatteet.

Sain muuten vihdoin ja viimein ostettua bikinit!!! Tarjonta tähän aikaan vuodesta on aivan huimaava, joten meinasin menettää hermot noin miljoona kertaa ja harkittin märkäpuvun ostamista.

Eikä, mua niin jännittää! Ylihuomenna oon jo Kanarialla, ADIOS! :)

P.S Apua, tiiän että märisen lentokentällä että mä en haluu lähtee, mulla tulee ikävä, mä en pärjää siellä... Tulkaapa heiluttelemaan valkosia nenäliinoja lentokentälle jäähyväisiks. Lento lähtee kuuden aikaan aamulla, että tervetuloa vain. :)

P.P.S Ei vitsi, mä pelkään lentokoneita maailman eniten. Miten mä selviin ekaks Hesaan ja sitte kuuden tunnin lennon?? U raukka, se varmasti joutuu häpeemään mua ko viimeks vinguin ku joku pikkupossu ko pelotti ihan hirveesti.

antonion puolesta

Heipähei!

Kuva weheartit.com

On muka ollu koko ajan ihan kamalan kiire ja hirveesti ajateltavaa, ettei tänne oo ehtiny päivitellä mitään. Lupasin kyllä kummitädille, että alan olla vähän ahkerampi tämän blogin suhteen :) jaaritellaanpa tässä nyt aluksi tylsät kuulumiset: kirjotukset meniki ihan loistavasti ( unohtakaa se en-osaa-mitään-angsti täällä :D ), vielä muutama päivä Suomen kamaralla ja Espanja kutsuu, koeviikko alko ja elämä on ihan huisin hauskaa.

OIkeestaan mä halusin tulla kirjottamaan tänne yhdestä toisesta asiasta, joka on viime päivinä mietityttäny. Nytte on ollu tuo angolalaispojan karkotus aikalailla esillä nii mediassa ja facebookissakin. ( Antonion tukiryhmän löytää osoitteesta: https://www.facebook.com/#!/antonionpuolesta
tykätkää, jos ette oo vielä tykänny!!!)
Tulee kamalan surullinen fiilis, kun kuulee tuollaista, sillä aika hyvässä muistissa on viime syksyinen, jolloin oli vähän samankaltainen tilanne lähipiirissä. Se juttu onneks päätty hirveen onnellisesti, ja toivon ihan hirveen paljon, että tämäkin juttu päättyis yhtä onnellisesti, ja Antonio sais tulla takas Suomeen. EI oo lainkaan ihmisoikeuksien ja sun muiden hienojen periaatteiden, joita Suomessa muka noudatetaan, mukaista, että ihminen voidaan tuosta vaan viiä pois maahan, joka on kaikkee muuta kuin turvallinen.

Tämmösissä tilanteissa vain tuntee ittensä vaan niin hirveen pieneksi ja avuttomaksi. On vaikee ymmärtää, miks tämän on pitäny mennä näin, eikä Antonio voinu jäädä ystävien luokse Suomeen. Ei jaksa ymmärtää, miks elämä on näin hirveen epäreilua!!! Meillä suomalaisilla on onnellinen tilanne, ko saadaan asua turvallisessa maassa ilman sotaa ja pelkoa. Suurella osalla ihmisillä tämmöstä mahdollisuutta ei oo, siksikin pitäis opetella olemaan kiitollisia. Ja auttaa niitä, joilla ei oo asiat yhtä hyvin kuin meillä.

Itte oon saanu tutustua ihmiseen, jotka on joutunu kokemaan elämässä hirveen surullisia ja vaikeita asioita, ja joka tulee aivan erilaisesta kulttuurista ja taustoista kuin minä. Tämmönen on opettanu mulle ainakin nöyryyttä ja sitä, ettei enää pidä kaikkea ihan itsestäänselvyytenä. Oon oppinu olemaan kiitollinen, jo ihan siitäkin, että mulla on rakas perhe, ystäviä, ruokaa ja mahdollisuus käydä koulua. Vaikka eihän tuo kiitollisuus aina onnistu. Liian usein huomaa, että valitan ihan turhasta ja ihan merkityksettömät asiat nousee liian tärkeiksi. Mutta näitä on hyvä pysähtyä välillä miettimään.

Joku on sanonu hirveen viisaasti, että " vaarallisinta ei oo ihmisten pahuus, vaan väliinpitämättömyys". Ei oo hyvä juttu sulkea silmiä kaikelta siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Mulle välillä iskee sellanen maailmanpelastusvimma, että äippä muistuttelee, ettei kukaan voi yksin maailmaa pelastaa. Eilen uhkailin, että lähen isona rauhanturvaajaksi, mutta iskä meinas, ettei musta ikinä ois siihen hommaan. Oon liian empaattinen. :D

Mutta tämmösiä ajatuksia päässä liikku. Hirveen sekavasti kirjotettu, mutta menköön :D Nyt kaikki vaan siihen facebookryhmään ja pidetään sen verran meteliä, että saadaan Antonio Suomeen takas!!!

viikonloppu

Hellou!

En jaksa kytkee kameran piuhaa tietsikkaan, joten kuviakaan ei oo. Kärsikää kaikessa rauhassa :D

Käytiin eilen M:n kanssa leikkimässä Hoplopissa. Tosi taktista houkutella muksut mukaan, ko oikeesti haluttiin vaan päästä taantumaan hetkeks lapsien tasolle :D Tosi fiksua. Se leikkiminen siellä kyllä kävi urheilusta. Ei niinku millään pysyny lapsukaisten perässä, vaan meinas kunto loppuu aika lyhyeen. Varmaan rohkein teko tänä vuonna oli se, että uskalsin ( I pakotti) laskee semmosesta hirrrveen isosta liukumäestä. Että mä oon rohkee!

Tänään sitten kävästiin M 2:n kanssa mummulla kylässä ( mummu asuu vähä kauempana, nii ei tuu sitte kauheen usein käytyä kylässä), ja voi että ko tuli hyvä mieli reissusta! Nyt on maha niin täynnä kaikkia herkkuja! Oli kyllä hirveen ihana nähä mummua pitkästä aikaa ja jutella. Ja katella vanhoja valokuvia ja kuunnella mummun juttuja :) Mulla on ihan hirveen ihana mummu ü

Kierrettiin Ylivieskan kautta. Oltiin niin aikasi liikenteessä, että meiän piti ajaa rinkiä Kärkkäisen pihalla puoli tuntia. Mamppe meinas liikuttua kyyneliin ko löysi pääkallokarkkeja, joita ei myyä koko Oulussa. Sen elämänlaatu kasvo hurjasti. Reppana. Iloitse pienistä asioista, niin voit iloita usein. Kuten pääkallokarkeista.
Mä yritin viihyttää Mamppea kauniilla laulunlahjoillani automatkalla, mut se vaan räkätti veet silmissä ja meinas kuolla nauruun. Tosi kilttiä.

Mutta nyt on viikonloppuki vietetty ja koulu kutsuu jälleen. Ens viikonloppuna on tiedossa leiri, sitten kouluhommat pitäis saada hyvälle mallille, kokeet tehdä ja sit oon valmis reissuun! :)

Hahhaa, laitanpa sitteki tähä pari kuvaa. Jostain koneen kätköistä kaivettuja, astetta vanhempia. Nää vanhat kuvat on hirrrveen hauskoja ja vanhoja! Ei vitsi oon ollu söpö.... :DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD

Että morjensta vain!

Mooorjensta.

On kyllä aika lailla helpottunu olo, i´m free! Kirjotukset meni huonosti, käsi on kuoliossa ainaki ens kirjotuksiin asti, enkä ehtiny ees syyä eväitä. Siinäpä tämän hetkiset tunnelmat tiivistettynä :D

Mä reppana luulin, että mulla on aikaa syyä vaikka kuinka monta tuntia, ja otin ihan hirveesti evästä mukaan ettei vahingossakaan ehi tulla nälkä. Keskittymiskyky kato loppuu ko seinään ku maha murahtaa. Mutta se kuustuntinen meni ihan hujahtamalla ohi, enkä ees ehtiny hirveesti panikoida. Mitä nyt aamulla ko oottelin kirjotuksen alkua ja kävin aika lähellä panikoitumiskuolemaa :D

Taitaapa nyt iskän haaveet kuuden ällän ylioppilaasta karista viimeistään tässä vaiheessa. Mut ei jaksa ressata enää yhtään tuosta opiskelusta. Ihan turhaan kai sitä ommaa päätään ressaamisella vaivaa, ko se ei auta mitään.
Ja ennen kirjotuksia järkeilin että ihmisen pitää oikeesti epäonnistua jossakin oikein kunnolla, ja sainpa ainaki siihenki tilaisuuden :D

Ettäjoo. Päätin, etten enää ikinä koskaan milloinkaan ressaa yhtään mistään. Oikeesti. Todellinen elämänmuutos, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! :D Nyt töihin, vähän elämä on kivaa ko ei tartte enää ressata!!! Ja pari viikkoa vielä Suomen kamaralla, sitten lomalle. =)

pilkillä!

Morjensta!

Mä oon keksiny itelle uuden extremeharrastuksen, nimittäin pilkkimisen. Tiiättehän, semmonen vähän älyvapaa laji, jossa eka kävellään kilometri, juuaan kahvit, kairataan reikä, kiskotaan siimaa ylös alas ja ootellaan tarttuisko parikilonen hauki koukkuun. Sitte jos kala ei oo niin tyhmä, että uis suoraan siihen koukkuun, turhaudutaan, kävellään kymmenen metriä ja kairataan uus reikä. Sitten istahdetaan taas alas tyytyväisenä ja ootellaan kalasaalista tai mietitään kalavaleita sen varalle, jos ongessa on joku vika, eikä kala syö.

Ongelma numero 1 oli, että kairaaminen oliki taitolaji, eikä meillä ollu käytössä semmosta moottoroitua versioita. Jouduttiin siis ihan ruumiilliseen työhön...

pilkkimisessähän tärkeintä on se syvä euforia siellä keskellä aavaa merta.

Mun piti näyttää muille mallia, miten pilkitään ja sain kiskottua sieltä avannosta kalanrääpäleen. Painoo melkein kakskyt grammaa, ja tunnollisena bilsan oppilaana tunnistin kalan ahveneksi :D Jonkulainen luonnonystävätunto mulla heräs, meinas vähän säälittää se kala. Reppana. :(

Mulla ja iskällä ja pikkuveljellä oli käynnissä tiukka pilkkimiskisa. Tais päättyä loppujen lopuksi tasapeliin, meiti sai yhen ahvenen, iskä ahvenen ja kuhan ( hahaa, ihan varmasti se oli kuhanpoikanen eikä ahven!!!) ja Valtsu kans ahvenen. Ja oltiinhan me ylpeitä, siihen saakka ku yks ukko kerto, että se oli saanu about kuus kiloa ahvenia. Me saatiin sentään ehkä 100 grammaa. Alkuhan on sekin.

Reppana iskä, se meinas pyörtyä onnesta, kun vihdoin ja viimeinen pilkkitaitojen kartuttaminen toi sille kalan. Se on sen isoin saalis, mitä se on pilkillä saanu :D

Mutta meillä oli kivaa, eikä mua nyt yhtään enää ressaa nuo kirjotuksetkaan! Sai pään tyhjennettyä oikein sopivasti :)

Iskä lainas mulle sen karvalakkia, ettei mun korvat palellu. Mä lainasin sille mun pinkkejä reibaneja :D Että ihan sen karskia ja komeaa ulkomuotoo saa syyttää siitä, että meijän kalasaalis jäi loppujen lopuksi aika pieneksi.

"Maailma on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan"

Hellou!

Ensinäki oikein mukavaa naistenpäivää meille niin hurmaaville naisille!

Kuva weheartit.com

Tässä vois vähän leijua, että sain elämäni ensimmäisen ruusun, ja vieläpä vastakkaisen sukupuolen edustajalta. Ei kuitenkaan tartte vetää siellä kahveja väärään kurkkuun, mulla ei oo mitään tarkoitusta alkaa vakiinnuttaa itteäni ennen kun oon saanu toteutettua sen mun suunnitteleman kierroksen maapallon ympäri.
Se mies oli ihan kiva. Prisman työntekijä, nimittäin, joka oli palkattu tunkemaan ruusuja kaikille niille, jotka nyt jollain tavalla muistuttaa sitä älykkäämpää sukupuolta. HAHAHAA.

Kuva weheartit.com

Käytiin M&M&M:n kanssa Arnoldsilla ihan vaan siks, että naistenpäivä on hyvä tekosyy tuhlata rahat kahvitteluun. Meinattiin vetää donitsit väärään kurkkuun, ku alueuutisista tuli pari heppua tunkemaan tvkameroita meijän eteen ja kysy halukkuutta lausua muutamia sanoja zeppeliinistä. Kieltäydyttiin maineesta ja mammonasta, ois ollu ehkä pikkasen noloa mongertaa posket pullollaan donitsista :D

Kuva weheartit.com

Mä just mietin, että on oikeesti ihan kivaa edustaa tätä viisaampaa sukupuolta. Saa olla ihan luvan kanssa kamalan vaikeesti ymmärrettävä ja ajatella kaikki yksinkertaiset asiat hirveen monimutkaisesti. Ja saa tuhertaa kyyneleitä vaikka oikeesti ei itketä ja saa lässyttää kaupassa vauvanvaatteille jotka on niiin sööttejä. Ja voi viettää vaikka puoli päivää haaveillen. Ja saa syyä suklaata tsiljoona kiloa, eikä se oo yhtään epänormaalia.

Että voi noita miesraukkoja. Ei ne tiiä mitä kaikkee ne menettää. :)

P.S
Mua kertakaikkiaan hermostuttaa niiin paljon, että oisin valmis vaikka heti karkaamaan vaikka Timbuktuun. Meinaa kauniisti sanottuna ketuttaa nuo kirjotukset ja se, etten muista yhtäkkiä asioista mitään, vaikka ne on tuntunu joskus ihan helpoilta. :D Ei vissii auta muu ku mennä vetää suklaata naamariin ja jatkaa istumalihaksien kuluttamista. Enkä oo koko lomalla päässy kunnolla salille, ku auto on joka ilta menossa, enkä jaksa pyöräillä sitä hurjaa 3 kilsan matkaa salille :D haha.

loma

Heippa!

Voi että mä niiin nautin tuosta auringonpaisteesta! Ihanaa ko tulee kevät!!! :) Tästä lomasta vois vaan nauttia kympillä, jos ei ois koko ajan hirveetä ressiä kirjotuksista. En tiiä mikä keskittymiskyvyn puutostila muhun on taas iskeny, mutta ei vaan pysty keskittyy niin paljon että sais luettua tai ymmärrettyä jotain. Ällä, here i come.

Elikkä oon kyllä muistanu ottaa liianki rennosti nyt lomalla, mutta TÄNÄÄN aloitan sen tappotahtia lukemisen, kunhan vaan pääsen nyt tuonne kirjojen pariin. En oo ollu koko lomalla töissä, vaan aikomuksena on ollu keskittyä kunnolla kirjotuksiin. Mutta jospa kirjotusten jälkeen ehtis enemmän käyä töissäki, nyt on ollu niin kivaa, ku on ollu aikaa vaan olla!! :)

Mutta kiva loma on ollu, kaikesta huolimatta. Muutama ei-niin-joka-päiväinen-vieras on kävässy kylässä ja sitte olla tyttärien kanssa istuskeltu notskilla jne. Tämmöstä peruselämää, mitä ihminen muuta tarvii? :))

Jotenki vaan tällä hetkellä hirveen onnellinen fiilis =) Nauttikaa lomasta ja elämästä yleensäkki!


Tässä vielä koneelta kaivettuja vanhoja kuvia. En oo muistanu kulettaa kameraa missään mukana nyt lomalla. :) Vitsi ko ois jo kesä!!!

Se onnellinen, joka ei sure sitä, mitä häneltä puuttuu,
vaan iloitsee siitä, mitä hänellä on.

Saadaksesi ilosta kunnolla irti, sinun on jaettava se jonkun kanssa.

Ystävän ajatus ja rohkaiseva hymy
ovat lämpö ja valo, joita me
kaikki tarvitsemme jaksaaksemme
elämämme matkalla.

Yksi tärkeimmistä matkoista, mitä ihminen voi tehdä, on mennä toista puolitiehen vastaan.

Huippua lomanjatkoa!

p.s kommentit ois iha jees. :D