Tuo yritti olla semmonen pirteä ja elämäniloinen tervehdys, hieman väkinäinen tosin :D Mua ei nyt kyllä suoraan sanoen naurata yhtään, huomenna on matikankoe enkä ossaa sitten yhtään mitään. Turhauttaa vaan yrittää ymmärtää asioita, joita ei varmasti oo tarkoitettu normaaleilla aivoilla ymmärrettäväksi. No brains, no headache. HEHHHEH.
Oon yrittäny tänää keskustella itteni kanssa oikein sivistyneesti ja kertoa minussa piilevälle perfektionistille, ettei oikeesti elämänlaatu ja tulevaisuus oo siitä kiinni, saako jostain matikan todennäköisyyskurssista vitosen vai ysin, ja että on aivan normaalia ja hyväksyttävää epäonnistuakki. Vaikka miljoona kertaa, ei mittää väliä. Hehheh, eihän kaikki nyt täydellisiä kaikessa voi ollakkaan... Nojoo. Suoraan sanoen ihan tuloksettomia nuo mun keskustelut itteni kanssa, täydellisyys-Reetta ei usko järkipuhetta, eikä laiska-Reetta ossaa ottaa koeviikolla rennosti.
Että joopajoo. Taidan jättää matikan kirjan oman onnensa nojaan ja palata sen kanssa yhteistyöhön vaikka ens vuonna, millon on aikaa uusia kursseja. Salille ois niinkö aika kova hinku, mä oon parin viime viikon aikana harrastanu vain liikuntaa muodossa matkat sängyltä jääkaapille. Ois niinku semmonen jalat hyytelöksi-treeni ihan paikallaan. Nyt tämmösen parin viikon salitauon jälkeen saa varmasti käyttää kaiken tahdonvoiman, että saa painot liikkumaan.
Ettäjoopajoo. En vaan tännää jaksa vaivata väsyneitä aivoja sillä, millä todennäköisyydellä Afrikan alueelta satunnaisesti valitun kahdeksan henkilön joukossa on ainakin yksi geenivirheen aiheuttaman sirppisoluanemiaa sairastava. Kiitos ja näkemiin.
Kuva by Mamppe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristähhä mua!