Hellou.
Mua vähän tympäsee tuo mun rakas polvi, joka ei meinaa oikein parantua. :D Tiiän että joku kipiä polvi on ihan pikkujuttu, paljon pahempaakin vois tapahtua. Eli ei mun tarttis siitä angstata, mut ei voi mitään, että ihan pikkiriikkisen tympii tämmöne. Älkää murhatko mua, vaikka nyt vähän valitanki :D
Töissä on vähä hankala olla, ko polvi on kipeä, eikä töissä oikein ehi makoilee jalat taivasta kohti ja jääpussi polven ympärillä. Eikä omat vaivat sais vaikuttaa mitenkään työntekoon, mut oon yrittäny tehä parhaani vaikkakin hampaat irvessä :D En tiiä mitä tässä tekis, sairasloma ei oikein houkuta, varsinkaan ko en usko, että mulla ois mahollista pitää palkallista sairaslomaa. Mutta vähän kuitenkin pelottaa, että jos en nyt anna tuon polven parantua rauhassa, niin se on kipee sitte seuraavat kakskyt vuotta. Mulla ei vain onnistu tuo tekemättömyys, vaan alkaa nyppimään ja ärsyttämään ihan sikana, ja sit musta kuoriutuukin niin kiva ja iloinen persoona että :D
Mulla on ollu semmone kuukauden kestävä tauko salilla, enkä oo tehny ihan mittään. Välillä käyny laahustamassa lyhyitä kävelylenkkejä, mut en mitään muuta. Eli tunnen siis olevani kyllä niin täydessä terässä että :D Raahauduin eilen illalla salille vähän testailemaan, mitä voin tehä puolkuntosena. Jolkutin juoksumatolla ylämäkeen, ja kuolema meinas korjata ennen ko oli kymmentäkään minuuttia kulunu :D On niin syvältä alottaa taas ihan nollista. En viittiny polvee kauheesti rääkätä, vaan tyydyin heiluttelemaan puntteja ja oottamaan haban kasvamista. :D
Muttajoo, tämmöistä tänään. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristähhä mua!