Voi että on luksusta olla kotona illalla, nuita iltavuoroja on ollu nyt melkosen monta peräkkäin. Huomenna vapaapäivä, niin juhlaa! Tännää sain viettää työpäivän mopin varressa, olihan se ihan kivaa vaihtelua... Siinä vessoja hinkatessa ehti kyllä aika monta kertaa haaveilla palmuista ja merestä, päälle kuukausi ja sitten lähetään! :)
Lopen valloitus takana, mielettömän mukava reissu oli! Iipu ehti kysyä noin 19 kertaa "millon ollaan perillä, missä me ollaan, paljonko on vielä matkaa" ennen ko oltiin ajettu ees sataa kilsaa. :D Kameraa en muistanu ulkoiluttaa, eli kuvat ei oo tuolta reissulta.
Paikan päälle päästiin torstai-iltana ja eka ongelmahan on tietenki se, et miten saa teltat sun muut leirit pystyyn. Mut se niin kuuluu suvarireissuun, se alkusäätö siis :D En hennonnu jättää iskää yksin pystyttelemään matalaa majaa, vaan urhoollisesti pidin etuteltan kepakoita pystyssä.
Itte majotuin kaverin telttaan, joka oli aamulla aina sitte täynnä samusirkkoja. Sirinä vaan kuulu ko ne heinäsirkat tiiraili maisemia teltan katosta. Oon niin ulkoilmaihminen, että teltassa nukkuminen on kivaa kerran vuodessa. Meinas sisu loppua lyhyeen ko eka yö oli niin kylmä että hampaat kalisi ja varpaat jääty. Aamulla sitten oli taas tukahuttavan kuuma ja kummallisen kiire kaivautua sieltä makuupussista ja monen villapaidan alta. :D
Mä oon salaa vähän ylpee ittestäni, eksyin vain kerran. Selvää kehitystä tapahtunu: yleensä se asuntovaunujen paljous saa mun pienen pään sekasi ja Mamppe joutuu hakee mut jostain maamerkiltä, kuten vessan eestä. Menin yks ilta raahaamaan nukkumiskamppeita teltalle ja kävin varmaan montakymmentä telttaa järjestelmällisesti läpi, eikä telttaa silti löytyny :D Onneks kaverin neuvot pelasti mut: " nyt otat aivan rauhallisesti". Ja kummasti heti se teltta löyty heti.
Kotiin tultiin sitte rakasta valtion rautatietä pitkin ( VR= valtion rahastus). Tunnelma oli oikein lämpöisä, vaunussa ei pelittäny ilmastoinnit ja olo oli ku saunamaratoonilla. Mun paikka oli vielä sopivasti lasten leikkivaunussa ( kiitos äiti, oisin pärjänny kyllä ilman niitä lelujakin...) ja sain kuunnella yhen pikkupojan mölinää ensimmäiset pari tuntia: " ROBIIN ON TYHMÄ, ROBIIN ON PISSIS, FRONTSIDEE OLLIIEEE!" Voi että, rakastan matkustamista.
Viikonlopun saldo: bongattuja tuttuja, lisää pisamia, tuskastuminen suihkujonossa, pizzaa mahassa, yks sivu luettuna psykan kertauskirjasta junamatkalla ja ikävä takasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristähhä mua!