Oikeeesti miten ihminen voikaan olla aamuisin niin hurmaava, näytin suurin piirtein tältä: ( En ehkä noin tyytyväiseltä...)
Sain hoidella meidän versoja sillä aikaa ku Iskä ja Äippä oli romskusti Kuusamossa ramislaisten kanssa retkellä. Pikkusystereiden kanssa puuhailu on joskus ihan kivaa, mutta jotenki se alkuhuuma loppuu viimeistään sillon ku nenän eteen paukautetaan kymmenes kirja joka pitäis lukea. Lapsirakkaus siis joutuu joskus koetukselle.
Aamunen nälässäpitäminen ei oikein tuottanu tulosta, sillä tytöt ei sentään ollu niin nälkäsiä, että ois syöny mun omin kätösin ja suurella rakkaudella valmistettua ja katettua ruokaa. Mä oon maailman surkein kokki, mut tänää onnistuin loihtimaan niinki herkullisen ruokalajin kuin kanakastike ja makarooni. Ravintoarvot kaikki varmasti kohillaan, kastike oli vähän köyhää ku siihen ei saanu laittaa muuta kuin kanaa. Mä ossaan oikeestaan vaan tehä pizzaa ja nuudeliwokkia, muuhun mun viisaus ei oikein riitä. Ja kokkelikin onnistuu. Hyvä minä! ( kyllä mä oikeeesti opettelen joskus tekemään ruokaa, ainaki sitte ku oon tarpeeks rakastunu ja pyörällä päästä...)
Saatiin kummityttö leikkikaveriksi, ja mä käytin hyödyllisesti ajan ja leivoin Julian kanssa suklaakakkua. Ei vitsi, mähän oon aika hyvä jo. Välipalaksi siis tarjottiin suklaakakkua, vaniljavaahtoa ja juustolle haisevia suolakeksejä ( hyvästi ne ajat jolloin välipala oli jotain terveellistä, esim. omena tai voileipä.)
Aapu oli jotenki huolissaan, et miten me kaikki sovitaan sohvalle kirjaa lukemaan.
A: " Teetta, onko sulla iso pylly?"
Minä: " Joo aivan valtava. Ihan älyttömän iso."
A: " Hei tehkää teetalle tilaa, sillä on niin iso pylly!!!"
Sohva on lähemmäs monta metriä pitkä, semmosta perhemallia ja kolme pikkutyttöö vie siitä tilaa ehkä kymmenesosan. (sohva on mainittu ennenkin täällä )
Illalla pakkasin perheen autoon ja hain kummitytön ja pari kaveria kyytiin ja lähettiin käymään Oulussa seuroissa. Lahjoin muksut ja lupasin niille jätskiä.
Terveelliset elämäntavat ja kehittävät aktiviteetit kunniaan! Mä muuten just hoksasin, että mulla on seittemän enkun kirjaa kokonaan käymättä läpi ja lukuaikaa on puolitoista päivää. Pitäisköhän mun jotenki oppia priorisoimaan? Asettamaan asioita tärkeysjärjestykseen? ( oon kehittyny tässä, elämän tärkein asia ei todellakaan oo hyvä yotulos.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristähhä mua!