minusta tulee isona...

Heippa!

  Mulla penkkarit, kirjotukset ja kaikki muu ressaava lähestyy, eli yksinkertasestihan se tarkottaa sitä, että lukio on loppusuoralla ja kohta puolin pitäis hakea itsensä johonkin kiinnostavaan opinahjoon. Ja yrittää siinä sivussa sitten päästä sinne.

 Oon miettiny, et mikä kumma musta tuleekaan sitten isona. Tässä muutamia urahaaveita:

Poliisi
Mä kyllä luulen että muut poliisiopiskelijat naurais mun lihakset pellolle ja suhtautuis muhun vähintään säälivästi. En ehkä ois kauheen uskottavan näkönen kyttä, ja ehkä rosvojahdissa saattais jalat muuttua hyytelöksi. En ois yhtään vakuuttava jos sopertelen ääni väristen " Kädet ylös konna" enkä varmasti sais teilattua satakilosta rosvoa kanveesiin muuten kuin epärehellisiä keinoja käyttämällä :D Sitten mä alkaisin pillittää jos mun pitäis joku reppana viiä putkaan, ja hakkaisin varmaan ärsyttäviä jätkiä nenuun jos ne yrittäis yhtään kertoa hauskoja sovinistivitsejä. Ja passittaisin kaikki rasistisia juttuja laukovat isot kaljamaha miehet putkaan ja unohtaisin ne "vahingossa" sinne.

Kokopäiväinen muusikko Zeppeliinin keskustorilla
Voisin ilahuttaa aamu-unisia shoppailioita mun musiikillisilla lahjoilla.  Oon varma et niitä löytyy enemmän ku  lyskan juhlasalissa möykkäävistä muusikonaluista: en tiiä oliko sieltä kantautuva möly musiikkia, toivon että ei ole.. Aivan karmeeta möykkää!!! Lyska tunnetusti on koulu, jossa musikaallisuus kukoistaa ja uusia tähtiä syttyy musiikin taivaalle.
  Työpäivän aluksi ostuisin risti-istuntaan keskustorille, sulkisin silmät keskittyäkseni ja soittaisin nokkahuilulla aamutunnelman. Ja laulaa luikauttaisin pari pirteää aamulaulua. En tiiä maksaisko ne Zeppeliinin porhot mulle kansan viihdyttämisestä, vai maksaisko ne mulle siitä, etten missään nimessä avais suuta enkä ainakaan laulais.
Mut kaikki oikeat muusikot on väärinymmärettyjä, minäkin...

Kuninkaanhovin kotiapulainen
Työasuun kuuluis semmonen söpön vaaleanpunainen pitsiesiliina ja pitsimyssy sekä äidillinen ilme. Kipsuttaisin kopisevilla puukengillä pitkin kuninkaanlinnan pitkiä käytäviä soppakauha kainalossa ja Estelle toisessa. Valmistaisin kuningasparille illalliseksi fliteerattuja katkarapuja perunahöystöllä, ja taittelisin lautasliinat kauniisti lautasen viereen. Pyyhkisin pölyjä kuninkaalisista kruunuista vaaleanpunaisella pölyhuiskalla ja kiillottaisin kuningasparin pöytähopeat. Keittelisin Prinssi Harrylle aamukahvit ja satuloisin Williamin hevosen hevospooloharjoituksia varten. Vapaa-aikoina opettaisin Estellelle suomea ja kehottaisin kapinoimaan tiukkoja käytösnormeja vastaan.
Sit jonain kauniina päivänä joku komea prinssi karauttais linnan pihalle ja vapauttais mut orjatyöstä. Me mentäis naimisiin, ja meijän lapsen nimeksi tulis Sylvia-Estelle Diana Elisabeth Victoria Madeleine Eveliina.

Ympäristöaktivisti
Viettäisin koko työuran taloyhtiöiden roskapisteellä vahtimassa, että asukkaat osaavat lajitella jätteensä oikein. Istuisin ruuhka-aikana keskellä autotietä ja kiljuisin kurkku suorana miten paljon autot saastuttaa ja tuhoaa ympäristöä. Julkisissa liikennevälineissä onnittelisin kanssamatkustajia loistavasta vihreästä valinnasta, ja evästunnilla aukaisisin suurielkeisesti eväsrasian, joka sisältää kypsentämätöntä viherituleväpahkurakääpäjukurttia. Kertoisin lähimmäisilleni, millä tavoin voi osoittaa rakkauttaan ympäristöä kohtaan. Sammuttaisin valot ja käyttäisin niiden sijaan kynttilöitä tai päreitä.

Jäätelöpallojen erityispyörittelijä
Olisin isänmaamme johtavaa asiantuntijaluokkaa sopivan jäätelöpallon valinnassa. Mun puoleen käännyttäis silloin ku ei osaa valita suklaan ja toffeejätskin väliltä. Kehittelisin uusia jätskimakuja ( vadelma-suklaa-valkosuklaa-mustikkamuffinssi-toffeetikkari) ja joutuisin varhaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle ylensyönnin takia.

   Oikeesti musta ehkä tulee isona psykologi tai joku äititeresa joka juoksee pitkin maailmaa pelastamassa ihmisiä. Ehkä musta tulee vielä jotain suurta, esim. valtionvarainministeri tai opetushallituksen puheenjohtaja ( no hehe), tai sitte löydän itteni jostain unelmaduunista.
Tällä hetkellä mua oikeesti kiinnostaa psykologin työ, tai sitten vaan joku duuni, jossa voin auttaa ihmisiä :) Ehkä mun pitää alkaa maailmanparantajaksi. Tässä maailmassa on nimittäi paljo paranneltavaa :)

P.S MIKS bloggeri ei anna lisätä kuvia?? Se antaa vaa lisätä jotai vanhoja kuvia..

P.P.S   Lämpimät kiitokset kummitädille, joka ilahutti rasittuneen lukiolaisen iltaa! Eilen menin suoraan koulusta töihin, joten pitkän päivän jälkeen oli kiva lukee se kortti! <3 Kiitos! :)