-

Heissan!

  Voi että ootte hienoja ihmisiä!!! :) Tuli ittellä niin helpottunut fiilis, kun sain kirjoitetuksi tuon edellisen päivityksen. ja teidän kommentit oli ihania, kiitos niistä!<3

  Mun lukuloma on alkanu kyllä sellaisella tehokkuudella, et teidän kaikkien pitäis olla mulle hirveen kade mun ahkeruudesta. Oon iltasin viritelly herätyskellon pirisemään siinä kasin aikaan, mutta aamulla oon painellu torkutusnappia niin kauan, et kello on ollu reippaasti yli kymmenen ennen ko oon jaksanu kömpiä ylös. Tehokkaana tyttönä tein myös ittelleni tiukan lukujärjestyksen sitä varten ettei vaan mee lukuloma rentoiluksi. En oo vielä kertaakaan noudattanu sitä. Sen mukaan mun pitäis istua kirjojen ääressä aamu kaheksasta ilta neljään. Ei kiitos, en mä vaan pysty tähän :D Mua vetää paljon enemmän puoleensa tietokone ja jääkaappi ku ruottin kielioppikirjat tai matikanlaskut.
Mutta huomenna mä otan itteeni korvista kiinni ja pakotan itteni koululle.. Viistoista yli seittemän, voi että oon reipas!

  
   Jotenki nyt vaan ku ei oo koulua eikä paljon muitakaan velvollisuuksia, tuntuu et aikaa on entistä vähemmän :D Mä yritin äipälle sanoa, et mun pitää varmaan nyt luopua siitä "suuresta" panoksesta kotitöihin kun ne vie mun aikaa nii hirveen "paljon" :D Äiti mulkas mua sen verran tuimasti, että vissiin ei tuo kauppa oikein tuottanu tulosta. Mähän oon niinku melkein orjan asemassa kotona, kun vanhimpana tyvärenä pitää näyttää emännänotteita. No ei vaiskaan, ei oikeesti voi sanoa et mä liikaa taloutta pyörittäisin :D
Mähän syksyllä suunnittelin jo lukulomaa et oon aamut töissä, luen illalla ja kasvatan lihaksia salilla tai rääkkään jalkoja joka päivä salilla. Mulla oli hieno visio siitä, että käytän kaiken ajan hyödyksi, saan tehtyä kaiken ajallaan ja kaiken lisäksi vielä ehin olla sosiaalinenkin. Hahah.
Lukulomalla mun suurin saavutus on ollu neljän tunnin istunto kirjastossa ja kolmen ruotsinsanan opettelu. Oon viikonloput ollu vaan kotona, pyörinyt kavereilla tai käyny ryllä. En oo liikkunu oulua kauemmaksi, mutta silti tuntuu et elämä on ollu ihanan täyttä :) Silleen just sopivasti täyttä. Ja parasta on se, etten oo yhtään ressannu. En ainakaan kovin paljon. Ressaaminen on ihan yliarvostettua.

 Siitä viime postauksesta vielä. Ooon hirveen kiitollinen teille kaikille, jotka jaksoitte sen lukea.:)  Toivottavasti se pisti joitain miettimään ja anto vähän toivoa niille, joilla on vähän vaikeempaa. Multa vaati kyllä aika paljon rohkeutta kirjoittaa se postaus, mutta uskalsinpa sittenkin ü

 Käytiin perjantai-iltana ystävän kanssa pitkällä lenkillä, ja juteltiin, että kuinka onnellisia me ollaan. Ei tartte itte huolehtia huomisesta, kun tietää, että ne asiat on ennalta määrätty ja kaikki kyllä aikanaan järjestyy. Juteltiin siitä, että miten hädän tullessa tukeutuu sellaisiin ihmisiin, joihin luottaa,ja että kuinka tärkeitä ystävät on. Pitäis vaan joka päivä jostain kaivaa sitä luottamusta ja uskoa, että kyllä meistä huolta pidetään. Me ollaan onnellisia, kun meidän ei tartte pelätä mitään, ei huomista eikä tulevaa.
Oikeestaan mä oon nyt kiitollinen siitä, että mun elämä ei oo menny silleen kuin oisin halunnu. Ettei mulle oo annettu kaikkee sitä, mitä oon toivonut, vaan annettu niitä vähän vaikeampia asioitakin. Jotenki sitä on oppinu olemaan nöyrä. Ja kaikesta kyllä selviää, kunhan ei vaan anna periksi. Mä tiedän, että tämän jälkeen mä kyllä selviän mistä vain! :)

 Yhdelle ystävälle mä tänään tekstasin, etten oo ansainnu kaikkia niitä ihania ihmisiä mun elämään. Mutta niin kai se on, että niitä ystäviä annetaan silloin, kun niitä itte vähiten ansaitsis? Että silloin annetaan niitä ihmisiä, joille voi puhua ja jotka jaksaa kuunnella?

   " Joskus elämän on mentävä rikki,
että osaisi taas kunnioittaa ehjää elämää.
Joskus on herättävä sateiseen aamuun,
jotta voisi taas herätä auringon säteisiin.
Elämä muistuttaa meitä hyvistä hetkistä
antamalla välillä myös huonoja hetkiä.

  Vaikka olisit rikki,älä pelkää.
Rikottu rakastaa hellemmin.
Rikottu huomaa herkemmin.
Rikottu tuntee syvemmin.
Rikottu rakentuu vahvemmin.
Ehjimmät meistä on tehty sirpaleista."

    En tiedä kenen kirjoittama runo tuo on, mut nuo sanat kyllä riipasee syvältä...
Menipä taas vähä tunteelliseks tää postaus :D Mun mielessä on tuhat ja miljoona asiaa, niin saatte välillä kestää tämmöstä tunteilua.;)