runosielu

Heippa!

Mulla on viime aikoina ollu iha älyttömiä vaikeuksia keksiä postauksia, ku aihepankki on aika tyhjillään. Tämän vois tulkita niinki, ettei mulle oikeesti tapahu kurjuutta kummempaa, mistä viittis kirjottaa. Ja tosiaan, en oo yhtään tietonen, ymmärtääkö kukaan tätä mun huonoo huumoria, tai siis kuinka monta immeistä tätä blogia lukee. Kiitokset niille kuitenki, jotka on tänne eksyny, ja täyttäny kommenttipoksia! :) Ja edelleen kädet on vapaa jättää jonkilaista kommenttia, vaikka anonyymina jos ei nimmee uskalla kommenttii laittaa :)


Meillä oli Mampen kans tännää hirmu hubaa tunnilla. Runosuoni alko sykkii, niinpä tekstattiin toisille hienonhienoja runoja. Lyskan takapenkin pahikset, hirveen epäkypsää naputtaa kännykkää hissan tunnilla, kun opettaja paasaa aiheesta... en kyllä muista...
Kaikki ei oo ihan julkaisukelpoisia, mutta eikö näillä koskettavilla ja herkillä runolla tekis melkei Tabbermannin uraa? Kyseessä siis vapaan assosiaation menetelmä, niinkö runoista voi päätellä :D Tässä siis ajatuksia, mitä liikkuu pienessä päässä hissan tunnilla:

Meitin tuotos:

Hihkaisin minä ilosta,
kun pääsin liikakilosta.
Lähti tuhat grammaa vex,
kun tielleni sattui tyrannosaurus Rex.
Täytyi minun pakoon juosta,
luopua jussista, kuokasta, suosta!
Rex kovaa vauhtia kipitti,
mutta meiti eeässää lipitti.
Nakkasin sille kilon silliä,
kilttinä lisäsin sillille villiä tilliä.
Rex pönttö pysähtyi syömään,
meiti pääs yläfemmaa lyömään.
Hävis Rex mulle erän sata-nolla,
saahan sitä vähän ylpee olla?
Rex olikin ruotsalainen tappi,
mut senpä hakkas suomalainen pappi!

Ihan oikeesti, aika säälittävä yritys :D ei tartte tabbermanin kääntyillä haudassa...

Mammen tuotos, sillä on ihan selvästi piilevä runoilijan sielu:

Teki mieleni runo ulos pieraista,
silmiä väsymyksestä hieraista.
Vielä 55 min koulun loppuun ois,
jo innolla ootan että pääsen pois.
Haluatko tietää mitä teen kun pääsen täältä?
No nousen tietenkin penkin päältä!
On mieleni rauhaton ja jalat vispaa,
opettajani muistuttaa arkkipiispaa.
Ajattelin tulla bussilla kotiin,
enkä mennä uusiin sotiin.
Bussikorttia vingutan ahkerasti,
ja haukottelen mahtavasti.
Suuni meinasi revetä,
kun yritin tunnille keretä.
Mieleni tekisi jonnekkin lämpimään,
eihän tätä kylmää kestä erkkikään!
Saatoin nähdä niinistön saulin,
jolla oli kädessään puinen kaulin.
Meinasin moikata vanhaa tuttua,
ja kertoa hänelle pari juttua.
Mutta sauli oli bisi,
iha ku meijän isi.

:DDDD

- Niin totta!!!!

Kuvat täältä