Maha täynnä suklaata onki sitte ihan jees siirtyä seuraavaan aiheeseen, eli liikuntaan. :D Ja tuo kommenttipoksi ei oo suostunu moneen päivään yhteistyöhön, sikspä en oo kommentteihi vastaillu :)
Penskana olin varmaan universumin kömpelöin kakara. Jos mut tökkäs jäkiskaukaloon, se oli ehkä yhtä turvallista ku ois opettanu norsulle balettia posliinikaupassa. Mä olin aina se, joka ryömi viimesenä maaliin, ja se, jonka elämänlaatu kasvo kummasti, ku sai ees yhessä säbäpelissä lauottua pallon vastustajan maaliin. Muistan aika selvästi yhen ala-asteen ihanan hiihtotunnin, ku ope pakotti meijät kipuamaan köykkyrin rinnettä ylös ja laskemaan alas. Meiti väänsi itkua ja yritti kivuta niillä lipsuvilla järvisillä ylös. Ja alastulo kävi ihan näppärästi mahaliukuna. :D
Oikeestaan mä olin just semmone stereotyyppinen nörtti: pitkä hujoppi, joka teki mielummin läksyjä ku lähti ulos pelaa. Semmone pikkuvanha ipana, joka pohti maailman menoa ja sitä, että riittääkö Afrikan lapsille ruokaa.
Haha, onneks sitä ihminen joskus viisastuu ja muutostaki on ainaki havaittavissa; viimenenkin nörtteydenripe on karissu ku oon kasvanu isoksi :D Ja viimeistään silloin, kun löysin itteni lyskasta.
Meiti ei ymmärrä semmosia ihmisiä, jotka jaksaa laskee jokaisen kalorin ja liikkua sitten hiki hatussa jos on tullu syötyä pari kaloria yli. Kerranhan sitä täällä eletään, miks sen elämän pitäis olla sit ittensä kituuttamista ja hirveen kontrolloitua? Välillä on ihan jees laittaa ruokavalio ihan uuteen uskoon, mutta itte en kyllä tällä hetkellä noudata mittää superterveellistä ruokavaliota. Enkä varsinkaan karppaa, enkä kyllä liikutu kyyneliin superfoodeiksi kutsuttujen levien yms muun herkullisen äärellä. Ei vaan itsehillintä riitä semmoiseen, tuun vaan hirmu ärsyttäväksi jos mulla on nälkä :D Pisin puhdistuskuuri on kestäny mulla ööö... puoltoista päivää, sitten alko olla nii nälkä että oli pakko mennä salaa jääkaapille :D Salaattien popsiminen ei nimittäi täytä ihan hulluna mahaa. Se siitä sitten...
Liikkumisen suhteen oon taas välillä ihan hirveen laiska ja välillä taas sitten vähän ahkerampi. Välillä on pitäny potkia ittee ihan kunnolla persuksiin, että läheppäs liikkeelle siitä sohvaperuna, mutta välillä taas sen vuoksi, että oon tuntenu jottai säälittävää morkkista siitä, ku sohvan kulma on ollu kivempi paikka ku kuntosali tai räntäloskalenkki. Ei liikunta saa olla ikinä mitään pakkopullaa, vaan kivaa!
Joskus vaan tuntuu, ku heiluttelee iltamyöhäsellä niitä hikisiä puntteja kuntosalin reunimmaisessa nurkassa, että ei se kovin häävii hommaa oo. Ja varsinkin sillon se ei oo missään nimessä hauskaa touhua, kun jalat tuntuu liisteriltä, väsyttää ja kiukuttaa. Mutta parhaimmillaan siitä rehkimisestä ja puhkumisesta saa hirmu hyvän fiiliksen ja energiavarastot täyteen :) Ja ainaki yks hyvä puoli saleilussa on, että paikat pysyy kunnossa. Kesällä mulla oli aina töiden jälkeen ihan tajuttoman jumissa selkä ( vanhainkodissa se työ on aika rankkaa kropalle), mutta sitte ku salilla treenas pikkasen enemmän selkälihaksia jne, kesti selkäki paljo paremmin. Ei kai sitä hommaa voi ees tehä, jos ei mittää liikuntaan viittaavaa harrasta.
Että juu. Sohvaperuna ja liikunnan ilo, haha :D
Taidan tästä pyhittää loppuillan yhteiskuntaopille. Jaksakaa vielä yks päivä, huomenna on jo perjantai! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristähhä mua!