taikinaterapiaa

Heissan!

Tekemisenpuute ja tylsyysaste äärimmäisen korkealla... Oon niiskuttanu varmaan atlannin verran räkää, eikä olo oo yhtään parempi. Onneks joku viisas ihminen on keksiny buranan ja suklaan, niillä saa olon tehtyä vähän siedettävämmäksi :) Kumma homma, että heti kun Suomen ilmasto alkaa muistuttaa Pohjois-Siperian keskitalvea, musta tulee niiskutteleva Petteri Punakuono. Olo on siis äärimmäisen hehkee, nenä petterimäisen punainen kaikesta niiskuttelusta, ja naama mutrulla. :D

Oon pari päivää vaan istuskellu koneella ja selaillu kaiken maailman blogeja, erityisesti kaikkia liikunta-aiheisia. Mä en kestä tätä toimettomuuden määrää, nyt tekee niin mieli vain uhmata tuota kylmää tuiskua ja Siperian pakkasia, ja lähtee ees pienelle piristävälle happihyppelylle. Mut en haluu et räkä jäätyy lennossa kii naamaan.......................

Tuossa ois niinku ideaa! Jumppapallo ko aina on piilossa jossain varaston syövereissä, ois kätevää jos se ois aina esillä muistuttelemassa käyttötarkotuksestaan :)


Aattelinpa ilahduttaa itsenäni ja paistaa pyöräyttää omin pikku kätösin suklaakakun. Tein pikkusen tutkimusretken pakastimelle, ja siellä on vaniljajätskiä, namnam! ( just tuossa lueskelin kuntoplussaa ja sumplin, että pitäis alkaa jonkinlaiselle hiilareidenvähennysdietille.) Ohjeen kakkuun postaan joskus myöhemmin :) Pientä edistystä jo havaittavissa mun leipurin urassa, ainakaan vielä ei lieskat lyö kohti korkeuksia eikä palohälytin ulvo. Eli jospa mä onnistuisin tällä kertaa olla paistamatta kakun mustaksi ;)

Mamppe ehti mua jo koulusta infota, että me tehdään psykan kurssilla kurssityö aiheesta miesten ja naisten älykkyyden erot.
:D Siinäpä sitte on pohtimista, tuskin riittää naisnäkökulma, että miehet on putkiaivoja ja huomattavasti älykkyysosamäärältään naisia jäljessä. Pitääpä yrittää penkoa jostain tutkimuksia jotka osoittaa nuo faktat tosiksi ;)

Taas ei tietoakaan rauhallisesta sairastelupäivästä. Seurana tällä kertaa Iiida ja äippä :) Iidalla on ollu joku ihmeellinen hellyyspuuska, se on tullu monta kertaa rutistamaan.
Minä: " Onks sulla vähä hellyysvaje?"
Iida: " Mutta mä niiin tykkään susta, mä niiiin rakastan sua!!!"

Se teki mulle ihanan piirustuksen, kyllä pikkusen hymyilytti :)

Iida piirsi mut ja Tuomo Ruudun ( edelleenkin elämäni mies ). Ja mun vauvan, jonka nimi on Usko Eevertti Luttinen.

Muuten, lupaan tarjota kahvit ja kakkua, jos joku kiltti ihminen tulis pelastamaan mut tylsyyskuolemalta... Nyt meen itte koemaistaa niitä kakkuja, ainaki taikina oli hyvvää, söin sitä niin, että tuli äklö olo. =) Nyt voisin mennä valloittamaan tuon sohvan kulman ja lukkee pikkasen. Kirjotuksiin luku ku ei oo edistyny oikein mitenkään.

Toivottavasti teillä on kiva päivä, tulkaa käymään kahvilla! :)