Mooorjensta.

On kyllä aika lailla helpottunu olo, i´m free! Kirjotukset meni huonosti, käsi on kuoliossa ainaki ens kirjotuksiin asti, enkä ehtiny ees syyä eväitä. Siinäpä tämän hetkiset tunnelmat tiivistettynä :D

Mä reppana luulin, että mulla on aikaa syyä vaikka kuinka monta tuntia, ja otin ihan hirveesti evästä mukaan ettei vahingossakaan ehi tulla nälkä. Keskittymiskyky kato loppuu ko seinään ku maha murahtaa. Mutta se kuustuntinen meni ihan hujahtamalla ohi, enkä ees ehtiny hirveesti panikoida. Mitä nyt aamulla ko oottelin kirjotuksen alkua ja kävin aika lähellä panikoitumiskuolemaa :D

Taitaapa nyt iskän haaveet kuuden ällän ylioppilaasta karista viimeistään tässä vaiheessa. Mut ei jaksa ressata enää yhtään tuosta opiskelusta. Ihan turhaan kai sitä ommaa päätään ressaamisella vaivaa, ko se ei auta mitään.
Ja ennen kirjotuksia järkeilin että ihmisen pitää oikeesti epäonnistua jossakin oikein kunnolla, ja sainpa ainaki siihenki tilaisuuden :D

Ettäjoo. Päätin, etten enää ikinä koskaan milloinkaan ressaa yhtään mistään. Oikeesti. Todellinen elämänmuutos, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä! :D Nyt töihin, vähän elämä on kivaa ko ei tartte enää ressata!!! Ja pari viikkoa vielä Suomen kamaralla, sitten lomalle. =)