Pengoin koneelta joitain ihan hullun vanhoja kuvia. Hirveen huonolaatusia, sillä tosiaanki oon joskus eläny ajalla, millon tekniikka ei oo ollu kovin kehittynyttä :D Oon oikeesti niin vanha, että ei kaikilla ollu kännykkää sillon kun olin ekalla. Ja ekan halon sain varmaan kymmenen vuotiaana ja kaverit oli ihan kateudesta vihree ku mun kännykässä oli melodiset soittoäänet ja värinäyttö. Mutta sitte kaveri sai kännykän, jossa oli kamera, ja mä olin sitte vuorostaan kateudesta vihree.
Mä just huomasin, että mulla on kohta synttärit ja aloin kärsii pienestä ikäkriisistä. Selailin kalenteria ja vähän järkytyin, että aika on taas menny ihan sikanopeesti. Siks tämmöset lapsuudenmuistelut, mä tunnen itteni vanhaksi. Kurpaksi, kävyksi, mummoksi, miten sen nyt sanois? Hei oon kohta puolessa välissä neljääkymmentä, enkä oo saanu elämässä mitään muuta aikaan ku yhet hyvinmenneet kirjoitukset, nollautuneen tilin ja kahviriippuvaisuuden. Kamalaa. Tai no oon mä ehtiny saada hirveen hienoja kokemuksiakin, ainakin jonkun verran, mutta mun pitää alottaa kartuttamaan sitä kokemusvarastoa oikein urakalla, että riittää sitten kerrottavaa tuleville lapsenlapsille Tainalle ja Taaville.
Yks ilta käväs yks kaveri kahvilla, jota en oo nähny piiitkään aikaan. Juteltiin just, että kaikilla muilla tuntuu olevan kaikkeen niin kiire. Itte ainaki haluan tulevaisuudessa opiskella ihan rauhassa ja matkustella, sitten ku on kasvanu tarpeeks isoks, nii sitten vois harkita sitä prinssin löytämistä. Ehkä mä oon tarpeeks iso sitte viiskymppisenä, mutta tällä hetkellä tulevaisuudensuunnitelmissa on maailman avartaminen! :)
Muttajoo. Meen syömään itsetekemää ruokaa. Palastelin jauhopottuja, nakkasin ne uuniin ja keitin herneitä. Ehkä ihminen on sitten tarpeeks iso kun osaa tehä oikeeta ruokaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristähhä mua!