Mukavaa hiihtolomaa lomalaisille, nauttikaa auringosta ( lumisateesta), ottakaa rennosti ja pitäkää hauskaa. ( terveisin hieman katkeroitunut abi, jonka lomasuunnitelmiin kuuluu lukeminen.)
Mä oon kärsiny kohta vuoden ikäkriisistä, joka ei vaan ota loppuakseen :D Mä oon kohta eläny yhen viidesosan elämästä, jos siis 100-vuotiaaksi täällä porskutellaan, enkä oo saanu juuri mitään aikaan niiden kahenkymmenen vuoden aikana. Suurimmat saavutukset on vielä tekemättä, mut sen oon jo oppinu et miehiä ei vaan voi ymmärtää, vaikka kuinka yrittää. Siinä valaistumista kerrakseen. Musta tuntuu, et oon kohta ihan hirveen vanha, kokoon kuivahtanu kurppa. Kakskyt vuotta! Pitäis muka olla kauheen aikuinen ja tietää tulevaisuudensuunnitelmat. Aikuiseks mä en tosiaankaan itteeni tunne, ja tulevaisuudensuunnitelmat on vaan haaveasteella. Ja seuraavan kymmenen vuoden aikana pitäis tapahtua: ammatti pitäis jollain konstilla saada, pitäis asettua aloilleen ja mahollisesti pamauttaa naimisiin. Pelottavaa...... Musta on yhtäkkiä tullu niin vanha että joka paikkaa kolottaa ja päästä löytyy ihan varmasti harmaita hiuksia.
 |
| Sarjakuva täältä |
Välillä sitä leikkii ajatuksella, että saispa edes kerran kurkistaa tulevaisuuteen. Ois kivaa jos pääsis kelaamalla eteenpäin, vähän samaan etukäteistietoa, minkäslainen harmaapää musta sitten viidenkymmenen vuoden päästä kuoriutuu. Oonko mä herttainen satujen isoäiti, joka istuu kiikkutuolissa ja kutoo monikymmenpäiselle lapsenlapsi-laumalle joululahjaksi villasukkia? ( Tätä epäilen, mulla ei pysy kädessä neulepuikot, enkä omista kiikkutuolia.) Vai tuleeko musta se jokaisen rappukäytävän tietotoimisto, joka kurkkii vaikka postiluukusta kiikareilla, omistaa kymmenen kissaa ja joka on se jokaisen painajaisnaapuri? Entäs sitten vanhuus ylinuorekkaana prätkämummona? Vai miten olis supermenevä, tukka putkella kipittävä mummu, joka aiheuttaa terminaaleissa harmaita hiuksia nuoremmille kanssamatkustajille? Vai tuleeks musta semmonen leopardikuosissa kulkeva puumamummo, joka vikittelee nuoria poikia? Oishan se mukava tietää :D
 |
| Sarjakuva täältä |
Musta vanhukset on äärimmäisen ihailtavia ihmisiä. Niillä on elämänkokemusta ja sellasta viisautta, mitä mulla ei vielä oo. Mutta on sellasiakin vanhuksia, joille multa ei ropise myötätuntopisteitä. Ottaa päähän, kun jotkut mummot on kattonu etuoikeudekseen jyrätä nuorempien ja vetreempien yli rollaattorilla. Tottakai vanhuksille annetaan tietä ja autetaan, mutta ei niidenkään tartte varoittamatta jyrätä sillä rollalla niskaan :D Sitten on kans niitä vanhuksia, jotka vihaa nuorisoa ja alaleuka jauhaa, kuinka rappiolla nykyajan nuoret on. Joskus tuntuu, ettei vanhemmilla ihmisillä oo niitä käytöstapoja, joita jokaiselta kansalaiselta odotetaan. Mutta melkein kaikki vanhukset on ihania, maailman parhaita on ne mummut ja papat jotka istahtaa bussissa viereen ja alkaa porisee! :)
Mutta kaitpa se on niin, että jokaisen pitäisi ottaa tavoitteeksi elää semmoisen elämän, että siitä riittää kerrottavaa pellavapäille. Ja että vanhana sitten vois istahtaa iltapäiväkahville kiikkutuoliin, potkasta pikkasen vauhtia ja huokaista: " Kyllä mie oon hyvän elämän eläny!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Piristähhä mua!