niiin monta syytä

 Moro!

   Mä oon sivistämässä koneella itteeni enkun yota varten. Ei yhtään ressaa, eväät on selvillä ( ehdottomasti kannattaa käyttää kaikki aika sanojen pänttäämisen sijaan eväiden suunnitteluun...) ja nyt vaan toivon, et mulla ois pikkasen parempi arvaustuuri ku viime kerralla :D Mä en oikeesti mitään muuta oota kuin ens viikon perjantaita ja sitä tunnetta, kun on palauttanu VIIMEISEN yokokeen ja kaikki on ohi. Kirjoitusten jälkeen varmaan otan pari päivää iisisti ja sit kipitän hankkii pääsykoekirjat. Sit huhtikuussa  lennän viikoksi aurinkoon! Ootan sitä reissua niin paljon, se on semmonen palkinto ittelle siitä et lukio on tullu suoritettua. Vaikka oikeesti ooon ollu ehkä maailman laiskin ihminen mitä lukemiseen tulee :D Kaikki muu on paljon mielenkiintoisempaa ku lukeminen. Mm. vaatekaappien siivous tai koneella istuminen.

    Eilen oli vähä vaikee päivä, eikä olo ollu mikään kummonen. Ahisti ihan hirveesti ja tuntu et ei vaan jaksa. Sit ku se olo iskee niskaan keskellä yötä, asiat tuntuu niin isoilta ja vaikeilta. Möyrin ja pyörin illalla monta tuntia, ku ei voinu vaan nukkua ja yritin saada ajatukset johonkin mukavaan ja kivaan. Eilen oli vaan niin lannistunu olo, semmonen et ois tehny mieli lyyä hanskat tiskiin ja luovuttaa.  Mut kummasti olo aina helpottaa, kunhan saa vaa nukuttua. Joskus ku tulee huono olo, yritän ittelleni toitottaa että huominen päivä on jo parempi. ja aina se huominen on edellistä helpompi päivä :) En mä haluu antaa periksi, en varmasti. Eikä joka päivä oo huono olo, vaan niitä hyviä päiviä on paljon enemmän kuin huonoja. Onneksi mulla ei oo olo ollu koskaan niin huono, että olisin vaan jääny kotiin murehtimaan :)

   Eilen kävelin yhen kirjakaupan ohi, ja siinä näyteikkunassa oli semmone kirja ku 17 000 syytä olla onnellinen. Pitäis käyä ostamassa se kirja muistuttamassa ittee, et niitä onnellisuuden syitä on ihan hirveesti. Välillä se meinaa unohtua. Ei muista, mistä kaikesta sais olla kiitollinen ja onnellinen. Joskus tuntuu, ettei mulla oo mitään syytä, miks mun pitäis jaksaa eteenpäin, mut onhan mulla. Ihan hirveen monta syytä: perhe, ihanat ja rakkaat sisarukset, kaverit, ystävät... Vaikka ittestä tuntuu, että ois helpompaa vaan luovuttaa, pittää saada ittensä kuntoon tärkeitten ihmisten takia. Ne toivoo, että mä paranen :)