pieniä kyliä, luolaeksotiikkaa ja tapaksia

  Moro!

Jotta loma ei menny pelkästään auringossa löllymiseen ja aivojen nollaamiseen, lähettiin yks päivä aurinkomatkojen retkelle hankkimaan sivistystä ja näkemään vähän muutakin kuin pelkkää rantaelämää. Ohjelmaan kuului käynti parissa kylässä, ja mun maantieto ja tuntemus on nii surkeella pohjalla etten millään muista niiden kylien nimiä.
  Eka kylä jonka läpi ajettiin oli tosi kaunis! Yritin tihrustaa nenä kiinni bussin ikkunassa, mut kuvia en oikee saanu näpsästyä. Siinä kylässä talot oli kaikki erinvärisiä, löyty pinkkejä taloja, turkooseja taloja, kirkkaan vihreitä taloja... Katukuva näytti semmoselta ihanalta värien sekamelskalta, piristävältä! Mä uskon et siinä kylässä ihmiset ei voi olla kovin onnettomia, on niillä niin iloisen ja piristävän näköinen kylä! Ei semmosessa paikassa yksinkertaisesti voi murjottaa kun se väriskaala on niin mahtava.. :) Mä ainakin hymyilin sieltä bussin ikkunasta ku hullu.

Mua melkein säälittää tämä uljas nuorukainen. En tiiä, mikä tarina tämän patsaan taustalla on. Tämä patsas komeili keskellä parkkipaikkaa.

   Toinen kylä oli ensimmäistä huomattavasti pienempi ja siellä pääsi kurkistamaan paikallisten elämään. Mä rakastan tuommosia kapeita kujia ja kivan värisiä taloja, päätin just et muutan sit isona tuonne! Lyön hynttyyt yhteen jonkun Juanin kanssa joka paimentaa päivät vuorilla vuohia ja illat istuu kattomassa jalkapalloa. Tämä kylä oli aika hiljainen ja se sijaitsi melko korkealla vuorilla. Ja voi kuinka kaunis se oli!! :)

Tässä kylässä ihmisten uskonnollisuus oli jotenki aika puhuttelevaa. Melkein kaikkien talojen oven yläpuolella oli risti tai sitten jonkun pyhimyksen naamataulu. Uskontohan täällä on roomalaiskatolinen eli paavi on se tyyppi, jota kunnioitetaan, mutta erilaiset pyhimykset on kans tärkeitä. Ristit suojeli taloa kaikelta pahalta.

  
Pistäydyttiin myös katolisessa kirkossa, ja se oli kyllä äärettömän hieno kokemus. Ulkoa päin tuo kirkko näytti melko vaatimattomalta, mutta sisältä sitten se oli kaikkea muuta kuin vaatimaton! Jää meidän kirkot kyllä toiseksi katolisen kirkon rinnalla...



 

 Tämä symppis karkkimummo on ollu ihan oikeesti joskus olemassa. Oppaan mukaan tuossa paikalla istuskeli vanha nainen, joka jakoi lapsille karkkeja, ja sitä on sitten muistettu tekemällä patsas. Koko kylä oli täynnä patsaita, jotka oli kyllä taitavasti tehtyjä! Oli kameleita, sellonsoittaja, prinsessa, aasi...
Mä nyt odottelen, että ne tekis patsaan mun muistolle. Siinä poseerais kalvakka suomalainen nenä kiinni kamerassa ja naamalla typerä virnistys....

  Kylän jälkeen suunnattiin kohti vuoria. Maisemat oli kyllä uskomattomat, ei niitä kameralla tai sanoilla saa oikein kuvattua. Äärimmäisen kaunista joka puolella, korkeita vihreitä vuoria, sininen taivas...

Viimeinen pysähdyspaikka oli luolakylä, jossa nimensä mukaisesti ihmiset asuu luolissa. Ei ne mitään lampaantaljat olalla kulkevia esi-isiä oo, vaan ihan tavallisia moderneja ihmisiä. Niiden kämppä nyt vaan sattuu olemaan luolassa, ihan siistiä. Mä luulin, et ne luola-asunnot on suurinpiirtein samanlaisia luksuslukaaleja kun täällä jääkauden aikana, mut ne olikin ihan normaaleja asuntoja kera sähkön ja muiden mukavuuksien. Ikkunoita vaan ei ollu.
Sitten ku mä oon iso ostan tuolta ittelleni luolan ja muutan sinne asumaan...

 

UNIKKOJA!

 

Tässä on yks luola-asunto, jossa piipahdettiin kylässä.

Sitten päästään tähän mun lempijuttuun eli syömiseen! Lopuksi vierailtiin luolaravintolassa ja saatiin nauttia herkullinen tapaslounas. Mä en ollu aikasemmin syöny tapaksia, joten tämäki oli ihan uus kokemus. Lounaaseen kuulu ryttypottuja ( maailman parhaita pottuja, tulkaa joku kiehauttaa mulle niitä!!!), vuohenjuustoa, ilmakuivattua kinkkua, rapeaksi paistettua leipää valkosipulitahnalla, tomaatteja, perunamunakasta... Nam.

 

 

Jotenki yllättävää että me vielä vedettiin tapaksia kun muut oli jo häipyny...