puerto de Mogan

   Aika kivaa olla tämmönen kuivakan vaalea suomalainen, jonka iho muuttuu vaaleanpunaiseksi kun vähän saa aurinkoa. Mä haaveilin suurin piirtein täydellisestä rusketuksesta ja ajattelin, että se onnistuu parhaiten ku ei liikaa läträä aurinkorasvoilla. Eihän se aurinko nyt niin kuuma voi olla!
Surkee idea. Kahden päivän jälkeen mun iholla komeilu tummanpunainen sävy ja nenä loisti punasena ku kolmen viikon ryyppyputken jälkeen. :D  Mutta se siitä sitten...

   Yks päivä lähdettiin käymään pienessä kalastajakylässä Puerto de Moganissa. Sitä pientä kalastajakylää ei kyllä löydetty, vissiin kylät on täällä semmosia alueita joissa asuu vähemmän ku 10 000 ihmistä :D
   Mertsi fiksuna tyttönä ehotti, että mentäis Moganiin pyörällä. Onneksi ei lähetty. Matka ei nimittäin ollu mikään maailman lyhyin, ja tie kulki mutkitellen vuoristossa. Eli oisin kuollu jo ensimmäisessä ylämäessä, eikä alamäkiä ois uskaltanu laskea alas. Sen verran jyrkkiä ( nyt puhuu nössö-reetta) ne alamäet oli ja tiet mutkitteli kallionjyrkänteillä, että ei kiitos.

   Haha, jotenkin oli ihanaa, että sai olla ihan rauhassa ilman että kovinkaan moni tuli tekemään lähempää tuttavuutta. Playa del Inglesissa piti välillä tehdä taktisia pako-operaatioita ja väistelyliikkeitä, ettei ois tarttenu selittää kymmenettä kertaa ettei satu juuri nyt olemaan nälkäinen eikä se juhliminen oikein oo mun juttu.

  Maailman sulosin lattiamoppi!!! Jos kaupan lattiamopit on tuon karvaturrin trimmauksen seurausta lopetan siivoomisen kokonaan. Jotenki mua säälitti kyllä tuo ressukka, päivä oli hirmu lämmin ja tuon koiran niskassa on ainakin kymmenen kiloa karvaa! :D

 Löydettiin me sieltä Moganista se satamakin, eli aivan puppua se kalastajakylämainostus ei ollu. Meidän herkkä kahvinenät bongas heti aluksi kyltin, jossa luvattiin kakku ja kahvi kolmella eurolla, eikä meitä tarttenu sen enempää houkutella. Mä luulin, että kakku tarkottaa semmosta suklaista, epäterveellistä, kermavaahdossa kellivää herkkua, mutta tämä kakku olikin kuivapiirakan pala, jonne kahvilanpitäjä leikkas pari omenasiivua ( se oli syöny siitä omenasta puolet) ja pursotti kermavaahtoa. Lopuksi se aivasti tarjoilun päälle :D

  No ainakin kahvi oli hyvää. Ja tuo kakkukin oli ihan jees, kunhan vaan ei ajatellut liikaa.

  Tuo alla olevassa kuvassa oleva mekko oli kyllä niin löytö! Rakastuin heti tuohon yksinkertaisuuteen ja malliin. Vaikka oon joskus kyllä muistaakseni vannonu, etten ikinä laita pitsiä päälle missään muodossa, kuuluu se nyt mun suosikkeihin! Ehkä mä sittenkin oon naisellisempi ko oon luullu, mä oon aina eläny siinä uskossa että mussa virtaa enemmän testosteroinia ku painonnostajissa. Oon niin maskuliininen että välillä hävettää, hehhe.