Heissan!
Laiskuussynrooma on iskenyt, siksi näin tappavan hitaalla tahdilla saan puserrettua ulos näitä postauksia. :) Enkä kyllä laiskuussyndoorman murtamiseen uskalla luvata mitään poppakonsteja. Koeviikko on nimittäin alkamassa, mikä merkittee sitä, että on melkein mahotonta saada mitään (kiinnostavaa/järkevää) kirjoitettua, paitsi jos haluatte lukea mielenkiintoisia teorioita Afganistanin ja Usan kriisistä tai finanssipolitiikasta :D
Viikonloppuna käytiin tsekkaamassa Keski-Suomen järvimaisemat ja ruska. Vähän erilainen viikonloppu, mikä kyllä oli niin tervetullu ku olla ja voi! Jotenki nämä Oulumaisemat on alkanu tympimään ja pahasti, ja pitkästä aikaa viikonloppu oli ihan kokonaan vapaa! Ei siis työvuoroja koko viikonloppuna, vaan ihan vaan aikaa rötvöilyyn ja olemiseen :) Oulu on muuten siitä kiva paikka, että ihan sama minne suuntaan menee niin aina paranee :DDD
Perjantai-iltana startattiin auto tunti aikataulusta jäljessä ja pidettiin eka ajotauko kilsan ajon jälkeen ( mitä automatka ois ilman karkkia ja asianmukaisia eväitä:D). Osattiin jopa lähtä motarilta oikeaan suuntaan, mikä on jo aikamoinen saavutus maailman suuntavaistottomammalle kuskille.
Matka vaan vähän kesti, kun oli ihan pimiää, tiet mutkasia :D ( ja oli valot päällä, mutta silti...) ja ohituksia sai suunnitella puolisen tuntia, ennen kuin ne uskalsi toteuttaa... Eli ei kovin huimaa matkantekoa, mutta perille päästiin! Oikeenkin kiva viikonloppu siis takana! =) Eipä siitä sitten sen enempää, oikeestaan me vaan syötiin.
Voi että mä tunsin itteni tänään niin hurmaavaksi! Ilmottauduttiin kaverin kanssa kuntosalin kautta juoksukouluun ja tänään oli sitten ensimmäinen ns. treeni. Olin varmasti äärimmäisen kaunis näky, ku porhalsin Hinttaa ympäri hiki hatussa ja naama kirkuvan punaisena. Hyvin naisellista, mutta ihan sairaan kivaa! Muut osallistujat edusti vaan sitä nuorta senioripolvea, jotka eli siinä uskossa, että me nuoret jaksetaan vaikka porhaltaa maratooni ja triathloni putkeen. No eipä ainakaan enää luule nuorisoa ylivoimaiseksi ikäluokaksi kuntoilun saralla :DDDDDDDDDD
Tämmöistä tänään, kuvia lisäilen sitten kun on aikaa. Huikeen hauskaa loppuviikkoa, itte aattelin viettää sen huikeen hauskan loppuviikon rakkaiden koulukirjojeni seurassa. :)
tiistai 20. syyskuuta 2011
keskiviikko 31. elokuuta 2011
ruudun takaa
Heissan,
Aattelin tässä pääasiassa laitella vähän lisää kuvia. Nämä aika vanhaa kamaa, pengoin kovalevyn läpi ja tämmösiä räpsäsyjä löyty.
Meikäläinenhän potee toista viikkoa armotonta flunssaa. Ihan kivaa joo, tuntuu että joka ikinen aivosolu on täynnä räkää. Yäk. Jokseenkin turhautunut fiilis. Piti käyä tänään ruokkiksella Mampen kans olotilaa ja mikäs sen parempaa kuin minttujäälatte! :) Musta on jotenki kummasti tullu ihan yhtäkkiä kahvin suurkuluttaja, päivän kahvimäärän kyllä hipoo kofeiinisuosituksia :D
Hei oikeeesti, kuka lähtee mun kans maailmanympärysmatkalle? Tai eees jonnekki missä on hiekkaranta ja aurinko paistaa läpi vuoden?
Aattelin tässä pääasiassa laitella vähän lisää kuvia. Nämä aika vanhaa kamaa, pengoin kovalevyn läpi ja tämmösiä räpsäsyjä löyty.
Meikäläinenhän potee toista viikkoa armotonta flunssaa. Ihan kivaa joo, tuntuu että joka ikinen aivosolu on täynnä räkää. Yäk. Jokseenkin turhautunut fiilis. Piti käyä tänään ruokkiksella Mampen kans olotilaa ja mikäs sen parempaa kuin minttujäälatte! :) Musta on jotenki kummasti tullu ihan yhtäkkiä kahvin suurkuluttaja, päivän kahvimäärän kyllä hipoo kofeiinisuosituksia :D
Hei oikeeesti, kuka lähtee mun kans maailmanympärysmatkalle? Tai eees jonnekki missä on hiekkaranta ja aurinko paistaa läpi vuoden?
perjantai 26. elokuuta 2011
sveeerige
Heissan!
Hassusti kuluu tuo aika, tuntuu että ois kuluttanu istumalihaksia koulun penkillä jo monta viikkoa, vaikka vasta kaks viikkoa on tehokasta (tai vähemmän tehokasta) opiskelua takana. Onneks sain töitä nyt syksyksikki, ettei tartte ihan rahattomana elää ja voin aloittaa sen miljoonan tienaamisen pikkuhiljaa ;) Tämä viikonloppu menee siis iltavuoroissa mutta oikeestikki ei tippaakaan harmita. Töissä on kivaa! :)))
Tuossa viikko taakse päin käytiin äkkilähöllä ulkomailla, nimittäin rajan takana. Tuntuu et ruottissa kaikki on paremmin: halpaa karkkia, lavallisia limukkaa ( joita pittää tietenki raahata kotiin tuliaiseks), halpa mäkkäri, ikea, kivemmat nopeusrajoitukset. ;) Niiin joo ja saahan sieltä nuuskaakin, mikä paratiisi. Yäöks. Ja plussana vielä, että siellä puhutaan suomea. Mun ruottinkielentaito on yhtä vakaalla pohjalla kuin norsujen balettiharratus.
On se Haaparanta ihmeellinen paikka, sieltä löytyy maailman rumin kirkkoki! Mentiin kuin mikäkin turistit ihmettelemään suu auki, kui ruma joku kirkko voi olla. Mikä lie arkkitehti oli varmaan sekottanu kirkon ja raketin keskenään, ja tuloksena sitte oli joku iso, raketin muotoinen möhkäle. En oikeen usko et siellä on kovin tungosta hääsesongin aikaan...
Käytiin myös Kukkolankoskella Suomen puolella jossain syksyjutskassa. Oli ihan hieno tunnelma, ihan pimeää, semmone rauhottava musiikki soi taustalla, ja jotku huimapäiset tyypit laski kosken lyhdyt käsissä. Oikeesti hieno kokemus, tuli ihan syksyfiilis! Jos sitä joskus ittekki kävis sen kosken laskemassa, vaikka ens syksynä sitten! :)
Mut joo. Kivaa viikonloppua vain! Mullon aamupala vielä hotkimatta...
-Reetta
P.S Vielä muutama näpsäys: ( kuten huomaa, kuvaustaidoissa vielä kovasti kehitettävää,mut hiljaa hyvä tulee ;)
Hassusti kuluu tuo aika, tuntuu että ois kuluttanu istumalihaksia koulun penkillä jo monta viikkoa, vaikka vasta kaks viikkoa on tehokasta (tai vähemmän tehokasta) opiskelua takana. Onneks sain töitä nyt syksyksikki, ettei tartte ihan rahattomana elää ja voin aloittaa sen miljoonan tienaamisen pikkuhiljaa ;) Tämä viikonloppu menee siis iltavuoroissa mutta oikeestikki ei tippaakaan harmita. Töissä on kivaa! :)))
Tuossa viikko taakse päin käytiin äkkilähöllä ulkomailla, nimittäin rajan takana. Tuntuu et ruottissa kaikki on paremmin: halpaa karkkia, lavallisia limukkaa ( joita pittää tietenki raahata kotiin tuliaiseks), halpa mäkkäri, ikea, kivemmat nopeusrajoitukset. ;) Niiin joo ja saahan sieltä nuuskaakin, mikä paratiisi. Yäöks. Ja plussana vielä, että siellä puhutaan suomea. Mun ruottinkielentaito on yhtä vakaalla pohjalla kuin norsujen balettiharratus.
Mut joo. Kivaa viikonloppua vain! Mullon aamupala vielä hotkimatta...
-Reetta
P.S Vielä muutama näpsäys: ( kuten huomaa, kuvaustaidoissa vielä kovasti kehitettävää,mut hiljaa hyvä tulee ;)
keskiviikko 24. elokuuta 2011
sohovarötvötys
Heissan!
Melkein poika tuli kotiin, tai ainakin uus valtakausi alkoi. Meille ostettiin sohvat ja ne antiikkiroinat löys uuden kodin kaatopaikalta ja Manen kämpiltä. Uusien sohvien hankkiminen on meillä yhtä yleistä kuin Ruoholahella köpsyttelevä leijona, joten nyt on aihetta juhlaan!
Kannattaa kysyä muutes meiltä vinkkejä, miten hankitaan vaivattomasti ja mutkattomasti uus sohva. Se on näin yksinkertaista:
1. Jarruttele ainakin melkein kymmenen vuotta ennen kuin uskallat edes haaveilla uudesta sohvasta.
2. Jarruttele vielä viisi vuotta, että uskallat sanoa ääneen nykyisten sohvien muistuttavan enemmän tai vähemmän muinaisjäännettä.
3. Harmittele sitä, ettei raha kasva puussa, eikä sitä tipahtele niin vain taivaalta.
4. Pohdi ankarasti millaista värimaailmaa sohva edustaa, ja mitä väriä ei vielä löydy olohuoneesta.
5. Värvää puoli perhettä sohvatuomaristoon ja raahaa asiantunteva tuomaristo Maskuun ja tuhanteen muuhun kauppaan, missä myydään sohvia.
6. Kauhistele suureen ääneen, että hyvät sohvat maksavat melkein puolen eläkkeen verran.
7. Tee nopeita päässälaskuja ja laske, kuinka kauan perhe selviää kaurapuurolla.
8. Ano lisää harkinta-aikaa.
9. Kokoa sohva ja muista irrottaa paketin ympäriltä narut, jotta kokoaminen kävisi sutjakkaammin. (
10. Hymyile kauniisti, vaikka uudelle sohvalle tipahtelisi vähän kahvia tai tassunjälkiä. Elämän merkkejähän ne vain ovat.
11. Totea, miten ihmeellistä onkaan, että sohvat sopivat muuhun sisustukseen.
12. Totea, että uudet sohvat sopivat mainiosti meditoimiseen.
Melkein poika tuli kotiin, tai ainakin uus valtakausi alkoi. Meille ostettiin sohvat ja ne antiikkiroinat löys uuden kodin kaatopaikalta ja Manen kämpiltä. Uusien sohvien hankkiminen on meillä yhtä yleistä kuin Ruoholahella köpsyttelevä leijona, joten nyt on aihetta juhlaan!
Kannattaa kysyä muutes meiltä vinkkejä, miten hankitaan vaivattomasti ja mutkattomasti uus sohva. Se on näin yksinkertaista:
1. Jarruttele ainakin melkein kymmenen vuotta ennen kuin uskallat edes haaveilla uudesta sohvasta.
2. Jarruttele vielä viisi vuotta, että uskallat sanoa ääneen nykyisten sohvien muistuttavan enemmän tai vähemmän muinaisjäännettä.
3. Harmittele sitä, ettei raha kasva puussa, eikä sitä tipahtele niin vain taivaalta.
4. Pohdi ankarasti millaista värimaailmaa sohva edustaa, ja mitä väriä ei vielä löydy olohuoneesta.
5. Värvää puoli perhettä sohvatuomaristoon ja raahaa asiantunteva tuomaristo Maskuun ja tuhanteen muuhun kauppaan, missä myydään sohvia.
6. Kauhistele suureen ääneen, että hyvät sohvat maksavat melkein puolen eläkkeen verran.
7. Tee nopeita päässälaskuja ja laske, kuinka kauan perhe selviää kaurapuurolla.
8. Ano lisää harkinta-aikaa.
9. Kokoa sohva ja muista irrottaa paketin ympäriltä narut, jotta kokoaminen kävisi sutjakkaammin. (
10. Hymyile kauniisti, vaikka uudelle sohvalle tipahtelisi vähän kahvia tai tassunjälkiä. Elämän merkkejähän ne vain ovat.
11. Totea, miten ihmeellistä onkaan, että sohvat sopivat muuhun sisustukseen.
12. Totea, että uudet sohvat sopivat mainiosti meditoimiseen.
keskiviikko 17. elokuuta 2011
hesalaisten meininki
Moro!
Parempi myöhään kuin milloinkaan, meinaan näitä aika tappavaan tahtiin päivänsä näkeviä päivityksiä. Joo, ooon laiska, tunnustan. Tai oikeestaan vaan aikaansaamaton?
Koulut aloitettu pienoisessa lentsussa, ja poissaolotilasto kertoo sen verran et nyt ei sitte ennää livaheta kesken koulupäivän kahville tai jäädä kotiin nukkumaan :D Huhhui, rankkaa tosiaan! Jospa mä vihdoin ja viimein oppisin oikean lyseolaisen tavoille...
No minäki ehin kesälomailla viikon, sitten oli jällee paluu töihin. Ainaki tommonen pitempi loma piristää ja antaa sitä aika monesti hukassa olevaa energiaa. Suunnattiin kaverin kans Helsinkiin, vähän tsekkaamaan hesalaisten meininkiä ( eli onko se yhtä ei-niin-kiinnostavaa kuin Zettenberg väittää. Ei ollu!) Tarkotuksena oli viettää semmone äärimmäisen rentouttava, vähä pitempi viikonloppu shoppaillen ja muuten vaa aivoja nollaillen ennen paluuta koulunpenkille.
Ainakin matka sykkivään stadiin oli sen verran eksoottinen, että vannoin, etten ikinä enää, en koskaan astu puolella jalalla lentokoneeseen! Semmonen matkustustapa, jolloin molemmat jalat ja vielä vaikka muutkin ruumiinosat on maanpinnalla, on rutkasti kivempi matkustustapa. Eli pittää vissii kävellä ens kesällä Amerikkaan. Ehkä kuitenkin mun ois kannattanu olla kattomatta lentokoneen ikkunasta ulos ja miettimättä, kuinka pitkä matka sieltä yläilmoista onkaan maanpinnalle (lyhyellä matikallakin laskeskelin, että jos lentokone tippuu, niin se ei tipu ihan hetkessä alas.) Ehkä sillon mielenrauha ei ois nii paljo järkkyny, eikä Uban ois tarttenu kuunnella koko lentomatkaa meikäläisen vikinöitä siitä, miten pelottavaa ja suorastaan itsetuhoista lentokoneessa on matkustaa :D
Majapaikkana toimi kavereitten kesäkämppä Vantaalla, ja ensimmäinen uroteko oli raahata tsiljoona kiloa painava matkalaukku sen ylimpään kerrokseen. Hissi ois ollu aika luksusta. Vaikka joo, eihän mun pitäny sitä laukkua ees kantaa, sen verran urhoollinen Kepe oli ja vähän jelppas kärsivää kanssasisartaan ;)
Noh, olihan se loma tosiaan. Ja ihan tarpeellinen ja mukava loma olikin, vaikka jäi oikeestaan kaikki suunnitelmat toteuttamatta ( kulttuurinähtävyydet sun muut jäi sit ens kertaan.) Shoppailu ainaki vei voimia, kuuden tunnin kaupoissa ravailun jälkeen oltiin valmiita henkisesti vähintään lomalle. Onneks arnoldsin donitsit haihduttaa kypsyneimmänki shoppailijan negatiiviset ajatukset :D
Käytii me lauantaina tuomiokirkossaki ja ei vitsi siellä on hieno tunnelma! Sitte ilta kulutettiin kaivarissa. Eikä muuten kellekkään menny läpi että hyyppäsin benjihypyn. Höh.
Näihin fiiliksiin, lentsupotilas uppoutuu läksyvuoren valloittamiseen!
-Reetta
Parempi myöhään kuin milloinkaan, meinaan näitä aika tappavaan tahtiin päivänsä näkeviä päivityksiä. Joo, ooon laiska, tunnustan. Tai oikeestaan vaan aikaansaamaton?
Koulut aloitettu pienoisessa lentsussa, ja poissaolotilasto kertoo sen verran et nyt ei sitte ennää livaheta kesken koulupäivän kahville tai jäädä kotiin nukkumaan :D Huhhui, rankkaa tosiaan! Jospa mä vihdoin ja viimein oppisin oikean lyseolaisen tavoille...
No minäki ehin kesälomailla viikon, sitten oli jällee paluu töihin. Ainaki tommonen pitempi loma piristää ja antaa sitä aika monesti hukassa olevaa energiaa. Suunnattiin kaverin kans Helsinkiin, vähän tsekkaamaan hesalaisten meininkiä ( eli onko se yhtä ei-niin-kiinnostavaa kuin Zettenberg väittää. Ei ollu!) Tarkotuksena oli viettää semmone äärimmäisen rentouttava, vähä pitempi viikonloppu shoppaillen ja muuten vaa aivoja nollaillen ennen paluuta koulunpenkille.
Ainakin matka sykkivään stadiin oli sen verran eksoottinen, että vannoin, etten ikinä enää, en koskaan astu puolella jalalla lentokoneeseen! Semmonen matkustustapa, jolloin molemmat jalat ja vielä vaikka muutkin ruumiinosat on maanpinnalla, on rutkasti kivempi matkustustapa. Eli pittää vissii kävellä ens kesällä Amerikkaan. Ehkä kuitenkin mun ois kannattanu olla kattomatta lentokoneen ikkunasta ulos ja miettimättä, kuinka pitkä matka sieltä yläilmoista onkaan maanpinnalle (lyhyellä matikallakin laskeskelin, että jos lentokone tippuu, niin se ei tipu ihan hetkessä alas.) Ehkä sillon mielenrauha ei ois nii paljo järkkyny, eikä Uban ois tarttenu kuunnella koko lentomatkaa meikäläisen vikinöitä siitä, miten pelottavaa ja suorastaan itsetuhoista lentokoneessa on matkustaa :D
Majapaikkana toimi kavereitten kesäkämppä Vantaalla, ja ensimmäinen uroteko oli raahata tsiljoona kiloa painava matkalaukku sen ylimpään kerrokseen. Hissi ois ollu aika luksusta. Vaikka joo, eihän mun pitäny sitä laukkua ees kantaa, sen verran urhoollinen Kepe oli ja vähän jelppas kärsivää kanssasisartaan ;)
Noh, olihan se loma tosiaan. Ja ihan tarpeellinen ja mukava loma olikin, vaikka jäi oikeestaan kaikki suunnitelmat toteuttamatta ( kulttuurinähtävyydet sun muut jäi sit ens kertaan.) Shoppailu ainaki vei voimia, kuuden tunnin kaupoissa ravailun jälkeen oltiin valmiita henkisesti vähintään lomalle. Onneks arnoldsin donitsit haihduttaa kypsyneimmänki shoppailijan negatiiviset ajatukset :D
Käytii me lauantaina tuomiokirkossaki ja ei vitsi siellä on hieno tunnelma! Sitte ilta kulutettiin kaivarissa. Eikä muuten kellekkään menny läpi että hyyppäsin benjihypyn. Höh.
Näihin fiiliksiin, lentsupotilas uppoutuu läksyvuoren valloittamiseen!
-Reetta
perjantai 29. heinäkuuta 2011
sitä sun tätä, vähän enemmän tota.
Moro.
Otsikkokin kertoo kaiken olennaisen, eli sen että iltavuoron ( ja kahden vapaapäivän) jälkeen on aikas haastavaa saada kirjoitettua mitään järkevää ja kehittävää. Että niijoo. Pienenä infona vain, että viikonloppu töitä, joten Ranualle päin ei oo mitään asiaa, jos ei sitten huomenna puol kymmenen aikaan kaarra kaasu pohjassa pohjoiseen ja yritä ehtiä sitten aamuksi takaisin. Minkä kuskin Jyväskylän rallit mussa menettää!
Elikkäs työntäyteinen viikonloppu luvassa, mutta fiiliksissä ei mitään moitittavaa. Viis työpäivää ( huomennaki vasta kolmeks töihin :D) ja tämä tyttö heivaa itsensä lomalle ja Helsinkiin! Kyllähän loman kiilto silmissä ja palkat tilillä jaksaa pari päivää vielä paiskia töitä :)
Oon tässä kesän aikana huomannu, että mun elämäntyyli on vähä semmone kalliin puoleinen. Meinaan siis sitä, että säästäminen on mulle vähän oudonpuoleinen käsite, mikä ei ainakaan käytännössä toteudu. Sanotaan että kaikki tiet vievät Roomaan, mulla ne tiet kyllä vie alennusmyynteihin. Ja melkein aina (viime aikoina oon tässä vähä ryhdistäytyny) löytyy jotain joka on ihan pakko saada. Jotain hirmu käytännöllistä, esim. ehkä euroopan rumimmat pöksyt (saatte ihailla kuvasta meikäläisen tyylitajua). Ne varmasti mahtuu jalkaan vaikka mahalle kasvais ympärysmittaa pari metriä. Oikeesti aika käytännöllistä, mammahousutkin varastossa. Eihän kato sitä koskaan tiedä...
Oikeesti mun jonkinlaista himoshoppaussyndroomaa vois kutsua investoimiseksi. Oon yrittäny selittää tätä iskälle ja äipälle, jotka ei millään ymmärrä, että ihminen voi tarvita miljoonaa eri vaatekappaletta. Toistaiseks varaudun vain vaatekauppojen lakkoihin ja torjun lamaa ostamalla. Ja pitäähän sitä tulevaisuutta varten investoida! Mistä sitä tietää jos vaikka Suomeen tulee pula-aika ja alkaa uusi jääkausi. Kaikkeen pitää varautua...
Asiasta kukkapurkkiin, mua melkein hävettää. Iskä ja äippä kärsii vissiin kumpikin jostain selittämättömästä keski-iän kriisistä. Eilen ne intoutu leikkimään vesisotaa pihalla kirkkaassa päivänvalossa. Siellä ne sitten kirmaili hymy korvissa ja puolikkaasta jalkapallosta tekaistussa kypärässä ja ammuskeli toisiaan vesipyssyillä. Ei uskois että äiti on sentään opettaja, sen auktoriteetti ei oikein pure näin lomalla :DD
Joo-o. Jospa sitä ois niin reipas että suuntais salille. Meinaa olla aivot niin jumissa, että peeni salirääkki tekis eetvarttia. Mut taidan kyllä olla niin laiska, että ootan auton ilmestymistä pihaan. Kuka hullu nyt salille pyörällä lähtis? =)
Otsikkokin kertoo kaiken olennaisen, eli sen että iltavuoron ( ja kahden vapaapäivän) jälkeen on aikas haastavaa saada kirjoitettua mitään järkevää ja kehittävää. Että niijoo. Pienenä infona vain, että viikonloppu töitä, joten Ranualle päin ei oo mitään asiaa, jos ei sitten huomenna puol kymmenen aikaan kaarra kaasu pohjassa pohjoiseen ja yritä ehtiä sitten aamuksi takaisin. Minkä kuskin Jyväskylän rallit mussa menettää!
Elikkäs työntäyteinen viikonloppu luvassa, mutta fiiliksissä ei mitään moitittavaa. Viis työpäivää ( huomennaki vasta kolmeks töihin :D) ja tämä tyttö heivaa itsensä lomalle ja Helsinkiin! Kyllähän loman kiilto silmissä ja palkat tilillä jaksaa pari päivää vielä paiskia töitä :)
Oon tässä kesän aikana huomannu, että mun elämäntyyli on vähä semmone kalliin puoleinen. Meinaan siis sitä, että säästäminen on mulle vähän oudonpuoleinen käsite, mikä ei ainakaan käytännössä toteudu. Sanotaan että kaikki tiet vievät Roomaan, mulla ne tiet kyllä vie alennusmyynteihin. Ja melkein aina (viime aikoina oon tässä vähä ryhdistäytyny) löytyy jotain joka on ihan pakko saada. Jotain hirmu käytännöllistä, esim. ehkä euroopan rumimmat pöksyt (saatte ihailla kuvasta meikäläisen tyylitajua). Ne varmasti mahtuu jalkaan vaikka mahalle kasvais ympärysmittaa pari metriä. Oikeesti aika käytännöllistä, mammahousutkin varastossa. Eihän kato sitä koskaan tiedä...
Oikeesti mun jonkinlaista himoshoppaussyndroomaa vois kutsua investoimiseksi. Oon yrittäny selittää tätä iskälle ja äipälle, jotka ei millään ymmärrä, että ihminen voi tarvita miljoonaa eri vaatekappaletta. Toistaiseks varaudun vain vaatekauppojen lakkoihin ja torjun lamaa ostamalla. Ja pitäähän sitä tulevaisuutta varten investoida! Mistä sitä tietää jos vaikka Suomeen tulee pula-aika ja alkaa uusi jääkausi. Kaikkeen pitää varautua...
Asiasta kukkapurkkiin, mua melkein hävettää. Iskä ja äippä kärsii vissiin kumpikin jostain selittämättömästä keski-iän kriisistä. Eilen ne intoutu leikkimään vesisotaa pihalla kirkkaassa päivänvalossa. Siellä ne sitten kirmaili hymy korvissa ja puolikkaasta jalkapallosta tekaistussa kypärässä ja ammuskeli toisiaan vesipyssyillä. Ei uskois että äiti on sentään opettaja, sen auktoriteetti ei oikein pure näin lomalla :DD
Joo-o. Jospa sitä ois niin reipas että suuntais salille. Meinaa olla aivot niin jumissa, että peeni salirääkki tekis eetvarttia. Mut taidan kyllä olla niin laiska, että ootan auton ilmestymistä pihaan. Kuka hullu nyt salille pyörällä lähtis? =)
maanantai 25. heinäkuuta 2011
MIKSI?
Heippa.
Oslo.
Mikä ihme saa ihmisen tekemään jotain tuollaista? Kiukuttaa, ärsyttää ja raivostuttaa, että maailma voi olla näin paha. Että löytyy ihminen, joka noin vain asettaa ittensä muiden ihmisten yläpuolelle ja viisveisaa siitä, että jättää teoillaan jälkeensä miljoonia surevia ihmisiä, riistää kuolleilta nuorilta tulevaisuuden!!!!!!
Viikonloppuna töissä oli vaikee keskittyä yhtään mihinkään, niin paha olo on tuosta Oslon tapahtumista. Työpaikan pihalla oli lippu hinattu puolitankoon ja fiilikset muutenkin matalalla. Tuntu siltä, että taivaski itkee kaikkee sitä pahuutta mitä on tapahtunu, hetkeen ei nähnyt muuta kuin sateen ja puolitankoon hinatun lipun.
Toivottavasti tämä oikeesti herättää ihmisiä ajattelemaan ja kamppailemaan yhdessä pahuutta vastaan. Että vedettäis kaikki yhtä köyttä kansalaisuudesta tai aatemaailmasta välittämättä, keskityttäis vaan luomaan parempaa maailmaa, oltais yhdessä vahvempia.
Mut miks ihmeessä tämmöstä tapahtuu?
Mikä ihme saa ihmisen tekemään jotain tuollaista? Kiukuttaa, ärsyttää ja raivostuttaa, että maailma voi olla näin paha. Että löytyy ihminen, joka noin vain asettaa ittensä muiden ihmisten yläpuolelle ja viisveisaa siitä, että jättää teoillaan jälkeensä miljoonia surevia ihmisiä, riistää kuolleilta nuorilta tulevaisuuden!!!!!!
Viikonloppuna töissä oli vaikee keskittyä yhtään mihinkään, niin paha olo on tuosta Oslon tapahtumista. Työpaikan pihalla oli lippu hinattu puolitankoon ja fiilikset muutenkin matalalla. Tuntu siltä, että taivaski itkee kaikkee sitä pahuutta mitä on tapahtunu, hetkeen ei nähnyt muuta kuin sateen ja puolitankoon hinatun lipun.
Toivottavasti tämä oikeesti herättää ihmisiä ajattelemaan ja kamppailemaan yhdessä pahuutta vastaan. Että vedettäis kaikki yhtä köyttä kansalaisuudesta tai aatemaailmasta välittämättä, keskityttäis vaan luomaan parempaa maailmaa, oltais yhdessä vahvempia.
Mut miks ihmeessä tämmöstä tapahtuu?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)