varhaismummous

Heipähei!

Vanhuus on iskeny oikein rytinällä, aamusin pitää tuijottaa hetken aikaa peiliin ja varmistaa, ettei hiukset oo ihan yhtäkkiä muuttunu harmaiksi tai otta oo täynnä ryppyjä. Henkisesti oon ihan valmis dementiahoitokotiin, fyysisestikki pientä kolotusta on kyllä havaittavissa, mikä kyllä taitaa johtua rakkaan liikunnanopettajan rakastamista venyttelytuokioista ( venyttelyhän on ihan iisipiisiä semmoselle sporttimimmille, joka on viimeksi venytellyt ehkä kolme vuotta sitten, pakon eestä.) ja eilisestä hieman rankanpuolisesta kuntopiiristä. Rakastan koulun liikuntatunteja, siinä tuntee kyllä sen liikunnan riemun! :D Ja mikä onkaan parempaa kuin punasena puhkumisen harvinaisen kannustavan liikkaopen alaisuudessa? Tämän kärsimyksen voi suhteuttaa kertomalla inttiajan miljoonalla...

Mukavaa, että tuntee tuon urheilun vaikutukset kirjaimellisesti nahoissaan. Ne, missä pitäis olla jonkinlaisia lihaksia, ja joiden olemassaolosta en kuiteskaa oo varma, on niin jumissa että portaissa harppominen on kyllä melkoista tuskaa... :D Toivon, ettei osu kovin montaa etanaa matkan varrelle, kilpajuoksun häviäminen kotiloille ei varmaankaan oo kovin mieltäylentävää. Illalla kävin vetreyttämässä jumissa olevia paikkoja salilla. Nämä kanssatreenaajat tais järkyttyä syvästi, sen verran hurmaava näky olin kun kirmailin tuskanirvistys naamalla juoksumatolla ( nopeutta huimat 5km/h :D)

Mitäpä tässä muuta? Melkein vois kaivaa varaston pohjalta joulukoristeet esiin ja alkaa kiinnitellä tonttuja ikkunoihin. Nimittäin on hieman joulufiilis. Eilen sen joulumielen vallatessa pienen pääkoppani, keitettiin glögiä ja kaakota termariin ja vietettiin hieman ennenaikaisia pikkujouluja! Ja tottakai piti sen verran tunnelmoida, että tulitikkujenhankintaoperaation ( jee, mulle myydään jo tulitikkuja kysymättä papereita, askel kohti aikusuutta!) syttelin kynttilöitä ja löin joululauluja kuulumaan. :) Eikä, ei vielä saa puhua joulusta, muuten siihe ehtii kyllästyä!

Muttajoo. Jos mä sunnuntaina herään pirteenä kuin peipponen kaheksan aikaan jonkun äkillisen mielenhäiriön vallitessa, kaivan villalangat esiin ja alan kutomaan kirkkaankeltaista villasukkaa tulevalle lapsenlapselle, pitää varmaankin huolestua? Vanhuus ja rypyt, täältä tullaan!

Tässä vielä kuva mun uudesta tuttavuudesta. Eiks ookki symppis???
Laitan joskus lissää kuvia yheltä sunnuntaiaamuselta kuvausretkeltä, mutta nyt iskä henkäilee niskaan niin keskittymiskyky meinaa herpautua...

syyshorros

Heippa!

Joihinki näihi aikoihin huomaan miettiväni, miks en oo syntyny siiliksi tai karhuksi, joka pääsis horrostamaan talven yli. Jonkinlainen horros on minuunki iskenyt, mutta se horros ei taida oikeuttaa jäämään aamusin nukkumaan vaikka väsyttää niin hirveesti! Tekis mieli vaan kaivautua syvemmälle peiton uumeniin, paukauttaa herätyskello palasiksi ja keksiä sitten jokin uskottava poissaoloselitys. Tai sitten vaikka vaan sivuuttaa olankohautuksella kaikki edessä olevat kouluhommat ja painua siemailemaan Cafe Mochaa Coffee Houseen ( oon löytäny itteni sieltä aika usein viime aikoina lääkitsemässä kouluahdistusta vaahtokarkkikaakaolla. ja sitten joku palikka ihmettelee, minne ne rahat oikein menee. Suusta alas tietysti...)

Eilen naaatiskelin ylimääräisestä vapaapäivästä ja hitaasta maanantaiaamusta! Että tekee eetvarttia paukauttaa se tuhannen herätyskello kiinni, huutaa hyvät koulupäivät kouluun menijöille sisaruksille ja jatkaa unia :D Harvinaisen kivaa! Ulkona oli niiin kiva syksyilma, semmonen kirpee ja ihan sumuista. Aattelin sitten mennä kaupunkiin ulkoiluttamaan kameraa ja samalla ostamaan seuraavan jakson koulukirjat. Harmi, että puolmatkassa se sumu ehti hävitä, mutta ihan kivalta se oulun syksy näyttää ilman sumuakin. Sitten tallustelin Pikisaareen metikköpolkuja pitkin kamera kourassa ja näytin varmasti tieltään eksyneeltä turistilta. Semmonen syyslenkki piristi! =) Kalorivajeen uhatessa oli ihan pakko mennä mättämään mahalaukkuun kiinalaista ruokaa, mikä on melkein maailman parasta. Lopputuloksena oli niin täpötäys maha, että käveleminen meni lyllertämiseksi ja suu oli tulessa. Pitiki mennä annostelemaan reilunlaisesti chilikastiketta...

Kivvaa loppuviikkoa! Syyslomaki on ihan kohta, ja mun yksinhuoltajuuspäivät lähestyy kun muu porukka suuntaa Espanjan lämpöön. jotenki hirmu reilua. :D

irtiottoja

Heissan!

Laiskuussynrooma on iskenyt, siksi näin tappavan hitaalla tahdilla saan puserrettua ulos näitä postauksia. :) Enkä kyllä laiskuussyndoorman murtamiseen uskalla luvata mitään poppakonsteja. Koeviikko on nimittäin alkamassa, mikä merkittee sitä, että on melkein mahotonta saada mitään (kiinnostavaa/järkevää) kirjoitettua, paitsi jos haluatte lukea mielenkiintoisia teorioita Afganistanin ja Usan kriisistä tai finanssipolitiikasta :D

Viikonloppuna käytiin tsekkaamassa Keski-Suomen järvimaisemat ja ruska. Vähän erilainen viikonloppu, mikä kyllä oli niin tervetullu ku olla ja voi! Jotenki nämä Oulumaisemat on alkanu tympimään ja pahasti, ja pitkästä aikaa viikonloppu oli ihan kokonaan vapaa! Ei siis työvuoroja koko viikonloppuna, vaan ihan vaan aikaa rötvöilyyn ja olemiseen :) Oulu on muuten siitä kiva paikka, että ihan sama minne suuntaan menee niin aina paranee :DDD

Perjantai-iltana startattiin auto tunti aikataulusta jäljessä ja pidettiin eka ajotauko kilsan ajon jälkeen ( mitä automatka ois ilman karkkia ja asianmukaisia eväitä:D). Osattiin jopa lähtä motarilta oikeaan suuntaan, mikä on jo aikamoinen saavutus maailman suuntavaistottomammalle kuskille.
Matka vaan vähän kesti, kun oli ihan pimiää, tiet mutkasia :D ( ja oli valot päällä, mutta silti...) ja ohituksia sai suunnitella puolisen tuntia, ennen kuin ne uskalsi toteuttaa... Eli ei kovin huimaa matkantekoa, mutta perille päästiin! Oikeenkin kiva viikonloppu siis takana! =) Eipä siitä sitten sen enempää, oikeestaan me vaan syötiin.

Voi että mä tunsin itteni tänään niin hurmaavaksi! Ilmottauduttiin kaverin kanssa kuntosalin kautta juoksukouluun ja tänään oli sitten ensimmäinen ns. treeni. Olin varmasti äärimmäisen kaunis näky, ku porhalsin Hinttaa ympäri hiki hatussa ja naama kirkuvan punaisena. Hyvin naisellista, mutta ihan sairaan kivaa! Muut osallistujat edusti vaan sitä nuorta senioripolvea, jotka eli siinä uskossa, että me nuoret jaksetaan vaikka porhaltaa maratooni ja triathloni putkeen. No eipä ainakaan enää luule nuorisoa ylivoimaiseksi ikäluokaksi kuntoilun saralla :DDDDDDDDDD

Tämmöistä tänään, kuvia lisäilen sitten kun on aikaa. Huikeen hauskaa loppuviikkoa, itte aattelin viettää sen huikeen hauskan loppuviikon rakkaiden koulukirjojeni seurassa. :)

ruudun takaa

Heissan,
Aattelin tässä pääasiassa laitella vähän lisää kuvia. Nämä aika vanhaa kamaa, pengoin kovalevyn läpi ja tämmösiä räpsäsyjä löyty.

Meikäläinenhän potee toista viikkoa armotonta flunssaa. Ihan kivaa joo, tuntuu että joka ikinen aivosolu on täynnä räkää. Yäk. Jokseenkin turhautunut fiilis. Piti käyä tänään ruokkiksella Mampen kans olotilaa ja mikäs sen parempaa kuin minttujäälatte! :) Musta on jotenki kummasti tullu ihan yhtäkkiä kahvin suurkuluttaja, päivän kahvimäärän kyllä hipoo kofeiinisuosituksia :D

Hei oikeeesti, kuka lähtee mun kans maailmanympärysmatkalle? Tai eees jonnekki missä on hiekkaranta ja aurinko paistaa läpi vuoden?

sveeerige

Heissan!

Hassusti kuluu tuo aika, tuntuu että ois kuluttanu istumalihaksia koulun penkillä jo monta viikkoa, vaikka vasta kaks viikkoa on tehokasta (tai vähemmän tehokasta) opiskelua takana. Onneks sain töitä nyt syksyksikki, ettei tartte ihan rahattomana elää ja voin aloittaa sen miljoonan tienaamisen pikkuhiljaa ;) Tämä viikonloppu menee siis iltavuoroissa mutta oikeestikki ei tippaakaan harmita. Töissä on kivaa! :)))

Tuossa viikko taakse päin käytiin äkkilähöllä ulkomailla, nimittäin rajan takana. Tuntuu et ruottissa kaikki on paremmin: halpaa karkkia, lavallisia limukkaa ( joita pittää tietenki raahata kotiin tuliaiseks), halpa mäkkäri, ikea, kivemmat nopeusrajoitukset. ;) Niiin joo ja saahan sieltä nuuskaakin, mikä paratiisi. Yäöks. Ja plussana vielä, että siellä puhutaan suomea. Mun ruottinkielentaito on yhtä vakaalla pohjalla kuin norsujen balettiharratus.

On se Haaparanta ihmeellinen paikka, sieltä löytyy maailman rumin kirkkoki! Mentiin kuin mikäkin turistit ihmettelemään suu auki, kui ruma joku kirkko voi olla. Mikä lie arkkitehti oli varmaan sekottanu kirkon ja raketin keskenään, ja tuloksena sitte oli joku iso, raketin muotoinen möhkäle. En oikeen usko et siellä on kovin tungosta hääsesongin aikaan...

Käytiin myös Kukkolankoskella Suomen puolella jossain syksyjutskassa. Oli ihan hieno tunnelma, ihan pimeää, semmone rauhottava musiikki soi taustalla, ja jotku huimapäiset tyypit laski kosken lyhdyt käsissä. Oikeesti hieno kokemus, tuli ihan syksyfiilis! Jos sitä joskus ittekki kävis sen kosken laskemassa, vaikka ens syksynä sitten! :)
Mut joo. Kivaa viikonloppua vain! Mullon aamupala vielä hotkimatta...
-Reetta

P.S Vielä muutama näpsäys: ( kuten huomaa, kuvaustaidoissa vielä kovasti kehitettävää,mut hiljaa hyvä tulee ;)

sohovarötvötys

Heissan!

Melkein poika tuli kotiin, tai ainakin uus valtakausi alkoi. Meille ostettiin sohvat ja ne antiikkiroinat löys uuden kodin kaatopaikalta ja Manen kämpiltä. Uusien sohvien hankkiminen on meillä yhtä yleistä kuin Ruoholahella köpsyttelevä leijona, joten nyt on aihetta juhlaan!

Kannattaa kysyä muutes meiltä vinkkejä, miten hankitaan vaivattomasti ja mutkattomasti uus sohva. Se on näin yksinkertaista:
1. Jarruttele ainakin melkein kymmenen vuotta ennen kuin uskallat edes haaveilla uudesta sohvasta.
2. Jarruttele vielä viisi vuotta, että uskallat sanoa ääneen nykyisten sohvien muistuttavan enemmän tai vähemmän muinaisjäännettä.
3. Harmittele sitä, ettei raha kasva puussa, eikä sitä tipahtele niin vain taivaalta.
4. Pohdi ankarasti millaista värimaailmaa sohva edustaa, ja mitä väriä ei vielä löydy olohuoneesta.
5. Värvää puoli perhettä sohvatuomaristoon ja raahaa asiantunteva tuomaristo Maskuun ja tuhanteen muuhun kauppaan, missä myydään sohvia.
6. Kauhistele suureen ääneen, että hyvät sohvat maksavat melkein puolen eläkkeen verran.
7. Tee nopeita päässälaskuja ja laske, kuinka kauan perhe selviää kaurapuurolla.
8. Ano lisää harkinta-aikaa.
9. Kokoa sohva ja muista irrottaa paketin ympäriltä narut, jotta kokoaminen kävisi sutjakkaammin. (
10. Hymyile kauniisti, vaikka uudelle sohvalle tipahtelisi vähän kahvia tai tassunjälkiä. Elämän merkkejähän ne vain ovat.
11. Totea, miten ihmeellistä onkaan, että sohvat sopivat muuhun sisustukseen.
12. Totea, että uudet sohvat sopivat mainiosti meditoimiseen.

hesalaisten meininki

Moro!

Parempi myöhään kuin milloinkaan, meinaan näitä aika tappavaan tahtiin päivänsä näkeviä päivityksiä. Joo, ooon laiska, tunnustan. Tai oikeestaan vaan aikaansaamaton?
Koulut aloitettu pienoisessa lentsussa, ja poissaolotilasto kertoo sen verran et nyt ei sitte ennää livaheta kesken koulupäivän kahville tai jäädä kotiin nukkumaan :D Huhhui, rankkaa tosiaan! Jospa mä vihdoin ja viimein oppisin oikean lyseolaisen tavoille...

No minäki ehin kesälomailla viikon, sitten oli jällee paluu töihin. Ainaki tommonen pitempi loma piristää ja antaa sitä aika monesti hukassa olevaa energiaa. Suunnattiin kaverin kans Helsinkiin, vähän tsekkaamaan hesalaisten meininkiä ( eli onko se yhtä ei-niin-kiinnostavaa kuin Zettenberg väittää. Ei ollu!) Tarkotuksena oli viettää semmone äärimmäisen rentouttava, vähä pitempi viikonloppu shoppaillen ja muuten vaa aivoja nollaillen ennen paluuta koulunpenkille.

Ainakin matka sykkivään stadiin oli sen verran eksoottinen, että vannoin, etten ikinä enää, en koskaan astu puolella jalalla lentokoneeseen! Semmonen matkustustapa, jolloin molemmat jalat ja vielä vaikka muutkin ruumiinosat on maanpinnalla, on rutkasti kivempi matkustustapa. Eli pittää vissii kävellä ens kesällä Amerikkaan. Ehkä kuitenkin mun ois kannattanu olla kattomatta lentokoneen ikkunasta ulos ja miettimättä, kuinka pitkä matka sieltä yläilmoista onkaan maanpinnalle (lyhyellä matikallakin laskeskelin, että jos lentokone tippuu, niin se ei tipu ihan hetkessä alas.) Ehkä sillon mielenrauha ei ois nii paljo järkkyny, eikä Uban ois tarttenu kuunnella koko lentomatkaa meikäläisen vikinöitä siitä, miten pelottavaa ja suorastaan itsetuhoista lentokoneessa on matkustaa :D

Majapaikkana toimi kavereitten kesäkämppä Vantaalla, ja ensimmäinen uroteko oli raahata tsiljoona kiloa painava matkalaukku sen ylimpään kerrokseen. Hissi ois ollu aika luksusta. Vaikka joo, eihän mun pitäny sitä laukkua ees kantaa, sen verran urhoollinen Kepe oli ja vähän jelppas kärsivää kanssasisartaan ;)

Noh, olihan se loma tosiaan. Ja ihan tarpeellinen ja mukava loma olikin, vaikka jäi oikeestaan kaikki suunnitelmat toteuttamatta ( kulttuurinähtävyydet sun muut jäi sit ens kertaan.) Shoppailu ainaki vei voimia, kuuden tunnin kaupoissa ravailun jälkeen oltiin valmiita henkisesti vähintään lomalle. Onneks arnoldsin donitsit haihduttaa kypsyneimmänki shoppailijan negatiiviset ajatukset :D
Käytii me lauantaina tuomiokirkossaki ja ei vitsi siellä on hieno tunnelma! Sitte ilta kulutettiin kaivarissa. Eikä muuten kellekkään menny läpi että hyyppäsin benjihypyn. Höh.

Näihin fiiliksiin, lentsupotilas uppoutuu läksyvuoren valloittamiseen!
-Reetta