Heippa!
Mä sain vahittavaksi ihan mielettömän riiviön, jonka laitoin nyt päikkäreille, mut se vaan kuorsaa tuolla tekokuorsausta nenä turisten ja räkättää :D Tosi rankkaa siis. Nyt se ei voi kuulemma alkaa nukkuu, koska sängyssä on sililiskoja. Ja se halus välttämättä pukee päälle pinkin paidan ja punaset sukkahousut, nyt se siis muistuttaa kaukaisesti punajuurta. Se on kiusannu mua koko päivän, juossu karkuun ko oon yrittäny alottaa vaippaoperaatiota ja leikkiny tiikeriä :D
Mä yritän nukuttaa sitä ja laittaa youtubesta jottai pianonpimputusta, mut ei vissii tepsi noin rajutkaan konstit. :D Leivoin äsken pizzaa ( terveellinen ruokavalio kunniaan) ja ei vitsi ko oli hyvvää. Äitin harjottama emäntäkasvatus ei oikeen oo tuottanu mun kohalla tulosta, ko en ossaa leipoa enkä varsinkaan tehä ruokaa. Että hoidettavat saa sit elää pizzalla ja nuudeleita, ainoita ruokalajeja joitten valmistaminen ei oo rakettitiedettä tai ylempää fysiikkaa.
Huomenna alkaa koeviikko, ja mulla ei oo onneks ko kaks lukuaineen koetta. Eli helppo homma, paitsi matikan uusintakoe ois vähän niinku vetää hyvin. Saatiin yyteeällästä kirjotusten lopulliset tulokset ja ytl oli niin armelias että lahjotti mulle yhden pisteen. Kevään melkein olematon luku-urakka tuotti sitteki ihan hyvän tuloksen, 41/42 oli pisteet. Eli tyytyväinen voi olla. :)
Muttajoo. Nyt pittää alkaa päiväunille tuon riiviön kanssa. Ulkona on melkein kesä ja harmittaa hirveesti ettei tuo polvi oo vielä oikein kunnossa. Olis niin kivaa käyä lenkillä ja fiilistellä kesän alkua :)
maanantai 21. toukokuuta 2012
tiistai 15. toukokuuta 2012
15.5.
Heippa!
En keksiny minkäänlaista otsikkoa, vaan käytin hirveesti mielikuvitusta ja läjäytin tuollasen otsikon. Sori. :D
KUVA WEHEARTIT.COM
Jalka alkaa pikkuhiljaa olemaan parempi, ainakin se näyttää jo jalalta eikä täyteen pumpatulta ilmapallolta. En silti vielä uskalla alkaa kiskoo tiukkoja farkkuja jalkaan, nyt ollaan sitte sauvattu legginssit jalassa ja mahollisimman rennot vaatteet päällä. Meneehän se näinkin. Sauvomistekniikka alkaa olla jo melko hyvä, nytte pitäis vaan hylätä ne sauvat ja alkaa ihan oikeesti kävellä. Jos ei tästä muuta hyötyy oo, nii ainaki käsilihakset saa kyytiä ko yrittää kannatella koko ruhon painoa. Mulla on kohta ihan jäätävä haba ( ja iso maha, ruokahalu on kasvanu kummasti.)
Kuva TÄÄLTÄ
Aattelin pitää vapaapäivän koulusta, sillä paikoillaan istuminen on aika tuskaa ko polvi ei koskaan löydä hyvää asentoa. Ja lyskassa on onneksi noin miljoona porrasta, ja niitä on hirveen hauska kipsutella kepit viuhuen. Ja lyska oikein uhkuu sitä vanhuutta, siel ei vissii oo kuultu koskaan keksinnöstä hissi.
Eli lomapäivä kiitos, ja kaikki tekemättä jääneet kouluhommat nenän eteen. Ei mee velttoiluksi kuiteskaan. Aamulla on ihan mahotonta ees yrittää nukkua pitkään, sillä kasin jälkeen aamulla on jo selkä niin kippee et on ihan pakko nousta ylös. Ai tätä onnea. Vitsi ois kivaa olla ihan kunnossa. Ja sielun ja ruumiin voimissa. Tältä siis tuntuu kun tulee vanhaksi. Masentavaa :D
Oon kiusannu itteeni ja lukenu kirjastossa kuntoplussaa ja selaillu kaikkia liikunta-aiheisia blogeja. Kaikki liikunta lukuunottamatta matkoja jääkaapille ois kivaa vaihtelua ja mua melkein itkettää ko aattelen että pääsen salille vasta kuukauden päästä :( En kestä tätä hissuttelua!!! Kävin kyllä äsken shoppailemassa, ja se vääntäytyminen zeppeliinin päästä päähän kävi kyllä ihan urheilusta. Raivostuttavaa vaan ko saa osakseen sääliviä katseita, mutta ihan kivaa ko karskit nuoret miehet juoksee avaamaan ulko-ovia :DD Jotain hyvää siis tässäkin.
Mun ja S:n haaveilun kohde äikäntunneilla :D:D:D Kuva TÄÄLTÄ
P.S Toivon hartaasti, ettei leijonat vielä tipu torstaina... Muuten on ihan turhaan koko sairasloma. Mulla on jo ylimäärästä sydämentykytystä ko Filppula on niin luttana ja empatiaa, ko Granlundin Mikke on ihan raukka. Antaa senki pojan joskus levähtää, ei aina tartte pyörittää koko kenttää sekasi ja tehä joka paikasta maali. Mikkekin on ihan inhimillinen olento, ei se haittaa vaikka se ei aina pistä koko maailmaa sekaisin!
P.P.S Kohta alkaa kesäloma!!!! :) Sitä ennen pitäis tekaista uskonnon kirjallinen työ aiheesta uskonnot ja sodat ( valmiina pari sivua johdantoa. Hyvä minä.), äikän esitelmä Väinö Linnasta ( luettuna Tuntemattomasta Sotilaasta kolme sivua, hyvä minä.), Novellikokoelma kirjoitettuna ( yks novelli kirjotettu, ja siihen tyssäs. Hyvä minä.), matikan uusintakoe ( hyvä minä.) ja psykologian tutkimusanalyysi aiheesta Nuorten aikuisten parisuhteet. Eipähän ainakaan tekemistä puutu :)
En keksiny minkäänlaista otsikkoa, vaan käytin hirveesti mielikuvitusta ja läjäytin tuollasen otsikon. Sori. :D
KUVA WEHEARTIT.COM
Jalka alkaa pikkuhiljaa olemaan parempi, ainakin se näyttää jo jalalta eikä täyteen pumpatulta ilmapallolta. En silti vielä uskalla alkaa kiskoo tiukkoja farkkuja jalkaan, nyt ollaan sitte sauvattu legginssit jalassa ja mahollisimman rennot vaatteet päällä. Meneehän se näinkin. Sauvomistekniikka alkaa olla jo melko hyvä, nytte pitäis vaan hylätä ne sauvat ja alkaa ihan oikeesti kävellä. Jos ei tästä muuta hyötyy oo, nii ainaki käsilihakset saa kyytiä ko yrittää kannatella koko ruhon painoa. Mulla on kohta ihan jäätävä haba ( ja iso maha, ruokahalu on kasvanu kummasti.)
Kuva TÄÄLTÄ
Aattelin pitää vapaapäivän koulusta, sillä paikoillaan istuminen on aika tuskaa ko polvi ei koskaan löydä hyvää asentoa. Ja lyskassa on onneksi noin miljoona porrasta, ja niitä on hirveen hauska kipsutella kepit viuhuen. Ja lyska oikein uhkuu sitä vanhuutta, siel ei vissii oo kuultu koskaan keksinnöstä hissi.
Eli lomapäivä kiitos, ja kaikki tekemättä jääneet kouluhommat nenän eteen. Ei mee velttoiluksi kuiteskaan. Aamulla on ihan mahotonta ees yrittää nukkua pitkään, sillä kasin jälkeen aamulla on jo selkä niin kippee et on ihan pakko nousta ylös. Ai tätä onnea. Vitsi ois kivaa olla ihan kunnossa. Ja sielun ja ruumiin voimissa. Tältä siis tuntuu kun tulee vanhaksi. Masentavaa :D
Oon kiusannu itteeni ja lukenu kirjastossa kuntoplussaa ja selaillu kaikkia liikunta-aiheisia blogeja. Kaikki liikunta lukuunottamatta matkoja jääkaapille ois kivaa vaihtelua ja mua melkein itkettää ko aattelen että pääsen salille vasta kuukauden päästä :( En kestä tätä hissuttelua!!! Kävin kyllä äsken shoppailemassa, ja se vääntäytyminen zeppeliinin päästä päähän kävi kyllä ihan urheilusta. Raivostuttavaa vaan ko saa osakseen sääliviä katseita, mutta ihan kivaa ko karskit nuoret miehet juoksee avaamaan ulko-ovia :DD Jotain hyvää siis tässäkin.
Mun ja S:n haaveilun kohde äikäntunneilla :D:D:D Kuva TÄÄLTÄ
P.S Toivon hartaasti, ettei leijonat vielä tipu torstaina... Muuten on ihan turhaan koko sairasloma. Mulla on jo ylimäärästä sydämentykytystä ko Filppula on niin luttana ja empatiaa, ko Granlundin Mikke on ihan raukka. Antaa senki pojan joskus levähtää, ei aina tartte pyörittää koko kenttää sekasi ja tehä joka paikasta maali. Mikkekin on ihan inhimillinen olento, ei se haittaa vaikka se ei aina pistä koko maailmaa sekaisin!
P.P.S Kohta alkaa kesäloma!!!! :) Sitä ennen pitäis tekaista uskonnon kirjallinen työ aiheesta uskonnot ja sodat ( valmiina pari sivua johdantoa. Hyvä minä.), äikän esitelmä Väinö Linnasta ( luettuna Tuntemattomasta Sotilaasta kolme sivua, hyvä minä.), Novellikokoelma kirjoitettuna ( yks novelli kirjotettu, ja siihen tyssäs. Hyvä minä.), matikan uusintakoe ( hyvä minä.) ja psykologian tutkimusanalyysi aiheesta Nuorten aikuisten parisuhteet. Eipähän ainakaan tekemistä puutu :)
perjantai 11. toukokuuta 2012
toipilaskivaa
Hellou!
Kuvat: Just Little Things Nää on niin ihania!!! Tämmösiä elämän pieniä ihania asioita :)
Eilisestä sairaalareissusta selvitty, ja melkein ollaan jo kunnossa. Liikkuminen vaan on vähä hitaampaa ku kilpikonnalla, mutta kunhan tuon jalan saa kuntoon, nii ei tartte enää raahautua käsivoimin kaikkialle. :D Mutta joo, en oo vieläkään oppinu nauttimaan tuosta toipilaana olemisesta, sais mun puolesta loppua jo nuo sairaalareissut, mutta ei, lisää on tulossa :D Näihin on ehkä pakko suhtautua huumorilla. Oon varmasti niin ihana potilas, ettei ne haluu päästää mua menemään:D
Mulla on siis perinnöllinen tauti, johon kuuluu eksostoosit eli luupiikit. Niitä eksostooseja kasvaa aina välillä luiden päähän, ja niitä sitten joudutaan poistamaan. Oon ollu aika monesti sairaalassa just ala-aste ja ylä-asteikäisenä. Enää noita eksostooseja ei pitäis kasvaa, kun kerta kasvuikä on loppunu ja kasvu jatkuu vaan leveyssuunnassa :D Tällä kertaa multa leikattiin polvi, eli ei mikään iso juttu kyseessä.
Hahahaa, mun lääkäri oli aivan ihana, se jo pelasti mut kauheelta itsesääliltä. Se sano et " sää oot kyllä niin mielenkiintoinen tapaus, että otan sut heti omaksi potilaaksi" " Ei niitä arpia tartte hävetä, niistä pitää olla YLPEÄ!!!" " Joo, pääset sä illaks kotiin nii ehit kattoo Suomi-Kanadan." " Paljonks haluut sairaslomaa?"
Tuntee sitä ittensä aika ainutlaatuiseksi ku rönöttää siinä leikkauspöydällä ja viis ihmistä parveilee ympärillä ja yrittää iskee puudutuspiikkia selkäytimeen. Sitte kuulla, että kuulun niihin 5 % ihmisistä, joilla ei se puudutus ala tehoamaan. Sitte sain hengitellä unikaasuja ja ottaa kivat pikku torkut :)
Heräsin siihen, että vinkaisin ääneen heräämössä, ja meni kyllä aika kauan tajuta missä oli ja saada pää selkeytyy.
Onneks polvi ei oo ollu missään vaiheessa ihan kamalan kipee. Joskus muistan ko oon ollu nii kipiä, ettei siinä paljo jaksa hymyillä ja ajatella positiivisesti. Jos siis kaikki energia menee sen kivun kans. Lueskelin siinä ku yritin saada päätä toimimaan vanhoja raportteja edellisiltä sairaalareissuilta, ja oli niitä kyllä vino pino. No ainaki sitä on kokenu jotain, mitä onneksi monet ihmiset ei tuu kokemaan missään elämänvaiheessa.
Ei auta surkutella sitä, että omalle kohalle on osunu tämmönen, vois olla paljonki pahempi juttu kyseessä. Pääsen sentään liikkumaan ja oon ihan terve. Eli en anna ittelleni lupaa vaipuu itsesääliin, vaikka kyllä nuo sairaalareissut aina ärsyttää ihan hirveesti. Mä vihaan sitä tunnetta, että oon avuton ja tartten apua. Ja oon niin jäärä, etten syö särkylääkkeitä vaikka oon kipee, tai anna kenenkään auttaa. Esimerkiksi sukan laittaminen jalkaan on tällä hetkellä vähä vaikeeta ku polvi ei taivu mihinkään suuntaan, mutta en varmasti anna kenenkään laittaa sitä jalkaan, vaan minä itte. :D
Että tämmöstä tänään, älkää ihmetelly vaikka vaikutan vähä kuolleelta ja kypsältä nää pari päivää :D
P.S Kommentit piristäis hurjasti.
Kuvat: Just Little Things Nää on niin ihania!!! Tämmösiä elämän pieniä ihania asioita :)
Eilisestä sairaalareissusta selvitty, ja melkein ollaan jo kunnossa. Liikkuminen vaan on vähä hitaampaa ku kilpikonnalla, mutta kunhan tuon jalan saa kuntoon, nii ei tartte enää raahautua käsivoimin kaikkialle. :D Mutta joo, en oo vieläkään oppinu nauttimaan tuosta toipilaana olemisesta, sais mun puolesta loppua jo nuo sairaalareissut, mutta ei, lisää on tulossa :D Näihin on ehkä pakko suhtautua huumorilla. Oon varmasti niin ihana potilas, ettei ne haluu päästää mua menemään:D
Mulla on siis perinnöllinen tauti, johon kuuluu eksostoosit eli luupiikit. Niitä eksostooseja kasvaa aina välillä luiden päähän, ja niitä sitten joudutaan poistamaan. Oon ollu aika monesti sairaalassa just ala-aste ja ylä-asteikäisenä. Enää noita eksostooseja ei pitäis kasvaa, kun kerta kasvuikä on loppunu ja kasvu jatkuu vaan leveyssuunnassa :D Tällä kertaa multa leikattiin polvi, eli ei mikään iso juttu kyseessä.
Hahahaa, mun lääkäri oli aivan ihana, se jo pelasti mut kauheelta itsesääliltä. Se sano et " sää oot kyllä niin mielenkiintoinen tapaus, että otan sut heti omaksi potilaaksi" " Ei niitä arpia tartte hävetä, niistä pitää olla YLPEÄ!!!" " Joo, pääset sä illaks kotiin nii ehit kattoo Suomi-Kanadan." " Paljonks haluut sairaslomaa?"
Tuntee sitä ittensä aika ainutlaatuiseksi ku rönöttää siinä leikkauspöydällä ja viis ihmistä parveilee ympärillä ja yrittää iskee puudutuspiikkia selkäytimeen. Sitte kuulla, että kuulun niihin 5 % ihmisistä, joilla ei se puudutus ala tehoamaan. Sitte sain hengitellä unikaasuja ja ottaa kivat pikku torkut :)
Heräsin siihen, että vinkaisin ääneen heräämössä, ja meni kyllä aika kauan tajuta missä oli ja saada pää selkeytyy.
Onneks polvi ei oo ollu missään vaiheessa ihan kamalan kipee. Joskus muistan ko oon ollu nii kipiä, ettei siinä paljo jaksa hymyillä ja ajatella positiivisesti. Jos siis kaikki energia menee sen kivun kans. Lueskelin siinä ku yritin saada päätä toimimaan vanhoja raportteja edellisiltä sairaalareissuilta, ja oli niitä kyllä vino pino. No ainaki sitä on kokenu jotain, mitä onneksi monet ihmiset ei tuu kokemaan missään elämänvaiheessa.
Ei auta surkutella sitä, että omalle kohalle on osunu tämmönen, vois olla paljonki pahempi juttu kyseessä. Pääsen sentään liikkumaan ja oon ihan terve. Eli en anna ittelleni lupaa vaipuu itsesääliin, vaikka kyllä nuo sairaalareissut aina ärsyttää ihan hirveesti. Mä vihaan sitä tunnetta, että oon avuton ja tartten apua. Ja oon niin jäärä, etten syö särkylääkkeitä vaikka oon kipee, tai anna kenenkään auttaa. Esimerkiksi sukan laittaminen jalkaan on tällä hetkellä vähä vaikeeta ku polvi ei taivu mihinkään suuntaan, mutta en varmasti anna kenenkään laittaa sitä jalkaan, vaan minä itte. :D
Että tämmöstä tänään, älkää ihmetelly vaikka vaikutan vähä kuolleelta ja kypsältä nää pari päivää :D
P.S Kommentit piristäis hurjasti.
tiistai 8. toukokuuta 2012
perfect day
Moroo!
Ihan peruspäivä tänään, mutta jotenkin vaan niin kiva. Käväsin koulussa psykologian tunnilla, sitten
suunnattiin Mampen kans salaatille Oliviaan. ( Oulun paras ruokapaikka!!!) Hyvä ruoka, parempi mieli. Voisin elää salaatilla...
Ja saan tänään ihanan kaverin kylään!<3

Elämä on ihan hassua. Välillä tuntuu että kaikki on vaan niin hirveen onnellista ja ihanaa, välillä taas sitte ihan pienetki asiat ottaa hattuun ja laittaa naaman mutrulle. Tuntuu, ettei pysy omien ajatusten perässä...
Ei vitsi ko tuo kesä nyt vaan tulis. Koulussa on niin tahmeeta ko ei jaksa vaan tehä mitään, ja ajatukset on aina ihan jossain muualla. Oottaako joku muukin kesäloman alkua? Kesäsuunnitelmista sen verran, että oon täällä koko kesän, kesätyöt järjesty samalta vanhainkodilta, missä olin viime kesän. Suvarit sain onneks vapaaksi, ihan huippu juttu! :) Eipä muita suunnitelmia oo, ko nuo työvuorot määrää niin paljon, ettei voi oikein mitään suunnitelmia tehä ennenko työvuorot on selvillä. Luultavasti teen aika paljon viikonloppuja töissä, joten ei mittää reissuja oikee oo mahollista järjestää. Mutta pääasia, että on töitä.
Ihan peruspäivä tänään, mutta jotenkin vaan niin kiva. Käväsin koulussa psykologian tunnilla, sitten
suunnattiin Mampen kans salaatille Oliviaan. ( Oulun paras ruokapaikka!!!) Hyvä ruoka, parempi mieli. Voisin elää salaatilla...
Ja saan tänään ihanan kaverin kylään!<3
Elämä on ihan hassua. Välillä tuntuu että kaikki on vaan niin hirveen onnellista ja ihanaa, välillä taas sitte ihan pienetki asiat ottaa hattuun ja laittaa naaman mutrulle. Tuntuu, ettei pysy omien ajatusten perässä...
Ei vitsi ko tuo kesä nyt vaan tulis. Koulussa on niin tahmeeta ko ei jaksa vaan tehä mitään, ja ajatukset on aina ihan jossain muualla. Oottaako joku muukin kesäloman alkua? Kesäsuunnitelmista sen verran, että oon täällä koko kesän, kesätyöt järjesty samalta vanhainkodilta, missä olin viime kesän. Suvarit sain onneks vapaaksi, ihan huippu juttu! :) Eipä muita suunnitelmia oo, ko nuo työvuorot määrää niin paljon, ettei voi oikein mitään suunnitelmia tehä ennenko työvuorot on selvillä. Luultavasti teen aika paljon viikonloppuja töissä, joten ei mittää reissuja oikee oo mahollista järjestää. Mutta pääasia, että on töitä.
lauantai 5. toukokuuta 2012
sanoja.
Kauniita sanoja, eikö? Oon miettiny, että miks on niin hirveen vaikeeta sanoa positiivisia asioita toisesta? Kehua vaikka? Mä oon ihan hirveen huono sanoo ääneen sitä mitä ajattelen, varsinkaan sellaselle ihmisille, joka on mulle tärkee ja josta mä välitän. En vaan osaa sanoo että hei, oot mulle hirveen tärkee ja rakas.
Voikohan tämän taidon joskus oppia? :)
lätkä.haparanda.
Heippa!
Kuva täältä
Vois ottaa viime vuoden finaaleista revanssin ja hakata taas Ruotti, tällä kertaa vaikka 7-1.
Kuva täältä
Käytiin lauantaina Kepen kans Haaparannassa kaverilla kylässä ja samalla koluttiin kaikki Haaparannan pakolliset nähtävyydet: Kukkolaforsen, MAXIT, Ikea. Tällä kertaa Ikeassa pikakierros, palkkapäivä ei oo ollu vielä nii en sitte viittiny hirveesti mittään sisustusjuttuja ajatella. Pitää lähtee uudelle visiitille sitte kesän jälkeen. Illalla kävästiin firmalla mutka ja mentiin viettää iltaa Koiteliin. Ihan hieno paikka se Koiteli näi kevättulvien aikaan! Mulla vaan hiukset haisee vieläki savulle vaikka yritin kuurata niistä savunhajut pois.
Illalla oli ihan hirveen kylmä, vaikka kohta muka kesä. Ikean mainokset ainaki kuulutti kesän olevan jo täällä, en usko.
Ihan huikeeta ko taas on MM-kisat! Mun mielestä MM-kisat vois järjestää vaikka kaks kertaa vuodessa, fiilis ei kärsis yhtään. Alotin penkkiurheilun perjantaina kattomalla Kanada-Slovakia-pelin ( oikeesti nukuin varmaan puolitoista erää), sitte vähä silmäilin Tsekki-Tanskaa ja illalla sitten ihan kunnolla Suomi-Valkovenäjä. Vois ottaa lomaa koulusta ja kuluttaa takamusta ja kattoo kaikki pelit mitä vaan näkkyy. Tännää jää kyllä peli näkemättä, pitää kävästä töissä muutama tunti...
Muttajoo. Ihan täysillä ollaan mukana tässä pari viikkoa kestävässä koitoksessa. :D Perjantaina mulla ois leikkaus, tuo polvi leikataan, eli menee ainaki vähä aikaa että saa polven siihen malliin kuntoon että voi mennä töihin tai lenkille. Mun piti laittaa salijäsenyys kuukauden tauolle tuon polven takia, vähän kyllä harmittaa... En viitti reenata pelkkää yläkroppaa sen ajan että saan polven kuntoon, musta saattais tulla vaikka hirvee kaappi joka ei mahu ennää ovesta ulos. :D
Kuva täältä
Vois ottaa viime vuoden finaaleista revanssin ja hakata taas Ruotti, tällä kertaa vaikka 7-1.
Kuva täältä
Käytiin lauantaina Kepen kans Haaparannassa kaverilla kylässä ja samalla koluttiin kaikki Haaparannan pakolliset nähtävyydet: Kukkolaforsen, MAXIT, Ikea. Tällä kertaa Ikeassa pikakierros, palkkapäivä ei oo ollu vielä nii en sitte viittiny hirveesti mittään sisustusjuttuja ajatella. Pitää lähtee uudelle visiitille sitte kesän jälkeen. Illalla kävästiin firmalla mutka ja mentiin viettää iltaa Koiteliin. Ihan hieno paikka se Koiteli näi kevättulvien aikaan! Mulla vaan hiukset haisee vieläki savulle vaikka yritin kuurata niistä savunhajut pois.
Illalla oli ihan hirveen kylmä, vaikka kohta muka kesä. Ikean mainokset ainaki kuulutti kesän olevan jo täällä, en usko.
Ihan huikeeta ko taas on MM-kisat! Mun mielestä MM-kisat vois järjestää vaikka kaks kertaa vuodessa, fiilis ei kärsis yhtään. Alotin penkkiurheilun perjantaina kattomalla Kanada-Slovakia-pelin ( oikeesti nukuin varmaan puolitoista erää), sitte vähä silmäilin Tsekki-Tanskaa ja illalla sitten ihan kunnolla Suomi-Valkovenäjä. Vois ottaa lomaa koulusta ja kuluttaa takamusta ja kattoo kaikki pelit mitä vaan näkkyy. Tännää jää kyllä peli näkemättä, pitää kävästä töissä muutama tunti...
Muttajoo. Ihan täysillä ollaan mukana tässä pari viikkoa kestävässä koitoksessa. :D Perjantaina mulla ois leikkaus, tuo polvi leikataan, eli menee ainaki vähä aikaa että saa polven siihen malliin kuntoon että voi mennä töihin tai lenkille. Mun piti laittaa salijäsenyys kuukauden tauolle tuon polven takia, vähän kyllä harmittaa... En viitti reenata pelkkää yläkroppaa sen ajan että saan polven kuntoon, musta saattais tulla vaikka hirvee kaappi joka ei mahu ennää ovesta ulos. :D
tiistai 1. toukokuuta 2012
joskus on vaan pakko lähteä.
Törmäsin kirjastossa kirjaan. Todella yllättävää kirjastossa, mutta tää kirja on semmonen, jota en raskis millään laskee käsistä. Oon monena iltana ottanu sen ja lukenu, vaikka silmät on lupsunu ja olotila muistuttanu enemmän unta ku valvetta.
Se kirja on hullunhauska matkakertomus, ja hirmu piristävää luettavaa! Iltaisin oon seikkailllu Intiassa, joogannu kymmenen päivää putkeen ja kuluttanu takamusta lootusasennossa, vaeltanu Tiibetissä, yrittäny hukuttaa sydänsuruja snorklaamalla ja juonu teetä jossain maailman syrjäisimmässä kolkassa. Halpaa matkustelua, sen kun ottaa vaan kirjan käteen ja ryhtyy kuvittelemaan tilanteet mielessä!! :D Sopii mun tämänhetkiseen budjettiin... Nojatuolimatkailua kannattaa kyllä kokeilla :)
Voi että mä haaveilen tommosesta elämästä. Että saa lähteä silloin kun tuntuu siltä ja tulla takasin. Ehkä mä joskus rustaan postikortteja maapallon toiselta puolen ja kärsin koti-ikävästä. Mutta nyt tuntuu, että joskus sitä on vaan pakko lähtee toteuttamaan kaikki ne haaveet. Joskus sitten.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)














