ruotsin puolella.

Tjena!

Kävästiin pikkuporukalla Ruottin puolella shoppailemassa. Sisustin mun huoneen uusiksi, ja päätin et mun kirjahylly on ihan karmaisevan värinen, siks oli ainaki jokin hyvä syy lähtä Ikealle. Mä saan jonkinmoisia himoshoppaajan oireita Ikealla, pitää oikein pinnistellä, ettei vahingossa tuu ostaneeks älyttömän halpaa keittiökokonaisuutta. Ei siinä, varmasti hyödyllinen, mutta ehkä hieman vaikee laittaa sivuun oottelee sitä päivää kun oma kämppä kutsuu.
Ikealla on muuteski kivaa, siellä on hyvvää ruokaa ja hyvvää kakkua, eikä hinta kirpase kovinkaan paljon. Voisin tulla vaa syömään Ikealle. Opiskelijapudjettiki kestää. :)

Ikealta löyty uudet verhot ( valkosta pitsiä- niin ihanat! ja kukakohan vielä pari vuotta sitten vanno, ettei halua nähä lähimaillakaan pitsiä missään olomuodossa?), kirjahylly, työtuoli ( pehmee tuoli antaa kummasti lukumotivaatiota ja sillä on kivaa pyöriä ympäri), sisustustyyny, lamppu... Käytiin myös Rajalla, ja sieltä löysin vihdoin ja viimein ne bikinit, mitä oon metsästäny vaikka kuinka kauan. Kaikki bikinit on kaupoissa kokoa 44, mut nyt löyty semmoset yksilöt jotka ei kiristä eikä purista, muttei tipukkaan. :D nyt siis voi kaikessa rauhassa polskia aallokossa, eikä tartte pelätä, että uikkarit lähtee aaltojen mukana.

Käytiin myös pyörähtämässä Kukkolankoskella:

Eilen illalla kävästiin mutka päivystyksessä ja loikoilin viitisen tuntia päivystyksen kivikovilla sängyillä. Mulle iski joku kumma tauti, henkee ahistaa nii et tuntuu välillä et pitää haukkoo happee kuin kala kuivalla maalla. Päivystyksessä mulla hakkas pulssi ihan hirveetä vauhtia, 125:ttä, eikä olo ollu kovin mukava. Onneks ei oo kuitenkaan mitään sydänlihastulehdusta, ja yritän parantua ennen keskiviikkoa. Mä en aio jäädä kotiin sairastelemaan ku muut lähtee kellimään Kreikan aurinkoon! Eli seuraavat viis päivää keskityn vaan levähtämiseen, että oon sit priimakunnossa Rodoksella.

Ehkä kroppa vaan ilmotti, että oon tehny vähä liikaa töitä, enkä oo antanu kunnolla itteni levätä koko kesänä. Jospa tästä nyt taas vähä oppis eikä aina vetäis itteään ihan piippuun. Oon ihan mestari stressaamaan kaikesta, ja ehkä sen takia just tulin kipeeks heti ko työt loppu. Oon jotenki ressannu nii paljo töistä ja ollu ihan hullun väsyny.

Mut melkein koin jo ihmeparantumisen, ku kattelin Olympialaisia ja miesten satasen karsintoja :D Boltti ja Blake on melkosia jätkiä!

Heipähei :)

Sori tää jäätävä hiljaisuus täällä bittiavaruudesta. Luulin et mun rakas canon on heittäny veiviinsä, mut ei se ollutkaan. Olin vaan fiksuudessani säädelly jotain nappuloita ja asetuksia, enkä sitte osannu säätää niitä pois. Lopputuloksena sit oli hyvin taiteelliset kuvat, joista ei oikein nähny mitä siinä on yritetty kuvata. Salaperäistä. Oon oikeeesti harkinnu uuden kameran ostamista, tuo entinen on muutenki ihan surkee ( kuvaajassahan ei siis ole mitään vikaa :D) . Mut näillä palkoilla ei paljo mittää hulppeen hienoa kameraa ostella... (Mut kyllä tuo mun nykyinen voittaa mun eksän, se oli semmone huippumoderni pinkki digikamera jolla sai jopa mustavalkosia kuvia. :D )

Mä oon eläny siinä uskossa, et oon oikeesti aika sissi ja sain sitte yks ilta kuningasajatuksen, että raittiissa ilmassa saa paljo helpommin unenpäästä kiinni. Ei ees satanu vettä, niinpä pengoin varastosta makuupussin, tungin villapuseron päälle ja heivasin itteni nukkumaan ulkoilmaan trampoliinille. Sitä ulkoilmaelon viehätystä kesti tasan viis minuuttia, sitte mun piti pinkaista äkkiä sisälle. Sääsket voitti, 1-0. Mä en ollukkaa nii sissi ku olin luullu :D taistelu epämukavuusalueella jatkukoon, ehkä mä joskus vielä karaistun...

Sit mä tein yhen tosi radikaalin jutun, muutin kamppeet toiseen huoneeseen, jossa on kivemman värinen seinä. Vaihtelu virkistää. Mamppe muutti Ouluun ja mullaki tuli vähän sellanen olo, että oispa kivaa muuttaa. Piti vaan alottaa siitä vähä halvemmasta ja budjettiystävällisemmästä vaihtoehosta. Mut jospa sitä vielä yhen vuoden täällä kestäis, ja työmatkaakin on huimat kymmenen metriä. Ja porukkaa on sen verran muuttanu Ouluun, et tarvittaessa kyllä voin mennä sit sinnekki maanpakoon jos alkaa pienet piirit tympimään.

Voi että, sain siltä mun afrikkalaiskummipojulta postia Ugandasta, se lähetti sen kuvan! :) Aaaivan ylisulonen!!! Vitsi jos oisin miljonääri tai ees tuhatnääri, niin syytäisin rahhaa noille pikkusille tuonne. Ne niitä rahoja eniten tarttis.

Mutta tämmöistä tänään. Huomenna aateltiin kaartaa kohti Ikeaa lääkitsemään sisustusvimmaa. :)

energiaa

Heipähei.

Herää pahvi.

Mä oon viimesen viikon aikana muistuttanu melkosen paljon tuota kuvassa poseraavaa henkilöä ( virtahepoa, tuttavuus eläintarhassa. Mä tunsin, että me ollaan todellisia sielunkumppaneita.). Oon melkein kade virtahepojen elämälle, niittenhän täytyy vaan löllyä ja puhallella vettä sieraimista, mulla on sentäs niin rankkaa, että välillä täytyy kääntää kylkeäkin. Hekoheko.
Oikeesti energiavarastot kumisee tällä hetkellä niin tyhjyyttä, että mun oli pakko arpoa Prisman jugurttihyllyillä iäisyys että millasta tehojuomaa ostan vähän kompensoimaan sitä suklaalevyä jonka olin poiminu äkkiä kainaloon. Takana oli 13 tunnit työvuoro ja olo tuntu vähän nuupahtaneelta. (Suklaahan antaa hirveesti energiaa, noin miljoonan kalorin verran ja auttaa päänsärkyyn, väsymykseen ja nypityskuoleman oireisiin. Täysterveellistä tavaraa siis.) Mulla tuli hirvee valinnanvaikeus ku niitä tehojuomia oli noin miljoonaa sorttia ja kaikki yhtä herkullisen kuuloisia. Miltä kuullostaa viljatehojuoma tai L casei Prophylatics 3? :D Päädyin sitten halvimpaan energiaa antavaan vaihtoehtoon eli Rainbowin hedelmäiseen tehojuomaan, jossa on probiootteja, mitä sitten ovatkaan :D



Oon kitannu sitä probioottimönjää jo neljä purkkia, eikä kyllä olo oo hiukkastakaan energisempi :D Ennää yheksän työpäivää ja sitten meikäläinenkin pääsee lomailemaan! Luultavasti energiavarastot täyttyy sitä mukaa mitä lähemmäks kuun loppua päästään. :)=

Muutama kaunis kesäinen muisto tältä kesältä ( aika kuultaa muistot, sitä odotellessa)
- talsiminen omalla epämukavuusalueella ( se mikä ei tapa, vahvistaa)
- pääsen kolmelta töistä --> ilma on mukavan pilvinen ja lämpöä huimat 16 astetta.
- lähen kolmelta töihin --> ilma on mukavan lämmin ja lämpöä noin 22 astetta ( ideaali auringonottokeli siis)
- erittäin rasittavan kuuloinen ukko kuntosalilla ( joojoo, tiiän että se on hirveen vahva, mut miks pitää ilahduttaa kanssakuntoilijaa puristamalla niin painavia puntteja, et siinä sivussa pitää sit ähkiä ja puhkua isoon ääneen? )

Auts. Ei mulla noi kamala kesä oo ollu. On mulla oikeestikki ollu hauskaa! :D

Mä oon unohtanu esitellä: tässä on Röpönen ja Nöpö. Nöpö on tuo blondi ja Röpönen tuo brunette. Ne on vähä niinku ihastunu toisiinsa ja asuu tällä hetkellä mun lattialla.

juuri nyt.

Hellou!

Erittäin rentouttava ja leppoisa loppuheinäkuu tulossa. Tsekkasin just työvuorolistaa ja meinasin tipahtaa pyllylleen silkasta kauhusta ja säikähdyksestä. Vapaapäivillä ei edelleen juhlita.:D Jotain positiivista: työt loppuu näillä näkymin jo heinäkuun lopuilla. Sitten on aikaa hummailla ( lue: viettää leppoista aikaa kera enkun ja psykan kirjojen) ennen reissuun lähtöä ( palmunkuvat vilisevät jo villisti silmissä.) Ja ehkä mä saisin jopa aikaseksi marssia hakemaan matkavakuutukset.

Mulla on ollu ihan hirmu vähän mitään kirjoitettavaa, kun arki on vaan samaa vanhaa. Töitä, töitä, töitä, välillä opiskeluyrityksiä ja salilla huhkimista. Pääkoppa kaipaa tuulettumista, siks on pakko päästä mahollisimman usein salille. Mun elämässä ei siis tällä hetkellä oikeesti tapahu yhtään mitään, mutta jospa se tästä syksyä myöten muuttus pikkasen kiinnostavammaksi. :D Vähän on alkanu tuntuu, että jopa muurahaisilla on vilkkaampaa seurapiirielämää ku mulla tällä hetkellä. :D

Mut sisustuslehdet ja suklaa helpottaa pikkasen tätä nypitystä :) Tässä muutama inspiroiva kuva: ( weheartit.com)

P.S kommenttipoksi on edelleen hengissä.

MISSÄ ON AURINKO?

Heippa!

Hassua, että AINA sillon ku mulla ois vapaapäivä, aurinko pysyy ihan takuuvarmasti piilossa. Sitten töissä tiirailen kateellisena ikkunasta, et voi vitsi ko ulkona on hieno ilma! Mistäköhän johtuu? :D Kovin usein ei tälle kesälle oo tullu tunnetta että huh hellettä ( paitsi töissä kun viipottaa paikasta a paikkaan b, tai sillon ku iltasella käy raahaamassa miljoona kiloa painavan jätesäkin roskalootaan...). Eilen ei kuitenkaan tarttenu murhetia sitä, että on vapaapäivä ja sataa vettä, vaan vapaapäivä vaihtu sitte tuurausvuoroksi. jes.

Mut onks kukaan tehny havaintoa auringosta? Ruotsin puolella kuitenki?

Mulla oli tossa viikon alussa pari vapaapäivää ja ylläripylläri sato vettä. Jos jotain positiivista ettii, niin ainakaan ei satanu ihan kaatamalla. Lähettiin yhen kaverin kanssa Hailuotoon, vaikka ilma ei varsinaisesti ollu semmonen, että ois kovin paljon viittiny aurinkoa palvoa ja löllyä rannalla. Käytiin sitten vaan kävelemässä ja kyllä sen vesisateen läpi pysty luontookin vähän ihailee. Sateen tuoksu on muuten maailman paras tuoksu, voi että jos sitä sais pistettyä purkkiin!

Tuo oli ihan varmasti naaraspuolinen lintu, niin kiivaasti sen suu kävi :D ja kattokkaa miten tyylikkäästi tuo kävelee! :D

Joskus mä asun vielä tommosessa kivassa punassa kalastajamökillä jossain kalliolla keskellä merta!

´
Ja mulla on joskus tommone komia arska-laiva ( oon iskäntyttö).

P.S Viikon luontohavainto: tuhatjalkainen kirjastossa.

tulevaisuudesta

"Epäröinnin kynnyksellä kysy kuinka paljon rohkeutta uskallat tänään jättää käyttämättä?"
- Tommy Tabermann

Mä ihailen semmosia ihmisiä, joilla on taito elää hetkessä. Jotka osaa elää miettimättä sen tarkemmin tulevaisuutta ja taakse katsomisen sijaan suuntaa katseen eteenpäin. Arvostan semmosia ihmisiä, jotka uskaltaa tehä omia valintoja, olla rohkeita.
Tosi usein mietin sitä, että millasta mun tulevaisuudesta sitten tulee. Välillä teen melkein tarkkojaki suunnitelmia ja mietin kaiken valmiiksi, joskus taas oon hirmu onnellinen siitä, että loppujen lopuksi omasta tulevaisuudesta ei tartte tietää vielä mitään, eikä tulevaisuutta tartte pelätä. Joskus ajattelen, että on ihan mukavaa, että tulevaisuudesta ei tiedä yhtään mitään, joskus tuntuu, että ois kiva kurkata elämää muutama vuosi eteenpäin. Ehkä se on sitä malttamattomuutta, ei jaksais millään odottaa ja elää hetkessä.

Aikasemmin oon pelänny tulevaa ihan hirveesti. Se ei oo aina näyttäytyny semmoselta valoisalta, varsinkaan sillon, kun on mielen päällä ollu vaikeita asioita, mitä on pitäny miettiä. Nykyään on jotenki niin helppo olla kun on tajunnu, että ei se oo omissa käsissä se tulevaisuuskaan. Että ihan varmasti asiat, esim. opiskelupaikka ja tämmöset järjestyy just ajallaan, just silleen ku kaiken on tarkoitus järjestyä. Oon huomannu, että vaikeetkin asiat pystyy kääntämään vähän niinku nurinkurin: huomaakin, että niissäkin on piilly joku tarkotus ja opetus. Ehkä sitä ei osais olla mistään kiitollinen eikä onnellinen, jos aina elämä ois ollu semmosta mukavaa ja helppoa. On ollu vaan hyvä juttu, että jotkut asiat ei oo menny just niin kun ois itte halunnu ja toivonu.
Monesti yhen ystävän kanssa puhutaan tuosta, että "kyllä kaikki mennee niin ku on tarkotettu". Aina niin ei tosiaankaan jaksa ajatella, mutta elämä ois hirmu paljon helpompaa, jos ois tuollanen asenne. :)

"Jos kaadut maahan, nouse ylös." Tuo kiinalainen sananlasku on mun mielestä yksinkertaisuudessaan älyttömän hyvä elämänohje. Ei pitäis lannistua ja lakata yrittämästä, eikä antaa vastoinkäymisten nujertaa. Melkein kaikki haaveet on toteutettavissa, kunhan jaksaa yrittää ja tehdä niiden eteen töitä. Mitään haaveita ei sais sen takia hylätä, että ne ois muka mahottomia. :)

8)

Hellou!

Voi että on luksusta olla kotona illalla, nuita iltavuoroja on ollu nyt melkosen monta peräkkäin. Huomenna vapaapäivä, niin juhlaa! Tännää sain viettää työpäivän mopin varressa, olihan se ihan kivaa vaihtelua... Siinä vessoja hinkatessa ehti kyllä aika monta kertaa haaveilla palmuista ja merestä, päälle kuukausi ja sitten lähetään! :)

Lopen valloitus takana, mielettömän mukava reissu oli! Iipu ehti kysyä noin 19 kertaa "millon ollaan perillä, missä me ollaan, paljonko on vielä matkaa" ennen ko oltiin ajettu ees sataa kilsaa. :D Kameraa en muistanu ulkoiluttaa, eli kuvat ei oo tuolta reissulta.

Paikan päälle päästiin torstai-iltana ja eka ongelmahan on tietenki se, et miten saa teltat sun muut leirit pystyyn. Mut se niin kuuluu suvarireissuun, se alkusäätö siis :D En hennonnu jättää iskää yksin pystyttelemään matalaa majaa, vaan urhoollisesti pidin etuteltan kepakoita pystyssä.

Itte majotuin kaverin telttaan, joka oli aamulla aina sitte täynnä samusirkkoja. Sirinä vaan kuulu ko ne heinäsirkat tiiraili maisemia teltan katosta. Oon niin ulkoilmaihminen, että teltassa nukkuminen on kivaa kerran vuodessa. Meinas sisu loppua lyhyeen ko eka yö oli niin kylmä että hampaat kalisi ja varpaat jääty. Aamulla sitten oli taas tukahuttavan kuuma ja kummallisen kiire kaivautua sieltä makuupussista ja monen villapaidan alta. :D

Mä oon salaa vähän ylpee ittestäni, eksyin vain kerran. Selvää kehitystä tapahtunu: yleensä se asuntovaunujen paljous saa mun pienen pään sekasi ja Mamppe joutuu hakee mut jostain maamerkiltä, kuten vessan eestä. Menin yks ilta raahaamaan nukkumiskamppeita teltalle ja kävin varmaan montakymmentä telttaa järjestelmällisesti läpi, eikä telttaa silti löytyny :D Onneks kaverin neuvot pelasti mut: " nyt otat aivan rauhallisesti". Ja kummasti heti se teltta löyty heti.

Kotiin tultiin sitte rakasta valtion rautatietä pitkin ( VR= valtion rahastus). Tunnelma oli oikein lämpöisä, vaunussa ei pelittäny ilmastoinnit ja olo oli ku saunamaratoonilla. Mun paikka oli vielä sopivasti lasten leikkivaunussa ( kiitos äiti, oisin pärjänny kyllä ilman niitä lelujakin...) ja sain kuunnella yhen pikkupojan mölinää ensimmäiset pari tuntia: " ROBIIN ON TYHMÄ, ROBIIN ON PISSIS, FRONTSIDEE OLLIIEEE!" Voi että, rakastan matkustamista.

Viikonlopun saldo: bongattuja tuttuja, lisää pisamia, tuskastuminen suihkujonossa, pizzaa mahassa, yks sivu luettuna psykan kertauskirjasta junamatkalla ja ikävä takasi.