sunnuntailäpinää

 

Makoisaa sunnuntai-iltaa!

 

Onpa ollu kyllä vaisu viikonloppu. Energiaa ei oo ollu muuhun ku Candy Crushin pelaamiseen ( pitääkö huolestua jos viikonlopun suurin onnistuminen on tasolta 35 pääseminen? :D Oon jumittanu siinä about kuukauden...) 

No olin mä kyllä sen verran reipas, et kävin rusikoimassa rautaa salilla lauantaina, ja nyt käveleminen ja makuuasennosta ylös pääseminen onnistuu irvistellen. Jotain on siis tullu tehtyä, vaikka meinasin lopettaa reenin jo alkumetreillä. Ei vaan kulkenu, ei sitte millään!!! Olin puolikuollu jo ensimmäisen kyykkysarjan jälkeen ja jouduin käyttää kaikki tahdonvoiman ja itsetsemppauksen etten jättäny leikkii kesken ja suksinu takas kotiin. Joskus mä ihmettelen, miks ees raahaan itteni sinne salille. Joskus se vaan on niin tympeetä hommaa, ainaski sillon ku jalat painaa tonnin ja eikä jaksais liikuttaa ruhoa muualle ku jääkaapille. :D

 

 

  Tuossa ylhäällä komeilee Mammen ja Sallan illan aikaansaannos: valkosuklaa-lime-päärynä-omena-"herkkuja", ja alhaalla sitten epäilyttävästi jotakin aivan muuta muistuttavaa. Mä kehotin mamppea pystyttää jonku leivontablogin, näkeehän noista kuvista, et sillä on kyllä taitoo käpälissä ja jauhoo nenässä :D Nojoo oli nuo oikeesti ihan hyviä, pointsit ja kumarrukset tarjoilijoille!

  Sit vähä tympeempään juttuun. Käväsin loppuviikosta oysissa, ja keväällä tiedossa ois sit keväälle leikkaus. Kirjotukset ehin suorittaa ja ulkomailla kävästä ennen ku leikkauspöytä kutsuu.  Ei siinä mitään, mut oon maailman huonoin toipilas, en jaksa olla hirveen pitkiä aikoja paikallaan, ja hermot menee sadasosasekunnissa jos olo ei heti oo hyvä. Ootan sitä leikkausta kyllä kauhunsekaisin fiiliksin. Tiiän, että se on ihan pikkujuttu monen muun asian rinnalla mutta silti ottaa aika rankasti päähän. Mä oon viettäny ihan tarpeeksi aikaa sairaalan komeissa pöksyissä ja muhun on tungettu ihan tarpeeksi tikkejä ja muuta sälää. :D
Toisaalta ei kyllä auta yhtään tuon asian miettiminen, enpä mä sille mittään voi. Mun kohalle on osunu tämmönen, ja mun pittää sit tulla sen asian kanssa toimeen. Joskus kyllä miettii, et miks just mulle on tullu tämä, mutta asiat vois olla kuitenkin niin paljon paljon pahemmin!!

Onneks se lääkäri on maailman lepposin tyyppi ja lupas ystävällisesti yrittää olla katkasematta mun issiashermoa, ja kiitin siitä kauniisti :D Se sano, etten saa antaa tämän vaikuttaa mun elämään. Tästä jutusta on kuulemma jotain hyötyäki: jos mä joskus murran jonku mun raajoista, paranen siitä älyttömän nopeesti. Lohduttavaa :D Muutenki sillä lääkärillä on nii hauskat jutut, että mua vaan naurattaa sen juttusilla. Lepponen tyyppi kyllä!

Mulla ei onneks oo mittään sairaalakammoa, vaan siellä on ihan mukavaaki. Ei mua ne leikkaukset pelota, ihan tuttua kauraa. Pikkusena tykkäsin olla siks sairaalas, et hoitajat toi mulle koko ajan kokista ja jätskiä ja sain tuijottaa koko päivän jotain prinsessavideoita ja leikkiä sairaalasängyllä. Kaikki lelli mua ja toi mulle kaikkee kivaa. Nyt sitä ei ehkä viihti enää koko ajan vaatia jotain, vaan pittää yrittää olla suht helppo potilas :D Ennää ei kehtaa oikein näyttää oikein surkeeta naamaa, mua ärsyttää maailman eniten jos joku näkkee mut kipeenä! Mulla ei kestä kunnia siihen.

   Jooops. Tämmöstä tänäään. Joskus oon miettiny et pitäskö mun välillä vähä tarkemmin miettiä mitä tänne kirjotan :D Nää postaukset vaan tulee, sen kummempia miettimättä. Ennen mä en ois ikinä kehannu kertoo kenellekkää et meitsi on menos sairaalaan. Varsinki pahimmassa murkkuiässä ne sairaalareissut hävetti, ja pelkäsin, et joku saa tietää niistä. Nyt tuommone hysteria melkei naurattaa. Ei mun mielestä tommosta juttua tartte hävetä. Jokaisella meillä on omat vaivamme, eikä niitä tartte yhtään piilotella :)  Ehkä mä oon sen verran kasvanu siitä, etten häpeä enää tuota mun "sairautta". Ei sitä oikeesti sairaudeksikaan voi kutsua, se on paremminki semmone pikkune vaiva, joka joskus tarttee vähä järeämpiä aseita :D

Ehkä se on semmonen omalaatuisuus, joka tekee minusta juuri minut.

  

minusta tulee isona...

Heippa!

  Mulla penkkarit, kirjotukset ja kaikki muu ressaava lähestyy, eli yksinkertasestihan se tarkottaa sitä, että lukio on loppusuoralla ja kohta puolin pitäis hakea itsensä johonkin kiinnostavaan opinahjoon. Ja yrittää siinä sivussa sitten päästä sinne.

 Oon miettiny, et mikä kumma musta tuleekaan sitten isona. Tässä muutamia urahaaveita:

Poliisi
Mä kyllä luulen että muut poliisiopiskelijat naurais mun lihakset pellolle ja suhtautuis muhun vähintään säälivästi. En ehkä ois kauheen uskottavan näkönen kyttä, ja ehkä rosvojahdissa saattais jalat muuttua hyytelöksi. En ois yhtään vakuuttava jos sopertelen ääni väristen " Kädet ylös konna" enkä varmasti sais teilattua satakilosta rosvoa kanveesiin muuten kuin epärehellisiä keinoja käyttämällä :D Sitten mä alkaisin pillittää jos mun pitäis joku reppana viiä putkaan, ja hakkaisin varmaan ärsyttäviä jätkiä nenuun jos ne yrittäis yhtään kertoa hauskoja sovinistivitsejä. Ja passittaisin kaikki rasistisia juttuja laukovat isot kaljamaha miehet putkaan ja unohtaisin ne "vahingossa" sinne.

Kokopäiväinen muusikko Zeppeliinin keskustorilla
Voisin ilahuttaa aamu-unisia shoppailioita mun musiikillisilla lahjoilla.  Oon varma et niitä löytyy enemmän ku  lyskan juhlasalissa möykkäävistä muusikonaluista: en tiiä oliko sieltä kantautuva möly musiikkia, toivon että ei ole.. Aivan karmeeta möykkää!!! Lyska tunnetusti on koulu, jossa musikaallisuus kukoistaa ja uusia tähtiä syttyy musiikin taivaalle.
  Työpäivän aluksi ostuisin risti-istuntaan keskustorille, sulkisin silmät keskittyäkseni ja soittaisin nokkahuilulla aamutunnelman. Ja laulaa luikauttaisin pari pirteää aamulaulua. En tiiä maksaisko ne Zeppeliinin porhot mulle kansan viihdyttämisestä, vai maksaisko ne mulle siitä, etten missään nimessä avais suuta enkä ainakaan laulais.
Mut kaikki oikeat muusikot on väärinymmärettyjä, minäkin...

Kuninkaanhovin kotiapulainen
Työasuun kuuluis semmonen söpön vaaleanpunainen pitsiesiliina ja pitsimyssy sekä äidillinen ilme. Kipsuttaisin kopisevilla puukengillä pitkin kuninkaanlinnan pitkiä käytäviä soppakauha kainalossa ja Estelle toisessa. Valmistaisin kuningasparille illalliseksi fliteerattuja katkarapuja perunahöystöllä, ja taittelisin lautasliinat kauniisti lautasen viereen. Pyyhkisin pölyjä kuninkaalisista kruunuista vaaleanpunaisella pölyhuiskalla ja kiillottaisin kuningasparin pöytähopeat. Keittelisin Prinssi Harrylle aamukahvit ja satuloisin Williamin hevosen hevospooloharjoituksia varten. Vapaa-aikoina opettaisin Estellelle suomea ja kehottaisin kapinoimaan tiukkoja käytösnormeja vastaan.
Sit jonain kauniina päivänä joku komea prinssi karauttais linnan pihalle ja vapauttais mut orjatyöstä. Me mentäis naimisiin, ja meijän lapsen nimeksi tulis Sylvia-Estelle Diana Elisabeth Victoria Madeleine Eveliina.

Ympäristöaktivisti
Viettäisin koko työuran taloyhtiöiden roskapisteellä vahtimassa, että asukkaat osaavat lajitella jätteensä oikein. Istuisin ruuhka-aikana keskellä autotietä ja kiljuisin kurkku suorana miten paljon autot saastuttaa ja tuhoaa ympäristöä. Julkisissa liikennevälineissä onnittelisin kanssamatkustajia loistavasta vihreästä valinnasta, ja evästunnilla aukaisisin suurielkeisesti eväsrasian, joka sisältää kypsentämätöntä viherituleväpahkurakääpäjukurttia. Kertoisin lähimmäisilleni, millä tavoin voi osoittaa rakkauttaan ympäristöä kohtaan. Sammuttaisin valot ja käyttäisin niiden sijaan kynttilöitä tai päreitä.

Jäätelöpallojen erityispyörittelijä
Olisin isänmaamme johtavaa asiantuntijaluokkaa sopivan jäätelöpallon valinnassa. Mun puoleen käännyttäis silloin ku ei osaa valita suklaan ja toffeejätskin väliltä. Kehittelisin uusia jätskimakuja ( vadelma-suklaa-valkosuklaa-mustikkamuffinssi-toffeetikkari) ja joutuisin varhaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle ylensyönnin takia.

   Oikeesti musta ehkä tulee isona psykologi tai joku äititeresa joka juoksee pitkin maailmaa pelastamassa ihmisiä. Ehkä musta tulee vielä jotain suurta, esim. valtionvarainministeri tai opetushallituksen puheenjohtaja ( no hehe), tai sitte löydän itteni jostain unelmaduunista.
Tällä hetkellä mua oikeesti kiinnostaa psykologin työ, tai sitten vaan joku duuni, jossa voin auttaa ihmisiä :) Ehkä mun pitää alkaa maailmanparantajaksi. Tässä maailmassa on nimittäi paljo paranneltavaa :)

P.S MIKS bloggeri ei anna lisätä kuvia?? Se antaa vaa lisätä jotai vanhoja kuvia..

P.P.S   Lämpimät kiitokset kummitädille, joka ilahutti rasittuneen lukiolaisen iltaa! Eilen menin suoraan koulusta töihin, joten pitkän päivän jälkeen oli kiva lukee se kortti! <3 Kiitos! :)

luvassa aurinkoa ja positiivisuutta

Heippa!

   Mulla on just nyt ihan loistava fiilis. Viime aikoina on mieli ollu aika matalalla ja elämä on välillä potkinu päähän ja pahasti, mut just nyt on niin hyvä olo :) Hassua, et sitä joskus vaan huomaa, miten onnellinen on. Ihan yhtäkkiä tulee sellainen onnellisuuspuuska, ja tekis mieli huutaa koko maailmalle et ELÄMÄ ON IHANAA! Joskus se on niin ihanaa, et ihan naurattaa. Oon taas huomannut, miten onnellinen ihminen oon, ku mulla on niin vahva ja suuri tukiverkko. Ystävät on niin ihania, et ne on saanu mut monesti itkemään, hyvällä tavalla :) Onnesta, tuntuu, et en mä ansaitse niin ihania ihmisiä mun rinnalle. Kaikkein onnellisinta on huomata, että musta välitetään, ja et mä oon jollekin tärkeä. Mikään ei lohduta niin paljon kuin ystävän halaus ja kannustavat sanat. Oon onnellinen siitä, että mun elämä on täynnä mulle rakkaita ja tärkeitä ihmisiä. Ilman niitä en vaan selviäis <3 Ja elämä on näyttäny, että kyllä asiat pikkuhiljaa selkenee ja selviytyy, ja opettanu mulle, ettei yksin kannata asioita liikaa pyöritellä.

  Mä päätin, että tänä vuonna tuun olemaan paljon paljon positiivisempi ku viime vuonna. Kyllä välillä pitää marmattaa, mut positiivisuus on vaikeempi asenne saavuttaa ku se valittaminen. Mä oon saanu jostain energiapuuskan, ja tuntuu et jaksaa tehä vaikka mitä. Tykkään viettää aikaa kuntosalilla ja syyä terveellisesti. Porukat ei oikein ymmärrä mun terveysinnostusta ja naureskelee mun takapuoli ja reisikomplekseille :D Mulla ei tosiaankaan oo mitään oonpas nyt läski- ajatuksia, vaan yritän elämäntapojen muutoksella saada sitä hyvää oloa ja energiaa :) Mulla jalat syyhyää koko ajan ja tekis mieli mennä lenkille. Siitä tulee maailman paras olo!!! Oon huomannu et jos liikun tarpeeksi ja syön terveellisemmin, oon paljon paremmalla tuulella.

Jostain syystä bloggeri ei nyt anna mun lisätä kuvia, joten piti laittaa joku jo blogissa esiintynyt kuva. Ehkä mä joskus tuun toimeen tän bloggerin kans eikä se aina kiukuttelis mulle :)
Huikeeta viikonloppua kaikille!!!

  

 

2013

Jouluaapu<3

Heissan!

  Minä onnellinen istuin jo EILEN koulun penkeillä ja huomasin, etten tykkää yhtään opiskelusta vuoden toisena päivänä. Tänään se on melkein mukavaa, kunhan saan raahattua itteni kirjastoon lukemaan (ahkerasti ja tarmokkaasti)  hypäreiden ajaksi...
Uutta vuotta vietettiin isolla porukalla jossain jeerassa, jonne ei ainakaan raketit näkyny eikä kuulunu. Heti ensimmäiseks saatiin lapiot kouraan ja alettiin lumihommiin. Mökkitiellä oli sen verran lunta, että sinne ois autot jääny kiinni. Lapioitiin hiki hatussa lunta ja kuunneltiin auton radiosta urheiluvuotta. :D Mulla on vieläkin kädet kipiät siitä lapion heiluttelusta. Nuoskalumi painaa nimittäin pikkasen paljon. :) Uus vuosi oli siis oikein kiva, mukavaa porukkaa ja hauskaa meininkiä, unohtamatta notkuvaa eväspöytää. Kiitokset mukana olleille!

  Uuden vuoden alussa pitäis tehdä niitä lupauksia. Mä en osaa pitää mun uuden vuoden lupauksia, mutta ainahan niitä voi tehdä :D Mä ehdin yleensä unohtaa ne jo viikon päästä, mutta ehkä mä terästäydyn.
Vuonna 2013:

• Olen kiltimpi itselleni. En anna itteni väsyä turhaan, muistan hengähtää ja levähtää, kun siltä tuntuu.
• En murehdi asioista, joille itte en voi mitään. Joskus vaan asiat oikeesti menee just niin ku on tarkotettu, ei niille itte mitään voi.
• En ressaa turhaan ja vaadi itseltäni täydellisyyttä. Riittää, että yritän parhaani.
• En muutu kenenkään ihmisen takia. 
• Iloitsen pienistä asioista. Ainakin yritän huomata ne asiat, jotka elämässä on just hyvin. 
• Etsin huonoistakin asioista ne hyvät puolet. Auttaa kummasti. 
• Kerron rakkaille ihmisille, että rakastan niitä. Ja välitän. 
• Olen onnellinen.

 Saattaa kuulostaa helpoilta toteuttavilta, mutta ootappas kun tulee eteen joku vähän ikävämpi ja vaikeampi päivä. Silloin ei jaksa olla onnellinen eikä etsiä niitä hyviä puolia. Tuossakin taidossa kehittyy, ja sen varmaan oppii! :) Mutta mä toivon, että tämä vuosi tulee olemaan onnellinen ja ikimuistoinen. Varmaa on ainakin se, että tämä vuosi tuo mukanaan paljon uutta. Pitäis lähtee jonnekkin opiskelemaan ja jättää taakse kaikki turvallinen ja tuttu.

 
  Mutta nyt mun on pakko lähtä kirjastoon päin. Koulun kirjastossa ei saa hetkeekään rauhaa, joten pittää mennä merta edemmäs kalaan. Heido!!!

laiskottelua

Heissan!

Mä oon ollu hirveen äidillinen jo pienestä pitäen.... Toivottavasti en rutistanu Mamppea liian lujaa,
reppana jos se on mun takia saanu jonku happivajauksen. :D

  Tää loma on kyllä ollut ihan paras. Pahinta mitä oon joutunut lomalla kokemaan on ollu se, että konvehtirasia on tyhjennyt ihan liian äkkiä, eikä äkilliseen salmiakkihimotukseen löydy SALMIAKKIA. Mä en ees syö koskaan salmiakkia paitsi sillon kun on joulu. Suklaa ja salmiakki tasapainoittaa kivasti toisiaan, ei tuu nii ähky olo :D ( tykkään syyä karkkia, tiesittekö?)

  Mä olin ollut sittenki aika kiltti, ainakin sain pukilta pari huippukivaa pakettia. Mä luulin, et oon ollu aika rasittava tänä vuonna, mä nimittäin huomasin et mulla on maailman lyhyin pinna ja säälittävä itsehillintä. Ja saatan välillä mököttää ja olla kaikin puolin tosi piristävää seuraa. Oon vissiin sitteki ollu melkein siedettävä. Ens vuonna mä yritän vähän aikuistua.

  Sain partaukolta lahjaksi SYKEMITTARIN ja KASVOHOIDON. Sykemittarin avustuksella liikkumismotivaatio on noussu ihan pilviin ja oon ollu aivan täpinöissään ja tuijottanu sykettä juoksumatolla. Ja merkinny kulutettuja kaloreita muistiin. Nyt mulla on hyvä fiilis bodauksesta ( mä ämmäbodaan eli en tiiä voiko sitä oikein bodaukseks kutsua. ainakaan se ei missään näy, mutta tuntuu seuraavana päivänä kyllä). Kasvohoitoa ootan kyllä innolla, en tiiä millä poppakonsteilla ne kosmetoloogit taikois tämän naaman vähän siedettävämmäksi. :D Mä en oo ikinä käyny missään kasvohoidoissa, oon sen verran maskuliininen etten harrasta noita naisten juttuja.
Sit mä sain pukilta vielä karkkia, kauneuspeilin ( haha, tää oli kans joku ihan paras: pikkusisko kääri sen vanhan leikkipeilin pakettiin ja lahjoitti mulle. jotain vihjailuja, et mun kannattais joskus kattoo peiliin?), karkkia ( kirjoituksiin lukua varten. kröhmmöhm.) , kehykset ja semmosta pientä kivaa :)

  Ainiin, kävin mä shoppailemassakin! Alennusmyynneissä, ja kotiudutin ainoastaan tarpeellista. Eli ei sitä oikein shoppailuksi voi kutsua. Ostin kalenterin, vihkon, ruutupaperia ja salihousut, vaikka oishan sieltä löytynyt vaikka mitä kivaa ja siistiä. Mutta en mä tartte miljoonaa paitaa, enkä varsinkaan semmosia farkkuja jotka kerran on ihan ookoot, ja sitte joko liian isot tai liian pienet. Alan tästä lähtien investoimaan vaan kaikkeen hyödylliseen... (huhhuh.)

   Välipäivät on kivasti kulunu sit jääkiekon merkeissä. Melkein purin aamulla sormet hajalle ko jännätin, et joutuuko pikkuleijonat karsintasarjaan. Ei joutunu!!! Selvästi mun innokas kannustus kannatti. Nuorten MM kisojen lisäks on tullu katottua muutama kärppäpeli, ja kuunneltua äidin puhinaa siitä että jääkiekko vie liikaa aikaa meidän yhteisestä ajasta :DDDD Se ei ymmärrä miten jotkut jaksaa tuijottaa haltioissaan mustan kiekon lipumista ja hiki hatussa mailan kanssa sählääviä miehiä.
 Mua vähän kyllä nyt ottaa sydämestä, ku en huomenna ehi kattooo Suomi-Ruotsi peliä. Pitäis ehtiä uuden vuoden viettoon kaverin mökille, ja musta tuntuu ettei ne jaksa oottaa siihe asti et se peli ois ohi. Ehkä mä kestän tämän, oon hengessä mukana.

  Oikein hauskaa uuden vuoden viettoa! Joku roti kuitenki siihe hommaan, älkää tuhlatko vuoden palkkoja taivaan tuuliin ;)  ja opiskelumotivaatiota niille onnellisille, joita koulun penkit kutsuu jo toinen päivä ( kuten minulle).

 

  

ONNELLISTA JOULUA!!!

Kuva: Mamme

Heippa!

  Sain ystävältä ( kiitos mertsi<3) ihanan joulutoivotuksen viestin muodossa:

 " Tänä jouluna toivon sinulle kynttilän valoa,
lyhdyn lämpöä, tähtien tuiketta.
Toivon valoa tulevaan, iloa sydämeen,
rauhaa mieleen, levollisuutta ja hyvää oloa.
Toivon joulun tuoksua,
parhaita muistoja,
leikkimieltä ja syttyviä säveliä.
Toivon unelmia todeksi, tähtikaaria,
oikeita polkuja tunnistaa omaksi.
Toivon aikaa pysähtyä, kuulla hiljaisuus,
sisimpäsi voima, löytää joulu sydämestä. "

 
  Eilen käytiin äitin ja siskojen kanssa Limingan kirkossa kuuntelemassa joululauluja. Väitän, että missään muualla ei pääse niin lähelle joulua kuin kirkossa :) Musta ihaninta joulussa on se, että voi hiljentyä tärkeimmän sanoman äärelle, ne lahjat ja muu kaupallinen höskä on aivan toisarvoisia. Ilosta, rauhasta ja ystävyydestä se joulu syntyy, ei siihen välttämättä tarvita kasapäin lahjoja, täyttä ruokapöytää tai koristeita. Onhan nekin kivoja, mutta se tunnelma on tärkein! :)

   Ottakaa rennosti ja viettäkää onnellinen joulu! Kaikkea hyvää ja onnellisia hetkiä vuodelle 2013! Jouluna pittää olla onnellinen, muistakaapa se :) Naama hymyyn ja joulumieltä!

vietettäiskö erilaista jouluu?

Heippa.

Kuva lainattu

   Joulu on varmaan semmonen juhla, missä ei oo mitään muuta ku perinteitä: pipareiden käräyttäminen itsenäisyyspäivänä klo 15, harvan ja vähäneulaisen kuusen sisälle kantaminen 22. päivä joulukuuta, raivoisa sota pölypalloja vastaan aatonaattona, joulusauna aattona klo 13 (perheen yhteistä aikaa, erotuksena tavallisesta arkisaunasta se, että lattialla palaa joulupukkikynttilä ja kökötetään lauteilla hiki hatussa kynttilänvalossa.) ja hillitön jännitysnäytelmä: kuka tökkää lusikkansa manteliin joulurauhanjulistuksen aikaan.

 Miten ois, luistettaisko perinteistä ja vietettäis vähä erilainen joulu? Miten ois:

• Olemme ympäristötietoisia emmekä osta mitään- joulu:
    Ympäristö kuolee ja öljy loppuu ( kaikilta muilta paitsi saudiarabian sheikeiltä) ennenkö ehitään täyttää kolmekymmentä. Emme siis osta lahjoja, vaan lahjat voivat olla myös aineettomia, esimerkiksi laatuaikaa perheen kanssa ( hurjan hauskoja piirileikkejä ja seurapelejä--> kaikki nauttivat täysin siemauksin)

• Feministi-joulu
  Tänä vuonna joulupukin sijaan kodeissa vierailee muori ( joka ei ainakaan pukeudu joulunpunaiseen essuun)  ja Maija-poro, eikä Liisa löydä paketistaan mitään vaaleanpunaista, eikä varsinkaan mitään prinsessoihin viittaavaa. Eikä Liisan tartte pukeutua punaiseen samettimekkoon ja kutittaviin sukkahousuihin. ("tyttömäiset lahjat ja punainen samettimekko tukee miesten ja naisten välillä vallitsevaa epätasa-arvoa. Liisalla on yhtäläinen oikeus kietoa kaulaansa kravatti kuin Paavollakin.")
   Miehet kietaisevat esiliinat lanteille, kiehauttavat riisipuuron, sinappihunnuttavat kinkun, pyyhkivät pölyt joulukoristeista ja häärivät kodinhengettärinä. Naiset lukevat konvehtirasia kainalossa Tex Willeriä ja käyvät välillä hakkaamassa muutaman matsin NHL 12:aa.

• Olen katkera veroista -joulu

        Tänä vuonna kynnyksemme yli ei yksikään kaupallinen pukki astu. Ne ei kumminkaan maksa veroja, eikä niitten tartte maksaa koskaan mätkyjä. On huutava vääryys että ympäri vuoden töissä käyvät ihmiset lahjoittaa palkastaan suuren osan yhteiseen hyvään eli valtiolle ( lue: Kreikalle ja muille hunsvottimaille), ja jouluna ylihintaa kiskovat partamiehet vetää välistä. Pukkien kutsuminen lahjojen jakoon on sama kuin tukisi pimeää työtä, eikä kukaan valveutunut kansalainen siihen ruppee. Ehei. Sitten pohditaan koko aatto valtiovarainministeriön puolesta, että mitenkäs nämä isänmaan taloudelliset ongelmat voitais ens vuonna ratkaista.

• Helppo joulu

       Joulua edeltää hillitön kiire ja ressi, ja aattonaki on vielä sata ja miljoona asiaa tekemättä. Tänä jouluna ei laiteta edes tikkua ristiin joulun eteen, kyllä se ajallaan tulee. Piparin tuoksua saadaan ripottelemalla piparkakkumaustetta uuniin, puhtauden tuoksua kaatamalla Tolua vähän lattialle. Joulukuusen näkee kätevästi googlen kuvahausta. Jouluaattona rentoudutaan, tilataan aamuksi lähipizzeriasta kinkkuananasaurajuusto-pizzat koko perheelle ja illalla vieraillaan Mc Donaldsin autokaistalla. Joulukirkon kuulee radiostakin, jos joku nyt vain jaksais vääntää volyymia vähän voimakkaammalle.

• Terveellinen joulu

 Joulu alkaa perheen yhteisellä lenkillä jouluaamun kipakassa pakkasessa. Raitis ilma tekee hyvää ja on hirveän terveellistä. Ruokapöydässä ei tänä jouluna kinkkua nähdä, sillä kaikki epäterveellinen ja ihmisen sisäistä hyvinvointia uhkaava ravintopyramidin vastainen ruoka on pannassa. Joululounaalla nautimme mehukkaita vihanneksia, kylmää vettä ( jota pitäisi juoda monta litraa päivässä), raakasuklaata ja kasviskeittoja. Jos oikein herkutellaan, napostellaan kukka-ja parsakaalin palasia. Joululounasta edeltää jumppa, jossa koko perheen syke nousee rasvaa polttavalle tasolle. Joulupaketeista paljastuu käytännöllisiä ja hyödyllisiä lahjoja, kuten vaaka, jumppapallo tai lenkkarit.

• Puhalletaan yhteen hiileen - joulu

   Tällaista joulua vietetään, jotta perheeseen saataisiin kunnon me- henki ja tekemisen meiniki. Joulusiivous hoituu yhteistyöllä, tehtävät on jaettu tasapuolisesti ja kaikilla on hirveän hauskaa mattoja tampatessaan ja koriste-esineitä kiillottaessaan. Jouluaattona hiljennymme yhdessä jouluevankeliumin äärelle ja veisaamme yhdessä, kaksiäänisesti Enkelitaivaan. Joulukuusen ympärillä leikitään iloisia piirileikkejä, jossa kuusen ympärillä pyöritään kädet tiukasti toisen kädessä. Välillä istahdetaan alas ja muistellaan perheen yhteisiä, mukavia muistoja täynnä olevia nostalgisia ja kultaisia hetkiä ( asuntovaunulomia hyttysparven keskellä, syntymäpäiväkekkereitä ja pääsiäismunien piilotusta). Yhdessä kaadettu joulukuusi koristellaan yhdessä yhdessä valmistetuilla ja valitsetuilla kuusenkoristeilla, ja yhdessä tehty ja rakkaudella katettu joululounas nautitaan yhdessä.