postaus ilman ajatuksia.

Helloy.

Mulla on vissiin jonkinlainen bloggaanpas-nyt-vaikka-ei-olekaan-mitään-asiaa-riippuvuus. Sikäli säälittävää, mutta minkäs tälle luomisen tuskalle mahtaa. Olkaa kiitollisia, ettei luomisen tuska oo purkautunu runosuonen kautta. Yrittäkää kestää, tähän on varmasti luvassa muutosta sitte joulun jälkeen ku kuvioihin astuu peikko nimeltä ylioppilaskirjotukset. ( ei järki, jos ihminen täyttää ylppärien ilmottautumiskaavakkeen VIIS kertaa väärin, nii pitäiskö alkaa miettiä sellaista mahollisuutta kuin ylppärien skippaaminen ja alan vaihto?)

Eilen istuskeltiin ilta Raxissa. Yllättäen syömässä. Sitä nimittäin tulee harrastettua nykyisellään aika usein :D Syöminen taitaa olla yks niistä harvoista iloista tällä hetkellä. Voittaa siis salilla käymisen sata-nolla. Tällä kertaa kuitenkin pidättäydyin pupunruoassa eli salaatissa ja join varmaan kaks litraa kokista. Terveellisiä elämäntapoja, kyllä vain!

Tännää sitten sain kunniakkaan tehtävän askarrella ry:n päiväkerhossa enkeleitä ja leikkiä tiptaptipetipetippattia. Emmä ihan kerholaisen tasolle oo taantunu, ihan isompana auktoriteettina olinjoo. Tuotti vaan vaikeuksia osata askarrella semmonen kiva enkeli (mallista) ja muistaa miten tuiki tuiki tähtöstä leikitään. Mutta vitsi, siitähän on ihan sairaan kauan ko oon viimeks tommosta harrastanu! Minkä kerhotädin ry mussa menettääkään, ne pikkusen lapsenpylleröt on mua paljon lahjakkaampia askartelussa ja kimalleliiman tursuttamisessa.

Illalla sitten kävin hyytelöimässä jalat ja rääkkäämässä vatsalihaksia salilla. Täyttä tuskaa koko touhu, takana semmonen kuukauden salitauko, joten...

Muttajoo. Huomenna ois herätys puol seittemän ( kyllä, rakastan vapaapäiviä.) ja töihin meno. Että untenmaille tieni vie!

-Reetta

täyskaatoja ja linnanjuhlia

Heissan!

( Kuvat jälleen lainattu täältä.)
Erinäisistä sattuneista syistä tämäki postaus taitaa nähä päivänvalon ja lumikinokset viikon myöhässä ( kiitos kuuluu rakkaalle isäukolle, joka sai neronleimauksen ja päätti, että tästä lähtien meillä tietokone tottelee seesam aukene-käskyä vain joka toinen päivä. Vitsin pönttö... )

Että postauksia tulee tappohidasta tahtia. Pitää käyttää kaikki liikenevä vapaa-aika koulussa ja yrittää väsätä postauksia valmiiksi. Varmasti on muuten luovuutta pursuavia, koulussa nääs ko aivot ei oikein suostu yhteistyöhön, saati sitten toimimaan täydellä teholla... Että pahoittelen, syytökset ja murinat suoraan rakkaalle vanhemmalle auktoriteetilleni, iskälle. ( p.s Kertokaa sille, että teini-ikäinen nuori tarvitsee päivittäin konetta päivittäiseen yhteydenpitoon, kuten wilman tarkistamiseen ja semmoseen...)

Alkuviikosta lyskan ovet sulkeutu pariksi päiväksi. Kiitos ja kumarrus, opetushallitus/rehtori! Maanantai-illasta suunnattiin keilaamaan kameleiden kanssa ja maksettiin ittemme kipeeksi siitä, että saadaan viskellä pimeässä hohtavia keiloja ja ihastella pimeässä hohkaavia valkosia kengännauhoja. Sain väännetyksi ehkä Oulun keilahallin historian huonoimman tuloksen, mutta tosi urheilija ei siitä lannistu. Nokka rintaan ja kohti seuraavaa kierrosta. Onnistuin jotenkin kumoamaan myös fysiikan lait ja tekemään täyskaadon, mutta tosiurheilija huomaa, jos laji ei ihan oo tehty sitä varten. Niinpä jää keilaamisen avoimet sm-sarjat voittamatta :)
Urheilijat tarttee myös kunnon eväät palautuakseen raskaasta koitoksesta ( ei ne keilapallot ihan höyhenenkevyitä oo) ja istuttiin tankkaamaan hiilareita pizzojen muodossa. Oikeen kiva ilta siis!!! :)
Yöksi sitten Uballe ja äärimmäisen tehokkaat yöunet kaaliin. Niitten kaappikello nimittäin herätti mut puolen tunnin välein heläyttämällä ilmoille komian ja kovaäänisen kumahduksen.

Itsenäisyyspäivä meni sitte perinteisesti piparin tuoksuja haistellen. Meinasin ratketa hellyydestä, ku iskä kyyhötti piparitaikinapallo pienissä kätösissä ja taiteili sydämiä ja lumihiutaleita kieli keskellä suuta ja otta keskittyneessä rypyssä. Äärimmäisen suloista, ihan oikeesti :D Pipperkakutkin onnistu ihan loistavasti, vaikka sain kunniatehtäväksi toimia uunivastaavana. Ei siis tällä kertaa mustia piparkakkuja, ainakaan kovin montaa (pellillistä).

Illalla sitten ahtauduttiin kattomaan linnanjuhlia ja toimimaan muotitietoisina pukujen haukkujina. Mielenkiinto juhlia kohtaan vain loppu ko seinään, kun Granlund kätteli presidenttiä. Ei ollu ennää mittää mitä kattoo :) Mutta tylsät linnanjuhlat. Melkein ootin, että joku huumorintajuinen kaveri ois marssinu linnaan kravatti pään ympäri solmittuna niinku Juice silloin aikoinaan. No olihan siellä se hieno Angry Birds- mekko, ihan sairaan makee!

Mutta huomenissa viikonlopun viettoon. Näiltä näkymin tulossa työntäyteinen viikonloppu, mutta huomisen illan kyllä aion pyhittää kaikelle kivalle ja rentouttavalle. Mukavat loppuviikot ja RENTOUTTAVAT viikonloput!

-Reetta

P.S Oon löytäny itteni muutamana iltana lankakerät kourassa ja neulepuikot hulmuten. Pientä mummouden ensiastetta havaittavissa?

traktorien luvattu maa.

Hellouta.

Olin viikonlopun Haapavedellä katsastamassa paikallista amismeininkiä ;) Viikonlopun aikana ehittii käyä pitkiä keskusteluja yömyöhään aiheesta miehet ja naurettiin maha kippurassa ko muisteltiin menneitä :) Ja saatiin nauraa maha vielä enemmän kippurassa hienoille ja astetta monimutkasimmille alias-pelin selityksille :D " Jos on semmonen kuuluisa purkka hiuksissa nii on tämmönen!" " Tää on semmonen, jolla on aivojen tilalla putket(oikea vastaus: mies.)" Vai mite se oikeen menikään...

Lauantaina istuttiin sitten hienhajussa urheiluhallilla ja kateltiin lenttisturnausta. Harmi vaan että pelaajien keski-ikä oli jottai yli nelkyt, ei siis oikeesti ollu mittää katottavaa. :D Isokokoisia keski-ikäsiä miehiä, nouthänks. Sitte käytiin kuuntelemassa yks konsertti kirkossa ja se oli kyllä ihan sairaan hieno, jopa semmosille, jotka ei musiikista paljo mittää ymmärrä.

Meiän piti juua Nooran kanssa satujen prinssi-teetä, ennen ku uskallettiin lähtä Ouluun päin. Ei tainnu taikajuoma ihan toimia, mutta " jos noin paljon pitää nähä vaivaa, eikä tärppää, nii ei sitte" :D Päätettiin myös, että tästä lähtien me ollaan tasapainoisia aikuisia, ei anneta pienten tuulten lannistaa ;)

Kiva viikonloppu, kiitokset ja kumarrukset siitä! Nyt meiti mennee nukkumaan ja huomenna naatiskelemaan vappaapäivästä. Huikeen hauskaa koulupäivää niille, joille ei oo siunaantunu ylimääräsiä vappaita! =)

-Reetta

P.S Noora, meen tästä lukkee ihan vatsalihasten vuoksi meiän vanhoja kirjeitä :D:D:D:DD Voisko parhaat palat julkasta täällä??

emanuel

Heissan!

Voi että, sain eilen hirveen kivaa postia ihan Ugandasta asti! Jos jonku mantsantunnit on jääny vähä vaiheeseen, niin Uganda sijaitsee öööö... no jossain Afrikassa. Siinä Kenian ja Tansanian lähellä. Kaukana siis, ja posti sinne kulkee melkosen hitaasti. Mietin just, että ehtiskö joulukortti perille vielä tämän vuoden puolella vai pitäiskö lähettää samantien pääsiästipukortti?

Jossain pienessä maailmanpelastamishöyryissä tulin ottaneeksi kummilapsen World Visionin kautta. Olin jo kauan miettiny, että pieni hommahan se ois kerran kuussa vähä rahhaa lahjottaa, täällä päi olot on sentäs nii hyvät, ja jossai päi maailmaa ihmiset oikeesti tarttis apua. Mun kummipojan nimi on Emanuel ja se on ihan hirveen sulonenn! :))))) Emanuel assuu perheensä kanssa Kampalassa ja käy koulua. Lemppariaine on kuulemma matikka ja mieluisin kotityö tiskaaminen :D Ja jalkapallo on kuulemma myös menossa mukana.

Joskus mietin, että ois oikeesti ehkä maailman siisteintä mennä ihan livenä Emanuelin perheen luokse kylään!! Ehkä mä joskus löydän itteni sieltä, mutta mun käsittääkseni jossain Afrikassa ei ihan niin vaan sanota taksikuskille että " Kampalaan kiitos" vaan matkustaminen on pikkasen haastavampaa ku täällä kotosuomessa. Meiti meinaa kadottaa suuntavaiston jo Oulussa, joten ehkä pitäs vähä treenata suunnistustaitoja. Ja karttaa ois joskus ihan jees osata lukea oikein päin, ettei kipsuttele pohjoisen sijasta etelään. En tiiä, kuinka kartalla Afrikassa voi olla, ja kuinka vaikeeta siellä on löytää paikasta A paikkaan B. Luulenpa, että voi tuottaa mulle vähän hankaluuksia, ainakin kun mukkaa liitetää kielimuuri. Ei varmaan oo kovin helppoo yrittää sönköttää jossai Ugandan lentokentällä hoonolla englannilla että missä savimajassa se Emanuel asustelee. Ja tuskinpa Ugandassa nyt kovin hyvää suomea puhutaan. Mutta ainaski voin sitten opettaa suomen kielioppia ja sijamuotojen taivutusta sanasta koti, jos lentoliput ja passi katoaa matkan varrella. Henkilökohtainen tulkki/ hengissä pitäjä ois ihan jees.

Mutta jos saisin matkakaveriks jonku, joka osaa mitä lie afrikan heimokieliä, tekee hämähäkeistä muusia ja pelastaa mut vihasilta leijonilta, niin mikä ettei! Messiin tarttis ainaki viis laukunkantajaa ja leijonanpelättimen. En oo ihan sata varma et pääsisinks leijonia pakoon, ehkä pitää vielä reenata juoksumatolla pikajuoksua. Mut ehkä ihminen saa jostain uskomattomia kykyjä, ja Boltin ennätys menis uusiks jos leijonia sattuis näkymään. Ja mä en kestä jos alle kilometrin päässä kipittelee lautasen kokonen hämähäkki, joten ehkä mun pitäis vielä vähä karaistua ja miehistyä ennen kun niitä lentolippuja varaan...

Nonnii, eiköhän tässä ollu stooreilukiintiö täynnä. Uus jakso alkanu ja sikäli kivaaki, että on niin vähän kursseja et voi ottaa rennosti. Huomenna Haapaveelle!!!
Tässä vielä muutama räpsy, pikkusysteri tykkää posettaa :)

P.S HEI SE ON JOULUKUU NYTTE! Ja oon hillinni itteni, vasta yks luukku aukastu kalenterista ;)
P.P.S Tuo kommentointijutska on sitä varten että sinne voi ihan oikeesti jättää jottai kivaa/vähemmän kivaa. Kyllä mulla kestää huumori :D Että näppäimet vain sauhuamaan!!

PAKKANEN!

Heissan!

Tällä kertaa räpsäysyrityksiä. Hei kyllä me saadaan se talvi jouluksi, ainaski nyt on niin kylmä että villasukat ois kyllä tarpeen! :)

Taidanpa lähtä pikkusille päikkäreille ja sitte vaikka ostamaan BEn&Jerryjätskiä! :) Kivat loppuviikot!

sali vs. matikka

Heissuliveissuli!

Tuo yritti olla semmonen pirteä ja elämäniloinen tervehdys, hieman väkinäinen tosin :D Mua ei nyt kyllä suoraan sanoen naurata yhtään, huomenna on matikankoe enkä ossaa sitten yhtään mitään. Turhauttaa vaan yrittää ymmärtää asioita, joita ei varmasti oo tarkoitettu normaaleilla aivoilla ymmärrettäväksi. No brains, no headache. HEHHHEH.

Oon yrittäny tänää keskustella itteni kanssa oikein sivistyneesti ja kertoa minussa piilevälle perfektionistille, ettei oikeesti elämänlaatu ja tulevaisuus oo siitä kiinni, saako jostain matikan todennäköisyyskurssista vitosen vai ysin, ja että on aivan normaalia ja hyväksyttävää epäonnistuakki. Vaikka miljoona kertaa, ei mittää väliä. Hehheh, eihän kaikki nyt täydellisiä kaikessa voi ollakkaan... Nojoo. Suoraan sanoen ihan tuloksettomia nuo mun keskustelut itteni kanssa, täydellisyys-Reetta ei usko järkipuhetta, eikä laiska-Reetta ossaa ottaa koeviikolla rennosti. Halleluujah.

Että joopajoo. Taidan jättää matikan kirjan oman onnensa nojaan ja palata sen kanssa yhteistyöhön vaikka ens vuonna, millon on aikaa uusia kursseja. Salille ois niinkö aika kova hinku, mä oon parin viime viikon aikana harrastanu vain liikuntaa muodossa matkat sängyltä jääkaapille. Ois niinku semmonen jalat hyytelöksi-treeni ihan paikallaan. Nyt tämmösen parin viikon salitauon jälkeen saa varmasti käyttää kaiken tahdonvoiman, että saa painot liikkumaan.

Ettäjoopajoo. En vaan tännää jaksa vaivata väsyneitä aivoja sillä, millä todennäköisyydellä Afrikan alueelta satunnaisesti valitun kahdeksan henkilön joukossa on ainakin yksi geenivirheen aiheuttaman sirppisoluanemiaa sairastava. Kiitos ja näkemiin.

Tulevaisuus häikässee kyllä sen verran, että oon valaistunu siinä suhteessa että musta EI ainakaan mitään matikan professoria tuu.

Kuva by Mamppe.

ihana sunnuntai.

Morjensta.

-
Hehhheh. Nämä ekat kuvat on vuodelta nakki ja pottu, mutta niissä sentään on talvi! Ei niinko viittis kuvailla tuota ulkona loistavaa harmautta. ihan oikeesti. Lunta vois tulla ees sen verran että saa pystyyn lumiukkoja ja vois tehä lumienkeleitä.


Hui kamala ku meinaa väsyttää niin ettei silmät pysy auki, aivotoiminnan vilkkaudesta puhumattakaan... Eilen kävästii Oulussa ja meni siihe puol kolmeen ko olin onnellisesti untenmailla. Ja aamulla klo 7.00 soi kännykkä ja tulee kutsu töihin :D Voi sitä onnea!!! Oli hieman nuhruinen olo ko pomppasin sängystä ylös ja porhalsin pikavauhtia vanhainkodille. Sitä tuntee ittensä niin äärimmäisen hurmaavaksi ko silmäpussit roikkuu polvissa, hiukset sojottaa minne sattuu ja suu repiää haukotuksista. Onneks raitis ilma piristää ja ehin melkein herätä siinä 10 metrin työmatkalla. ( aika kätevää ko työpaikka on naapurissa...)

Mutta työpäivä pulkassa ja nyt väsyttää niin paljon, ettei vaan voi nukkua. Ja tässä pitäs niinku alkaa pikkuhiljaa laskeskelemaan matikkaakin. Jes.

Ensilumi!


Perjantaina jouluiltiin lyskan pikkujouluissa. Kiitokset kaikille mukana olleille, huisin hauskaa oli! :) Lyska on maailman parasjoo!

"Tonttu istuu iltaa kanssa joulun enkelin,
Kovin mietteissään on heistä kumpikin.
Ensi yönä tähdet kertoo joulun sanomaa,
Pian koittaa juhla kultaisin.

Enkelillä huolenaan on murheet ihmisten,
Hän kuulee itkut yksinäisien.
"Kuinka voisin rikkoutuneen sielun pelastaa?",
Hän kysyy kyyneleensä pyyhkien.

Tonttu lausuu enkelille:
"Varjele ihmistä heikompaa,
Anna siipesi yksinäistä kuljettaa.
Anna rakkautes kärsiville,
Tästä päivästä lähtien
Tuo ne ystäviksi joulun tähtien."


Tuo on niiiin ihana joululaulu. Hyvä Jope, oot hieno mies! :)