jouluisia juttuja.

Heipä hei!

Onks teilläki joulufiilis?
Yritin eilen paketoida joululahjat omin pikku kätösin, ja lopputuloksena oli paperinarua joka puolella, teippiä nenässä ja ryttysiä lahjanmöllyköitä... Mutta ajatus kai on tärkein, vaikka ne paketit onki ihan hirmu rumia ;)
Mutta mitkä joululomasuunnitelmat? (Kuvat täältä)

Minä ainakin...

... Aion syyä suklaata kilokaupalla, vaikka rekka-autollisen. Kuinka monta suklaata voi syyä kerralla, ettei tuu paha olo? :D

... Nukkua kellon ympäri ja nähä kivoja unia :)

... Tehä lumipalloja.

... Hörppiä vilttiin kääriytyneenä kaakaota ( yrittäen olla polttamatta kieltä, niin että makuaisti säilyis.)

... Huhkia hiki myssyssä keskellä korpea ja yrittää tökkiä itteä liikkeille sauvantekeleillä. ( kutsutaan kai hiihdoksi?)

... Yrittää pysyä pystyssä luistimilla. ( Mulla on ehkä maailman huonoin tasapaino, lumikinokset kentän laidalla oikein vetää mua puoleensa. :D)

... Laiskotella oikein urakalla! Ja omistamatta siis korkeaa motivaatiota mihinkään muuhun kuin syömiseen...

... Herätä aamupalalle vaikka vasta iltapäivällä. Eli viettää herätyskellottoman loman.

... Kahlata läpi kirjaston.

... Tehä ihan pikkiriikkisen kouluhommia. Vaikka lukuaikataulun kevättä varten.

... Pelätä, että Joulupukki ei löydäkkään meille, vaan juuttuu ruuhkaan.

... Olla valittamatta liian kovasta pakkasesta

... Tehä monta lumiukkoa.

... Hiippailla monta iltaa villasukat jalassa.

... Käyttää alennusmyynneissä kyynerpäätaktiikkaa.

... Ja karata Uban kans äkkilähdöllä ulkomaille!

Oikein hauskaa ja hilpeää joululomaa kaikille! Yritän tsempata itteni vielä yhelle yhteiskuntaopin tunnille, sitten alkaa loma! :)

kuusivarkaissa.

Heissan taasen!

Lähettiin iskän ja muutaman pikkusisaruksen kans metästämään meille joulukuusta Ylivieskasta asti. Siellä on nimittäin semmonen kiva metänkaistale, josta saa ihan laillisin keinoin hakea joulukuusen, eikä tarvi pelätä metsähallituksen kuusivarkauksia ehkäisevää valvontaa. Niinpä peräkärry perään ja lähettiin ajeleskelemaan kohti Ylivieskaa. Ja heti tuli sellainen joulufiilis, kun kansanradiossa joku kipakka mummeli paasas höryllä, ettei ratiosta ennää kuulu joululauluja vaikka kohta on jo joulu! Toista se oli kuulemma ennen vanhaan ku radiojuontajat tajus aloittaa joululaulujen soittamisen jo marraskuussa.

Suunniteltiin kyllä sen kuusen napsasemista jostain tien reunasta. Harmi vaan, ettei oltu kotona muistettu teipata rekkaria umpeen, muutenhan se kuusivarkaissa käynti ois vaikka onnistunukki.

Saatiinpa ainakin sukat märiksi, vaikka oltiinkin varustauduttu kumisaappailla kuusenhakureissulle. Semmonen ihme lämpöinen etelätuuli on varmaanki rantautunu Suomeen, sillä lumi oli aikalailla märkää. Tunsin itteni oikeeksi korpijääkäriksi, kun talsin kumpparit hölskyen ettimässä katsomisen arvoista kuusta ja puut tiputteli mun niskaan jättisuuria kylmiä vesipisaroita. Ei oltu ihan varmoja, missä kulkee naapurin tontin rajat, joten hiippailtiin selkä kyyryssä ja valmiita maastoutumaan jos näköpiiriin ois tullu naapurin maajussi. Meininki siis melkein kun talvisodassa... Oltiinhan me melkein Venäjän rajallaki?

Kun metsän rumin kuusi oli teilattu kanveesiin, ateriotiin sitten kenttälounas, eli kaks piparia ja kahvia. Kotimatkalla pysähdyttiin Kärkkäisellä vähä tshoppailemassa viimosia joululahjoja. Iskä shoppaili
sitten muodin edelläkävijänä äärimmäisen tyylikkääseen karvalakkin. Iskä oli aika hauskan näkönen, ku sovitti niitä erittäin muodikkaita karvareuhkoja. Onneks se sentään pääty sellaseen perusmustaan, eikä siihen punaiseen karvaturriin, jonka ois kyllä erottanu vaikka kilometrien päästä.


Että tällaista tällä kertaa! Nyt meilläki on sitte joulukuusi, joka on nyt pikkasen harva ja vähäneulainen ja toispuoleinen. Mutta eiköhän siitä ihan ookoo tuu, kunhan vaan tunkee tarpeeksi koristeita.

Muutenkin suht. kiva vknlp takana! Perjantai-iltana oltiin kaverin kämpillä yötä ja Noora sai melkein huijattua mua, että sen rakkausrintamalla on tapahtunu jotain äkillisiä muutoksia. Hyvä etten saanu sytänkohtausta! Lauantaina sitten shoppailtiin kaupungissa ja käytiin Oliviassa salaatilla ( ihan hirmu hyvää, kannattaa tutustua!). Illalla sitten Ouluun firmalle joululauluja lauleskelemaan :) On se ihan tajuttoman hienon kuulosta, kun sali on täynnä porukkaa ja kaikki laulaa ihan täysillä!

Koittakaa kestää vielä muutama päivä, sitten päästäänki lomalle! Eli viimeiset tsemppaukset arkeen... :)

haaveita vain.

Heippa ihanaiset!

Kuvat täältä

Nyt ku ulkona on pimiää ja tiet tursuaa loskasta, löydän itteni aina haaveilemasta. Väärään aikaan, oppimisen kannalta ois ihan hyvä jos en koulussa kovinkaa niitä pilvilinnoja rakentelis vaan keskittyisin olennaiseen. Mistä mä sitten oikein haaveilen?

Mie haaveilen siitä, että joskus hamassa tulevaisuudessa voin hörppiä cappucinoa ja ihastella Eiffelin tornia. Mielummin siis ihan paikan päällä Pariisissa, eikä virtuaalimaailmassa googlen kuvahakua selaillessa.

Minä toivon, että kaikki läheiset on tulevaisuudessa onnellisia. Niin kaikki ystävät kuin perhekki. Että kaikilla ois joku joka välittää, onnea elämä täynnä siis. Ja toivottavasti pääsen kavereiden häihin tyristämään onnenkyyneleitä :)

Sitte minä toivon, että ystävät pyssyy matkassa kaikki mutkat ja kivikot. Että ne ois kiskomassa mua oikeeseen suuntaan, jos itte kävelee harhaan. Että ois aina ainaki yks sellanen ystävä, jonka kans voi nauraa maha kippurassa, jutella aamuun asti tai itkee kaikki pikkuset maailmanloput vähän helpommiksi.

Että ystävyys säilyis vaikka välimatka oiski pitkä.

Että uskaltaisin toteuttaa ne hulluimmatkin haaveet.

Että en kattois asioita vaan yhdestä näkökulmasta...

Että voisin tehä jottain sen eteen, että maailma ois pikkasen parempi paikka.

Että osaisin elää hetkessä, enkä aina vaan yrittäis päästä pikakelauksella kurkkaamaan tulevaisuuteen.

Että osaisin elää ilman kummempia suunnitelmia.

Että me kaikki oltais samanarvoisia.

Ettei musta koskaan tuu aikuinen. Tai liian aikuinen.

Että mulla ois joskus semmonen työ, missä ei tartte olla kravaatti kiriällä ja otta rypyssä.

Että sateen jälkeen tulis aina aurinko.

Että elämä ois onnellista...

... Sitten vanhanakin.

postaus ilman ajatuksia.

Helloy.

Mulla on vissiin jonkinlainen bloggaanpas-nyt-vaikka-ei-olekaan-mitään-asiaa-riippuvuus. Sikäli säälittävää, mutta minkäs tälle luomisen tuskalle mahtaa. Olkaa kiitollisia, ettei luomisen tuska oo purkautunu runosuonen kautta. Yrittäkää kestää, tähän on varmasti luvassa muutosta sitte joulun jälkeen ku kuvioihin astuu peikko nimeltä ylioppilaskirjotukset. ( ei järki, jos ihminen täyttää ylppärien ilmottautumiskaavakkeen VIIS kertaa väärin, nii pitäiskö alkaa miettiä sellaista mahollisuutta kuin ylppärien skippaaminen ja alan vaihto?)

Eilen istuskeltiin ilta Raxissa. Yllättäen syömässä. Sitä nimittäin tulee harrastettua nykyisellään aika usein :D Syöminen taitaa olla yks niistä harvoista iloista tällä hetkellä. Voittaa siis salilla käymisen sata-nolla. Tällä kertaa kuitenkin pidättäydyin pupunruoassa eli salaatissa ja join varmaan kaks litraa kokista. Terveellisiä elämäntapoja, kyllä vain!

Tännää sitten sain kunniakkaan tehtävän askarrella ry:n päiväkerhossa enkeleitä ja leikkiä tiptaptipetipetippattia. Emmä ihan kerholaisen tasolle oo taantunu, ihan isompana auktoriteettina olinjoo. Tuotti vaan vaikeuksia osata askarrella semmonen kiva enkeli (mallista) ja muistaa miten tuiki tuiki tähtöstä leikitään. Mutta vitsi, siitähän on ihan sairaan kauan ko oon viimeks tommosta harrastanu! Minkä kerhotädin ry mussa menettääkään, ne pikkusen lapsenpylleröt on mua paljon lahjakkaampia askartelussa ja kimalleliiman tursuttamisessa.

Illalla sitten kävin hyytelöimässä jalat ja rääkkäämässä vatsalihaksia salilla. Täyttä tuskaa koko touhu, takana semmonen kuukauden salitauko, joten...

Muttajoo. Huomenna ois herätys puol seittemän ( kyllä, rakastan vapaapäiviä.) ja töihin meno. Että untenmaille tieni vie!

-Reetta

täyskaatoja ja linnanjuhlia

Heissan!

( Kuvat jälleen lainattu täältä.)
Erinäisistä sattuneista syistä tämäki postaus taitaa nähä päivänvalon ja lumikinokset viikon myöhässä ( kiitos kuuluu rakkaalle isäukolle, joka sai neronleimauksen ja päätti, että tästä lähtien meillä tietokone tottelee seesam aukene-käskyä vain joka toinen päivä. Vitsin pönttö... )

Että postauksia tulee tappohidasta tahtia. Pitää käyttää kaikki liikenevä vapaa-aika koulussa ja yrittää väsätä postauksia valmiiksi. Varmasti on muuten luovuutta pursuavia, koulussa nääs ko aivot ei oikein suostu yhteistyöhön, saati sitten toimimaan täydellä teholla... Että pahoittelen, syytökset ja murinat suoraan rakkaalle vanhemmalle auktoriteetilleni, iskälle. ( p.s Kertokaa sille, että teini-ikäinen nuori tarvitsee päivittäin konetta päivittäiseen yhteydenpitoon, kuten wilman tarkistamiseen ja semmoseen...)

Alkuviikosta lyskan ovet sulkeutu pariksi päiväksi. Kiitos ja kumarrus, opetushallitus/rehtori! Maanantai-illasta suunnattiin keilaamaan kameleiden kanssa ja maksettiin ittemme kipeeksi siitä, että saadaan viskellä pimeässä hohtavia keiloja ja ihastella pimeässä hohkaavia valkosia kengännauhoja. Sain väännetyksi ehkä Oulun keilahallin historian huonoimman tuloksen, mutta tosi urheilija ei siitä lannistu. Nokka rintaan ja kohti seuraavaa kierrosta. Onnistuin jotenkin kumoamaan myös fysiikan lait ja tekemään täyskaadon, mutta tosiurheilija huomaa, jos laji ei ihan oo tehty sitä varten. Niinpä jää keilaamisen avoimet sm-sarjat voittamatta :)
Urheilijat tarttee myös kunnon eväät palautuakseen raskaasta koitoksesta ( ei ne keilapallot ihan höyhenenkevyitä oo) ja istuttiin tankkaamaan hiilareita pizzojen muodossa. Oikeen kiva ilta siis!!! :)
Yöksi sitten Uballe ja äärimmäisen tehokkaat yöunet kaaliin. Niitten kaappikello nimittäin herätti mut puolen tunnin välein heläyttämällä ilmoille komian ja kovaäänisen kumahduksen.

Itsenäisyyspäivä meni sitte perinteisesti piparin tuoksuja haistellen. Meinasin ratketa hellyydestä, ku iskä kyyhötti piparitaikinapallo pienissä kätösissä ja taiteili sydämiä ja lumihiutaleita kieli keskellä suuta ja otta keskittyneessä rypyssä. Äärimmäisen suloista, ihan oikeesti :D Pipperkakutkin onnistu ihan loistavasti, vaikka sain kunniatehtäväksi toimia uunivastaavana. Ei siis tällä kertaa mustia piparkakkuja, ainakaan kovin montaa (pellillistä).

Illalla sitten ahtauduttiin kattomaan linnanjuhlia ja toimimaan muotitietoisina pukujen haukkujina. Mielenkiinto juhlia kohtaan vain loppu ko seinään, kun Granlund kätteli presidenttiä. Ei ollu ennää mittää mitä kattoo :) Mutta tylsät linnanjuhlat. Melkein ootin, että joku huumorintajuinen kaveri ois marssinu linnaan kravatti pään ympäri solmittuna niinku Juice silloin aikoinaan. No olihan siellä se hieno Angry Birds- mekko, ihan sairaan makee!

Mutta huomenissa viikonlopun viettoon. Näiltä näkymin tulossa työntäyteinen viikonloppu, mutta huomisen illan kyllä aion pyhittää kaikelle kivalle ja rentouttavalle. Mukavat loppuviikot ja RENTOUTTAVAT viikonloput!

-Reetta

P.S Oon löytäny itteni muutamana iltana lankakerät kourassa ja neulepuikot hulmuten. Pientä mummouden ensiastetta havaittavissa?

traktorien luvattu maa.

Hellouta.

Olin viikonlopun Haapavedellä katsastamassa paikallista amismeininkiä ;) Viikonlopun aikana ehittii käyä pitkiä keskusteluja yömyöhään aiheesta miehet ja naurettiin maha kippurassa ko muisteltiin menneitä :) Ja saatiin nauraa maha vielä enemmän kippurassa hienoille ja astetta monimutkasimmille alias-pelin selityksille :D " Jos on semmonen kuuluisa purkka hiuksissa nii on tämmönen!" " Tää on semmonen, jolla on aivojen tilalla putket(oikea vastaus: mies.)" Vai mite se oikeen menikään...

Lauantaina istuttiin sitten hienhajussa urheiluhallilla ja kateltiin lenttisturnausta. Harmi vaan että pelaajien keski-ikä oli jottai yli nelkyt, ei siis oikeesti ollu mittää katottavaa. :D Isokokoisia keski-ikäsiä miehiä, nouthänks. Sitte käytiin kuuntelemassa yks konsertti kirkossa ja se oli kyllä ihan sairaan hieno, jopa semmosille, jotka ei musiikista paljo mittää ymmärrä.

Meiän piti juua Nooran kanssa satujen prinssi-teetä, ennen ku uskallettiin lähtä Ouluun päin. Ei tainnu taikajuoma ihan toimia, mutta " jos noin paljon pitää nähä vaivaa, eikä tärppää, nii ei sitte" :D Päätettiin myös, että tästä lähtien me ollaan tasapainoisia aikuisia, ei anneta pienten tuulten lannistaa ;)

Kiva viikonloppu, kiitokset ja kumarrukset siitä! Nyt meiti mennee nukkumaan ja huomenna naatiskelemaan vappaapäivästä. Huikeen hauskaa koulupäivää niille, joille ei oo siunaantunu ylimääräsiä vappaita! =)

-Reetta

P.S Noora, meen tästä lukkee ihan vatsalihasten vuoksi meiän vanhoja kirjeitä :D:D:D:DD Voisko parhaat palat julkasta täällä??

emanuel

Heissan!

Voi että, sain eilen hirveen kivaa postia ihan Ugandasta asti! Jos jonku mantsantunnit on jääny vähä vaiheeseen, niin Uganda sijaitsee öööö... no jossain Afrikassa. Siinä Kenian ja Tansanian lähellä. Kaukana siis, ja posti sinne kulkee melkosen hitaasti. Mietin just, että ehtiskö joulukortti perille vielä tämän vuoden puolella vai pitäiskö lähettää samantien pääsiästipukortti?

Jossain pienessä maailmanpelastamishöyryissä tulin ottaneeksi kummilapsen World Visionin kautta. Olin jo kauan miettiny, että pieni hommahan se ois kerran kuussa vähä rahhaa lahjottaa, täällä päi olot on sentäs nii hyvät, ja jossai päi maailmaa ihmiset oikeesti tarttis apua. Mun kummipojan nimi on Emanuel ja se on ihan hirveen sulonenn! :))))) Emanuel assuu perheensä kanssa Kampalassa ja käy koulua. Lemppariaine on kuulemma matikka ja mieluisin kotityö tiskaaminen :D Ja jalkapallo on kuulemma myös menossa mukana.

Joskus mietin, että ois oikeesti ehkä maailman siisteintä mennä ihan livenä Emanuelin perheen luokse kylään!! Ehkä mä joskus löydän itteni sieltä, mutta mun käsittääkseni jossain Afrikassa ei ihan niin vaan sanota taksikuskille että " Kampalaan kiitos" vaan matkustaminen on pikkasen haastavampaa ku täällä kotosuomessa. Meiti meinaa kadottaa suuntavaiston jo Oulussa, joten ehkä pitäs vähä treenata suunnistustaitoja. Ja karttaa ois joskus ihan jees osata lukea oikein päin, ettei kipsuttele pohjoisen sijasta etelään. En tiiä, kuinka kartalla Afrikassa voi olla, ja kuinka vaikeeta siellä on löytää paikasta A paikkaan B. Luulenpa, että voi tuottaa mulle vähän hankaluuksia, ainakin kun mukkaa liitetää kielimuuri. Ei varmaan oo kovin helppoo yrittää sönköttää jossai Ugandan lentokentällä hoonolla englannilla että missä savimajassa se Emanuel asustelee. Ja tuskinpa Ugandassa nyt kovin hyvää suomea puhutaan. Mutta ainaski voin sitten opettaa suomen kielioppia ja sijamuotojen taivutusta sanasta koti, jos lentoliput ja passi katoaa matkan varrella. Henkilökohtainen tulkki/ hengissä pitäjä ois ihan jees.

Mutta jos saisin matkakaveriks jonku, joka osaa mitä lie afrikan heimokieliä, tekee hämähäkeistä muusia ja pelastaa mut vihasilta leijonilta, niin mikä ettei! Messiin tarttis ainaki viis laukunkantajaa ja leijonanpelättimen. En oo ihan sata varma et pääsisinks leijonia pakoon, ehkä pitää vielä reenata juoksumatolla pikajuoksua. Mut ehkä ihminen saa jostain uskomattomia kykyjä, ja Boltin ennätys menis uusiks jos leijonia sattuis näkymään. Ja mä en kestä jos alle kilometrin päässä kipittelee lautasen kokonen hämähäkki, joten ehkä mun pitäis vielä vähä karaistua ja miehistyä ennen kun niitä lentolippuja varaan...

Nonnii, eiköhän tässä ollu stooreilukiintiö täynnä. Uus jakso alkanu ja sikäli kivaaki, että on niin vähän kursseja et voi ottaa rennosti. Huomenna Haapaveelle!!!
Tässä vielä muutama räpsy, pikkusysteri tykkää posettaa :)

P.S HEI SE ON JOULUKUU NYTTE! Ja oon hillinni itteni, vasta yks luukku aukastu kalenterista ;)
P.P.S Tuo kommentointijutska on sitä varten että sinne voi ihan oikeesti jättää jottai kivaa/vähemmän kivaa. Kyllä mulla kestää huumori :D Että näppäimet vain sauhuamaan!!