kirppuilua

Hellou.

  Matkustelu on sitten rankkaa, vaikka viime lauantaian suuntana olikin niinkin eksoottinen kaupunki kuin Luulaja. Ponkaisin ylös puol kuuden aikaan ja samalla ku yritin karistaa unihiekkoja silmistä, muistin, miten paljon vihaan aikasia herätyksiä. Musta tuntuu että oon sittenki karhu ja talviuniaika on pikapikaa lähestymässä. Oon onnistunu siinä rasvakerroksenkin kartuttamisessa... Älkää siis ihmetelkö jos tässä ensilumen tullessa kömmin pesään ja käännän kylkeä. Keväällä nähdään.

Kuva: Mamme

  Bussi starttas puol seiskalta, ja tunnelmasta sen verran, että ainakin huomas, että bussin märääenemmistön muodosti naiset: 6.30 ja bussissa jäätävä puheensorina ja kikatusta. Mä sentään oon niin maskuliininen, ettei nui aikasin aamulla aamubasson takia saa minkäänlaista puheeksi tulkittavaa kommunikointia aikaiseksi. Mut onneks bussissa on hirveen kivaa nukkua, vaikka takana istuvien keskustelu kävi aika mielenkiintoiseksi ( joo salakuuntelu on rumaa, mutta jakelin itekseni siinä hiljaista sympatiaa... Ois tehny mieli kertoo niille, et jooo kyllä elämä on joskus vähä vaikeeta, mut joskus se aurinkokin säteilee risukasaankin. En tiiä oisko ne arvostanu kovinkaan mun ystävällistä elettä...).

  Eka pysähyttiin Tornion abc:llä vähän jalottelemassa. Elämä ois miljoona kertaa helpompaa jos ois sattunu syntymään mieheksi, ei tarvis koskaan jonottaa vessaan. :D Luulajassa oltiin kymmenen maissa ja jonotettiin tunti tuiskussa ja tuulessa sisäänpääsyä kirpparille. Kirppari järjestettiin isossa hallissa, jonne oli tungettu melkein miljoona pöytää ja vielä enemmän ihmisiä. Ensimmäiset viis minuuttia sai tutkia pöytiä melko rauhassa, sitten väenpaljous alko vähä ahistaa. Tykkään kierrellä kirppareita, mut mulla ei oo semmosta nenää jolla vainuais kaikki hyvät löydöt. Asiaa vähän vaikeutti se, että kaikki myyjät puhu ruottia, joka ei oo se mun vahvin juttu. Löysin yhdestä pöydästä ihan hienot kengät ja luulin, et myyjä tykkää musta niin paljon, et se antaa alennusta. Se hoki et "trettioåtta" ja tajusin sit että se ei puhunu mistää alennuksesta vaan kengänkoosta. :D mut kengät siirty mun omistukseen, ei ne maksanu ku viiskyt kruunua. ( olo on melko rikas kun saa lompakon täyteen kahenkympin kruunun seteleitä...)  Löysin myös ihanan laukun, joka oikein tihkuu vanhaa aikaa. Just tommosta oon jo pitkään sivusilmällä vilkuillu, mutta eipä oo ennen sattunu kohalle. Oon jotenki nii rakastunu kaikkeen vanhaan ja nostalgiseen...

 Jaksettiin haistella pölyä ja vanhoja tavaroita huimat pari tuntia, sitten loppuaika  juotiin limsaa, ja ootettiin et bussi nakkais meijät Luulajan keskustaan. Ihasteltiin ihmisiä, ja bongailtiin hienoja tyylejä. Ruotsissa ihmiset on jotenkin niin tyylikkäitä, Suomessa melko vallitseva tyylisuuntaus näyttää olevan tuulipuku ja lenkkarit. :D  Kaupungilla vastaan käveli niin tyylikkäitä ihmisiä, et aloin kyllä vakavasti miettimään, että ois ihan kiva joskus näyttää hyvältä.
  Keskustasta löyty paljon kivoja kauppoja, mutta aikaa shoppailulle oli puolitoista tuntia. Juostiin kaupasta toiseen ja tehtiin varmasti shoppailijoiden nopeusennätys. Kotoutin Suomeen yhet farkut, hurjaa! Toivottavasti farkut vaan ei oo liian pienet, en jaksanu sovittaa niitä kun sovituskopeille oli pitkät jonot ja jotku vissiin aatteli asua siellä kopeissa. Kiitos vain teille ;)

  Vaikka ruotsalaiset on tyylikkäitä tyyppejä ( jee ruottalaismiehet, teillä on hienoja takkeja!), onneks sielläkin sataa vettä, hähhhähhää. Kastukaa kaikki tyylitietoiset!!!

  Luulejasta lähettiin takasin Haaparantaan ja kävästiin Ikealla mutka. Candy Worldissa oli pakko käyä täydentämässä karkkivarastoja ja Ikealta ostaa kynttilöitä ja tuikkuja pimeitä syysiltoja varten. Rynnättiin syömään Ikealle: en kycklingfile, tack! Hyvvää safkaa kyllä.

  Kotimatkalla bussi hajos hetkellisesti motarin reunaan, mut päästiin kuitenki onnellisesti kotiin asti. :)

 

 

faliraki

  Istuin tänään bussissa ja tuijotin aika tylsistyneenä harmaata maisemaa ja vesisadetta. Muistin siinä kun haaveilin seuraavasta reissusta, etten oo muistanu kirjottaa teille mitään Falirakista ja vesipuistosta, jossa kävästiin silloin Rodoksen reissulla. Ehottomasti kannattaa käydä tuolla, jos siellä päin liikutte! Rodoksen keskustasta lähtee monta kertaa päivässä ilmanen bussikuljetus ja koko lysti makso semmoset parikymmentä euroa. Tässä siis tulee:
   Mä oon ehkä maailman nössöin ihminen, en tosiaankaan mikään hurjapää joka sais kiksejä joissain huvipuistoissa tai extremeharrastuksista. Tuolilla seisominenki jo huimaa. Lisäks oon semmonen vesipeto ettei toista: vesijuoksu on ihan jees sillä siinä sentään on semmoset kelluttimet, uida jaksan ehkä semmoset 25 metriä ja sit pitää pysähtyä haukkomaan happee.  Mua vähän pelotti ja jalat tärräs enemmän tai vähemmän, kun näin ne Falirakin vesipuistojen liukumäet. Palloilin siinä pitkän aikaa ja katoin vierestä kavereiden menoa, ja harkittin siirtymistä johonki lasten kahluualtaaseen polskuttelemaan. Käsipohjaa on aina ihan hyvä vetää.

 

Kuva lainattu täältä

  Uskallauduin kuiteski sit joihinki mäkiin ja hauskaa oli ( voi vitsi oon rohkee). Meinattiin Uban kanssa teilata tuossa mäessä yks pikkupoika , joka laski meijän eellä, mut onneks se ehti turvaan :D Joku ihmeellinen fysikaalinen ilme anto meille semmoset vauhdit, että...


Kuva lainattu täältä

    Ainoo huono puoli tuossa vesipuistossa oli se, että mistään liukumäestä ei voinu oikein laskee kengät jalassa ja siks piti kulkee varpasilleen. Lämmintä oli semmoset + 35 astetta ja aurinko porotti suoraan tielle. Varpaat oli aika lähellä palaa, kulkureitit oli tulikuumia. Fiksuna tyttönä sitten vetäsin sukat jalkaan ja yritin hipsiä niin, ettei varpaat ois paistunu. Olin otettu kun jonku random mies kerto että näytän tosi tyhmältä sukat jalassa. " Why you have socks? YOU LOOK SO STUPID!" Minä: " .... thankyou..."   Surkeet iskureplat noilla paikallisilla, hehe.



Kuva lainattu täältä



 

Kuva lainattu täältä

Kuva lainattu täältä    En ois uskonu, et M osaa kiljasta niin kovaa ja korkeelta :D Se vinkas ku pikkupossu ku viiletti tuota mäkee alas!
 

 
 

syksy

Kuva: Mamme

Kuva: Mamme

  Just nyt on niin hyvä fiilis. Ei jaksa tällä hetkellä ressata ihan mistään, ja niin nautin tästä olotilasta! Yritän koko ajan  olla kehittelemättä itelleni ressinaiheita, sillä joskus tekee hyvää vaan elää hetkessä. En halua edes uhrata ajatustakaan tulevalle, keväälle ja pääsykokeille. En ainakaan tänään. Nyt on aikaa käydä pitkillä lenkeillä, tempoa puntteja salilla, polttaa kynttilöitä ja lukea iltaisin kirjoja. Tämmöstä perusarkea, just niin parasta!

  Viikonloppu meni kivasti mökkeillen ihanien ihmisten seurassa. Tarkotuksena oli vähän huilia kirjotusten jälkimainingeissa ja ottaa rennosti. Aluks kaahattiin Lidliin ja ostettiin peräkontti täyteen ruokaa. (Mökillä pahinta mitä voi tapahtua on se, että tullee nälkä :D) Nälkää ei ehitty viikonloppuna nähä, siitä piti huolen massiiviset karkki- ja sipsivarastot. Mun jo hurjan viikon kestäny karkkilakko loppu ku seinään, mut tässähän on koko syksy aikaa alkaa lakkoilemaan uudestaan...

  Lauantaiaamulla ( eli yhden aikaan iltapäivästä) käytiin koko porukka reippailemassa ja nuuhkimassa syysilmaa. Tuommoset leppoisat aamulenkit on niin kivoja, oli kivaa vain tallustella maantietä eteenpäin, poimia kourat täyteen puolukoita ja ihastella syksyä. Tämmösiä pieniä hetkiä keskellä arkee, mistä voi olla hurjan iloinen :)

   Tässä vielä tämmönen haikeuskappale. Sopii jotenki kivasti syksyyn, vaikka eihän syksy mitään surullista ja masentavaa aikaa oo. Vähän haikeaa vain...

JOOGAA!

Oulu.

Hellou! :)

  Kirjoitukset takana, käsi lähellä kuoliota ja niiin helpottunu fiilis! Ei ressiä enää mistään ( paitsi matikan portfoliosta) eikä päänuppi oo koko ajan kireellä. Viime reaalikirjotuskerrasta ( mulla oli ihan hulluna evästä, mut en ehtiny syyä juuri mitään) viisastuneena otin mukaan vaan rasian viinirypäleitä ja suklaata. Aamulla käväsin ennen kirjotusten alkua hakemassa kahvia Coffee Housesta ja yritin saada hermot kuriin.  Café Mocha= paras keksintö heti kesäloman jälkeen. Psykolofia nyt ei menny kovin hyvin, mut kirjotettava riitti niin, et sain rakkoja sormiin :D En oota mittään kovin kummosta menestystä, mutta eipä tuolla psykologialla kovin suurta merkitystä ees oo. Hyvä minä ku kirjotin viime keväänä sen reaalin, laskee ressitasoa huomattavasti :D

   Mä olin eilen elämäni ensimmäisellä joogatunnilla, ja oisin varmasti kokenu jonkin asteen valaistumisen jos yhtien tyyppien kiljunta ei ois häirinny mun keskittymistä :D Mä jotenki niii tykkään tuosta joogasta! Ihan hirveen hieno laji, oikeeesti pittää oikein keskittyä että saa pään ihan tyhjäksi.
 Aluksi loikoiltiin joogamatolla alkurentoutukset. Mulla alko silmät pahemman kerran luppasemaan, ja jos joogamatto ois pikkasen pehmeempi, oisin varmasti alkanu kuorsaamaan. Olin aika lähellä revetä, ku vuorossa oli tehä metsoasento ( kyykkyyn, pylly pitkälle ja kädet suorina taakse, voitte vaan kuvitella miten fiksulta näytin.). Pikku-kani ( kippuraan lattialle ja kädet korvien viereen) ja sammakko herätti kans mussa melkosta hilpeyttä :D Jossain vaiheessa jossa loikoiltiin jälleen joogamatolla, mulla alko mahasta kuulua kummaa kurinaa. Kummasti se maha alkaa silloin  pitää ääntä kun muualla on ihan hiljasta.

   Mutjoo nyt oon kyllä vakuuttunu joogasta. Heti kuule kaikkos kaikki selkäkivut ku tuhka tuuleen ja unenlaatu parani huomattavasti ( millon viimeks oon oikeesti nukkunu niin sikeesti ku viime yönä?). Illalla lähin joogatunnin jälkeen Ouluun päin pyörähtämään. Yritettiin kavereitten kans ettiä jotain ruokapaikkaa, mut Oulu on nii pystyyn kuollu että siellä ei oo kymmenen jälkeen mikään paikka auki, piti siis tyytyä Hesburgeriin... :D

By Mamppe

kohta ohi!

Huomenta!

Mä oon nii haikaillu tuon mun mielettömän rusketuksen perään... :DDDDDD Tää Suomi-ilmasto tekee hallaa mun hipiälle, kohta oon valkosempi ko jääkarhu lumisateessa.

Jotenki tää plogi on kyllä pahemman kerran kuollu pystyyn, mut yritän tässä terästäytyä parhaani mukaan ;) Otin kommenttipoksista vähän asetuksia pois, joten nyt pitäis pystyä kommentoimaan ilman et tarttee sit lopuksi vielä laittaa sitä varmistuskoodia. Että pitäkääpä tuota kommenttipoksiakin hengissä ;) Kuvituksena jälleen vanhoja kuvia, en oo vieläkään saanu ostettua kameraan uutta putkea...

Mä taas löydän itteni koneelta vaikka mun pitäis olla hyvää vauhtia kuolemassa stressiin huomisten kirjotusten takia. En vaan pysty keskittymään ja oon menettäny kaiken jäljellä olevan toivon hyvästä yo-menestyksestä :D ei vitsi mä oon positiivinen... Jotenki vaan hieman tahmeeta ollu tää syksy... Vähän niinku ois rämpiny koko kuluneen syksyn jossaki suossa kumppareilla, joissa on pottuvarpaan kohdalla reikä.

 Taidan tänään keskittyä suunnittelemaan, mitä otan yo-kokeeseen evääksi. Suklaata ja karkkia ja kaikkee epäterveellistä, sehän on selvä, mut en tiiä uskallanko ottaa kahvitermaria mukaan. Liika kahvinkittaus aiheuttaa vessareissuja :D

  Meillä oli eilen liikkatunnilla Kick Boxingia, ja ei vitsi se on hieno laji! Siis siihen asti ku ei tarvi mätkiä ketään tosissaan, ihan ammattilaisten lajina potkunyrkkeily on ihan sairasta. Vaikeeta se ainaki oli, jotenki on niin vaikee tämmösen blondin vetää oikea-vasen-suoria oikeeseen aikaan, oikeeseen kohteeseen :D Mä sain vielä ongittua sieltä pinkit nyrkkeilyhanskat, joten olo oli tosi naisellinen kyllä! Olin varmaan yks maailman dorkimmasta näystä ku yritin saada jalat ja kädet tottelemaan ja huidoin aina väärään suuntaan. Varmasti vakuutin liikanopen mun liikunnallisista taidoista. Yhellä liikkatunnilla käytiin keilaamassa ja mä sain sitte vastustajaksi liikkaopen :D Eli jos haluutte maailman surkeimman vastustajan, nii lähetäänkö joskus keilaamaan? Ei vain järki riitä siihen, et sais sen painavan keilapallon lähtemään oikeeseen suuntaan. Ja kevyimmissä keilapalloissa on niin pienet sormenreiät, et niihinhän jää käpälä kiinni ;) Oon oikee urheilun ihmelapsi! Mukavaa loistaa lajissa kuin lajissa... ;)

 Joo pääpointti tässä jutussahan oli, et kohta on tääki kirjotusurakka ohi! Sitten tiedossa ihan kivaa tekemistä viikonlopuille, mökkireissua ja kirpparikierroksia. Että mä nautin sit ku huomenna palautan sen psykologian kokeen!

  Mut mitä teille kuuluu? Kertokaas!!! :)

leppoisa lauantai

Oikeeesti miten ihminen voikaan olla aamuisin niin hurmaava, näytin suurin piirtein tältä: ( En ehkä noin tyytyväiseltä...)

Sain hoidella meidän versoja sillä aikaa ku Iskä ja Äippä oli romskusti Kuusamossa ramislaisten kanssa retkellä. Pikkusystereiden kanssa puuhailu on joskus ihan kivaa, mutta jotenki se alkuhuuma loppuu viimeistään sillon ku nenän eteen paukautetaan kymmenes kirja joka pitäis lukea. Lapsirakkaus siis joutuu joskus koetukselle.

Aamunen nälässäpitäminen ei oikein tuottanu tulosta, sillä tytöt ei sentään ollu niin nälkäsiä, että ois syöny mun omin kätösin ja suurella rakkaudella valmistettua ja katettua ruokaa. Mä oon maailman surkein kokki, mut tänää onnistuin loihtimaan niinki herkullisen ruokalajin kuin kanakastike ja makarooni. Ravintoarvot kaikki varmasti kohillaan, kastike oli vähän köyhää ku siihen ei saanu laittaa muuta kuin kanaa. Mä ossaan oikeestaan vaan tehä pizzaa ja nuudeliwokkia, muuhun mun viisaus ei oikein riitä. Ja kokkelikin onnistuu. Hyvä minä! ( kyllä mä oikeeesti opettelen joskus tekemään ruokaa, ainaki sitte ku oon tarpeeks rakastunu ja pyörällä päästä...)

Saatiin kummityttö leikkikaveriksi, ja mä käytin hyödyllisesti ajan ja leivoin Julian kanssa suklaakakkua. Ei vitsi, mähän oon aika hyvä jo. Välipalaksi siis tarjottiin suklaakakkua, vaniljavaahtoa ja juustolle haisevia suolakeksejä ( hyvästi ne ajat jolloin välipala oli jotain terveellistä, esim. omena tai voileipä.)

Aapu oli jotenki huolissaan, et miten me kaikki sovitaan sohvalle kirjaa lukemaan.
A: " Teetta, onko sulla iso pylly?"
Minä: " Joo aivan valtava. Ihan älyttömän iso."
A: " Hei tehkää teetalle tilaa, sillä on niin iso pylly!!!"
Sohva on lähemmäs monta metriä pitkä, semmosta perhemallia ja kolme pikkutyttöö vie siitä tilaa ehkä kymmenesosan. (sohva on mainittu ennenkin täällä )

Illalla pakkasin perheen autoon ja hain kummitytön ja pari kaveria kyytiin ja lähettiin käymään Oulussa seuroissa. Lahjoin muksut ja lupasin niille jätskiä.

Terveelliset elämäntavat ja kehittävät aktiviteetit kunniaan! Mä muuten just hoksasin, että mulla on seittemän enkun kirjaa kokonaan käymättä läpi ja lukuaikaa on puolitoista päivää. Pitäisköhän mun jotenki oppia priorisoimaan? Asettamaan asioita tärkeysjärjestykseen? ( oon kehittyny tässä, elämän tärkein asia ei todellakaan oo hyvä yotulos.)

KUVA TÄÄLTÄ

laiffiii

Heissan :)

Huomaa niin et on ihan kunnolla iskeny syksy päälle. Koulujuttuja ois ihan hirveesti, enkun aineita, kuunteluita, sanakokeita ja muuta mukavaa. Nautin siis joka hetkestä täysin siemauksin... Oikeesti ootan että aika kuluis kuukausi eteenpäin niin laskis tää ressitaso ees vähäsen. Ressaa niin älyttömästi kirjotukset, enkku on ehkä heikoin aine mulla ja siitä pitäis jollain konstilla vielä päästä läpikin... En kyllä elättele mitään suuria toiveita hyvistä pisteistä, en ossaa tehä niitä yo-vihkoja ees sanakirjan kanssa :D ja kun tähän yhtälöön lisätään vielä olematon keskittymiskyky niin hyvin menee.
Elämä on siis yhtä kuin koulu, enkunkirjat ja psykologia. Oon pyöriny vähän Oulussa ja yrittäny lukee, muuhun sitä oikeestaan ei oo kerennykkää. Tämmöstä perustylsää elämää tällä hetkellä.

Hahaa, äippä oli ilmottanu mut joogan alkeiskurssille, ootan jo innolla ekaa joogatuntia! Varmasti mulle sopiva harrastus: pakko olla lähes paikallaan, keskittyä vain olennaiseen ja yrittää pysäyttää mielessä pyörivät ajatukset. Jooga on varmaan semmonen laji, et siinä ei ainakaan kovin helposti tuu hiki, just passeli mulle. :D Hahaaa, kuolen varmasti siellä nauruun jos mun oikeesti pitää istua jalat ristissä ja hönkiä om-tavua. :D Äärimmäisen älykästä toimintaa, ja mistäs sen tietää jos musta vaikka kuoriutus joku huippulahjakas joogaguru ja vietän sit loppuelämän jossain intiassa temppelin eessä jalat risti-istunnassa pyhien lehmien seurassa?

Joku graffittien harrastelija on kyllä hirmu viisas. Elämä on suurempi kuin sinä, juuri näin. Mitä siis turhaan murhehtimaan, elämä vie kuiteski pidemmän korren..

P.S Hui kamala, äsken meille tuli vierailulle joku random lehmän kokoinen koira, se oli kuulemma tassutellu ovesta sisään, pyörähtäny olohuoneessa mutkan ja menny pöydän alle loikoilemaan. Onneks mä olin täsä koneella, oisin muuten saanu ennenaikaisen sydänkohtauksen tai vähintään pyörtyny.