hempeetä

Morjesta!

  Nyt aloittelemaan viikonloppua! Vietin äsken mieltäylentäviä hetkiä uusintakokeessa ja ilahdutin kanssakärsijiä nenän niiskutuksella. Nuha nimittäin.
Viikonlopun suunnitelmissa on töitä ja yhet kihlajaiset, siinä siis hommaa riittämiin. Vielä tässä funtsin että vietänkö tämän illan peittoa kaulaillen lätkäpeliä kattoen vai meenkö tunkemaan mun viimeisiä varoja hyväntekeväisyyteen Nepalin lasten hyväksi. Mä lahjottaisin heti miljoonan jos mulla vaan ois. Aina ku joku kiertää pytyn kanssa keräämässä rahaa, mut valtaa empatiapuuska ja tunget kaikki rahat mitä nyt lompakossa sattuu olemaan. Oon auttanu mun vähäisillä lahjoituksilla yhtä söpöä katusoittajapoikaa ( ihan vaan sen takia et sillä oli kiva hymy ;)) , veteraanipappaa, Ruotsin lapsia ( piti saada kruunut kulumaan), kummipoikaa Ugandassa, nälkäpäiväkeräyksissä jne.


    Onkohan se niin, että mitä vanhemmaksi tulee niin sitä lässymmäksi ja hempeemmäksi ihminen muuttuu? En nyt meinaa itteäni, oon yhtä epähempeä kuin aina ennenkin ( en oo muuttanu huoneen väritystä romanttisen vaaleanpunaiseksi, en suihkuttele kirjeisiin hajuvettä, en ees kirjota rakkauskirjeitä, en sävellä rakkauslaulua siellä jossain odottavalle prinssille - se tuskin pitäis mun laulua kovin romanttisena eleenä, en yleensäkään tihrustele maailmaa vaaleenpunaisten lasien läpi).
Iskästä ja äitistä on tullu yhtäkkiä niin hempeitä että ihan ällöttää :D Ne hirisee söpösti toisten jutuille ja meinaa kuolla nauruun kun toinen kertoo jonkun hyvän vitsin ( viisaat ihmiset kuten minä ei ees ymmärrä että siinä jutussa on ollut jotain vitsikästä). Sitten ne niin söpöilee, lässyttelee toisilleen ja tuijottaa toisiaan kaihoisasti silmiin :DDDD Äiti ei ees mäkätä, vaikka tiskikone on tyhjentämättä. Nojoo. Mä vähän kiusaan niitä, don´t take that seriously. Niillä on oikeesti huumorintajua. Ainakin joskus mä melkein nauran niiden jutuille.

    Joskus oon kuullu semmosen jutun, et nainen valitsee yleensä isänsä kaltaisen miehen. No, mulla ei sit kyllä oo suuria odotuksia, haha :D ( vitsivitsi.)

KUVA LAINATTU WEHEART

 Ensinäkin tuon viisauden mukaan mun tuleva mies ois hieman epäromanttinen. Ei siis ois odotettavissa kitaraserenaadeja ikkunan alla eikä pitkiä kävelyitä auringonlaskussa ( kävelylenkki kerran kahdessa viikossa tien päähän ja takaisin on just sopiva.). Se naurais kaikille romanttisille runoille ja varmasti ostais synttärilahjaksi paistinpannun.

KUVA WEHARTIT

Sit se tuleva mies tykkäis sörkkiä ilman suurempaa tietämystä sähkölaitteita ajatuksella " tosimiehet ei saa sähköiskuja, tosimiehet korjaa kyllä kaiken" eikä se varmasti alentuis siihen että kysyis joltain neuvoja. Varsinkaan naiselta.
Jos vaimo lähtee illaksi ompelemaan ( mun kohdalla hyvin epätodennäköistä), se jäis vahtimaan muksuja ja tilais vaikka seuraavan kymmenen vuoden jääkiekkopelit että ois jotakin tekemistä. Sen suurinta kotimatkahupia olis kuunnella Pookista Puotipuksuja, ja se pohtis niinkin älykkäitä asioita kun " mitähän syötäisiin tänään, lämmittäiskö tänään saunan, pitäs tehä vähä puita mutta tänään ei kyllä jaksa. Ehkä ensi viikolla."  Vaatekaupoissa se tuntis olonsa yhtä orvoksi kun kirahvi jääkarhujen seurassa ja uudet kuteet ostetaan vasta sitten kun edellisissä on reikä tai ne muuttuu tomuksi. Kenkiäkään on turha ostaa ennen kun pohjat on irti ja varpaat kastuu. Shoppailureissu hoituis kätevästi viidessä minuutissa. Silmämääräisestihän sen vaatteen koon kyllä näkee.

Mut ois se ihan hullun lepponen tyyppi ja melkein pitkäpinnainenkin kaveri. Eli ei se ihan toivoton ole.

hurmaiskohan tällä sen tulevan prinssin? epäilen suuresti...

Weheartit.

protskua kiitos

Morjesta!

    Maailman suurin vääryys on oikeesti se, että haba ei kasva, jos sohvan kulmaan käpertyminen miellyttää enemmän kuin salilla huhkiminen ja suklaa maistuu paremmalta ku joku maitorahka. Mä oon jotenki luottanu siihe mielikuvaharjoittelun voimaan ( kyllä tuo haba kasvaa vaikka nyt vähän tässä otanki rennosti...) mut joteski ei oo toiminu. Pakko vissii sit ihan oikeesti ottaa tää homma tosissaan, jos haluaa löytää ne lihakset ennen eläkeikää. :D Hyvästi siis suklaat ja muut hiilarimössöt, tervetuloa protskurahkat ja vihannekset.

   Pliis, potkikaa mua persuksille ja kunnolla, jos yhtään aion luistaa tästä...



KUVA TÄÄLTÄ

   Lupasin yks ilta vahingossa Julpelle et lähen sen kans uimaan. Mä vihaan uintia. Ihan sama kuinka paljon siellä altaassa räpiköi, eteenpäin ei pääse ja voimat loppuu ku seinään. Ja siinä sivussa tulee nieltyä puoli allasta tyhjäksi. Mulla on nyt varmasti elinikäinen kloorimyrkytys ja happivajaus. Jaksoin polskia ( Phelps kyllä jää toiseksi...) huimat 50 metriä ja sit oli pakko puhaltaa happee ja siirtyä väljemmille vesille. Siirryin vesijuoksemaan, joka on kyllä mulle ihan soppeli laji: ei tuu liian hiki, vauhti ei päätä huimaa eikä syke nouse ( ihme jos sydän ei pysähy, niin leppoisaa se on).
  Aattelin sit, että kun kerta olin ollut niin urheilullinen, piti kaupasta käyä ostamassa protskurahkaa ja mandariineja. No rahka oli ainaki ihan myrkkyä.

   Lopputuloksena uintireissusta sit on pienenmoinen flunssa. Niin paha ettei sitten millään voi mennä kouluun, mut ei kuitenkaan niin paha flunssa, että joutuis koko päivän viettää peittoon kääriytyneenä. :D Mua taitaa taas vaivata jonkinlainen laiskuus...



   
 

on syksy niin ihmeellinen...

Huomenta! :)

 

Mulla ois tässä kolme ja puoli tuntia tehokasta aikaa jäljellä ennen ku pitäis suunnata töihin. Mua vaivaa aamuisin semmonen mörrimöykkysyndrooma, eli ensimmäiset pari tuntia menee syvässä horroksessa  kahvikuppia tuijotellen. En siis oo mikään kovin ihana ja aurinkoinen ihminen aamuisin ;)

 

    Ehittiin melkein haravoida piha ennen ku ensilumi satoi maahan. Iipu toimi mun työnjohtajana ja kimitti vieressä: " ÄLÄ LAISKOTTELE REETTA" " Nyt tuosta otat tuon kasan ja käyt viemässä sen pois.." " Tuonne jäi vielä lehtiä!!!!"  Työnjohtaja katsoi oikeudekseen istua kottikärryissä ja kattoo silmä kovana, etten laiskotellu.

  Haravointisessioon piti varustautua kunnolla: Pinkit kumpparit, rumat housut ja syvälle päähän vedetty pipo. Äärimmäisen hurmaava näky siis...

   Käytiin nyt lomalla Aapun, Iipun, Julian ja kummitytön kanssa HopLopissa ( yritin siis olla ihana isosisko,,,) . Muuten jees paikka, mut ku kaikki neljä juoksee eri suuntiin, nii tulee kummasti vähän hiki :D Minä joka arvostan ihan hulluna terveellistä safkaa, vein tytöt hoploppeilun jälkeen heseen syömään. Puoli minuuttia ja Aapu oli kaatanu päälleen puolet kokiksesta.



 

 



Mä kyllä toivon, että nuo lumet pysyis maassa vähän pitempään ku pari viikkoa. Jotenki se synkkä ja valoton sade ei nyt kyllä inspaa, mä tartten valoa!!!


 Huomenna ois taas lähtö koulun penkille istumaan, ja seuraava loma tiedossa joulukuussa ( joka on maailman lyhyin loma, kiitos opetushallitus mikä lie :D ) Eiköhän nyt oo taas pikkasen enemmän virtaa kouluun ku on saanu relata.

 P.S äkillinen energiapuuska valtas mut! Pystyttäkää mulle patsas jos oikeesti jaksan raahautua lenkille tai salille ennen työvuoroa...
P.P.S Ihan totta, en usko pätkääkään tuohon että liikunta piristää, jos sitä harrastaa aamuyöstä ( silloin kun kaikki järkevät ihmiset vetää hirsiä). No en oo kyllä koskaan testannu et menisin vaikka ennen koulun alkua salille ( eli heräisin viideltä ja oisin kuudelta silmät ristissä tempomassa puntteja. EI KIITOS.). Aina se on kummasti jääny aikomuksen asteelle.... Voi tätä sporttisuutta mikä mussa oikein virtaa. Miks en oo syntyny hylkeeksi, ei tarttis ikinä miettiä röllyköiden karistamista???

mökkeilyä

Moikka!

Jospa sitä joskus miljoonan vuoden päästä ois oma tupa ja perunamaa?

   Syysloma. Miten niin lomat on opiskelijoiden parasta aikaa?

Tapahtunutta:

• Nautittiin Tojon tasaisesta kyydistä ja huudatettiin lastenlauluja ( Mikkihiiri Merihädässä on ihan jees.)
• Leiriydyttiin Kiuruveelle ( joo en mäkään ollut koskaan kuullu sen nimisestä paikasta. Korvessa kuitenkin) mökkeilemään pariksi päiväksi
• Käytiin illalla kävelyllä ( säkkipimeää, mörköjen ja karhujen pelossa kuitenkin taskulamppu mukana)
• Tehtiin salaattia ( kaks pakettia kanaa, kaks pakettia halloumjuustoa, kurkku, salaattia, suolapähkinöitä, pkt viinirypäleitä, kaks tomaattia) ja syötiin se yhessä hujauksessa. Muu ruokavalio koostui lähinnä herkuista ( pahinta mitä mökkeilessä voi tapahtua, on että tulee nälkä)
• Istuttiin klo 2 yöllä notskilla ja paistettiin vaahtokarkkeja ( vähän sade ropisi ja paleli ja väsytti, mutta tunnelmaa sekin,)
• Käytiin veneilemässä ( asiallisesti varustautuneina: pelastusliivit, onki, neljä matoa ja haavi). Lopputulos: Ei kaloja eikä hukkuneita vaan kova ruokahalu.
• Hörpittiin glögiä ja pelattiin jotain hirveen ärsyttävää peliä ( en pärjänny siinä, siks se oli ärsyttävä)
• Luin runoja ( ei niistä kyllä mitään ymmärrä, mut jotku on ihan kivoja)
• Saunottiin melko viileässä saunassa kynttilöiden valossa ( kyllä se sauna siinä lämpeni ku kärsivällisesti jakso viskoa vettä kiukaalle)

 

 " Olen väsynyt puhumaan itsestäänselvyyksiä.
Minä tahtoisin kuutamossa kylpevän kylän,
sateiset heinikot, kimaltavan järven,
hiljaisuuden jonka vain sade ja tuuli rikkoo.
Minä tahtoisin hataran savusaunan,
laiturin, josta voisi uida kaislikon reunaan,
saaren, jossa minua odottaa tuttu ihminen
öljylampun valossa verannalla, teetä juoden. "

- Arja Tiainen-

 Kiva runo muuten, mut en mä ehkä tartte sitä laituria sitä varten et saisin polskia järvessä. Lämmitetty järvi tänne, kiitos. Ja mielummin ihan pystyssä oleva savusauna sen hataran saunan tilalle :)

  Pitääkö ihmisen oikeesti huolestua jos yhtäkkiä tuntee kummaa mielenkiintoa runoja kohtaan? ja vielä melkein ymmärtää niitä? :D

 

kirppuilua

Hellou.

  Matkustelu on sitten rankkaa, vaikka viime lauantaian suuntana olikin niinkin eksoottinen kaupunki kuin Luulaja. Ponkaisin ylös puol kuuden aikaan ja samalla ku yritin karistaa unihiekkoja silmistä, muistin, miten paljon vihaan aikasia herätyksiä. Musta tuntuu että oon sittenki karhu ja talviuniaika on pikapikaa lähestymässä. Oon onnistunu siinä rasvakerroksenkin kartuttamisessa... Älkää siis ihmetelkö jos tässä ensilumen tullessa kömmin pesään ja käännän kylkeä. Keväällä nähdään.

Kuva: Mamme

  Bussi starttas puol seiskalta, ja tunnelmasta sen verran, että ainakin huomas, että bussin märääenemmistön muodosti naiset: 6.30 ja bussissa jäätävä puheensorina ja kikatusta. Mä sentään oon niin maskuliininen, ettei nui aikasin aamulla aamubasson takia saa minkäänlaista puheeksi tulkittavaa kommunikointia aikaiseksi. Mut onneks bussissa on hirveen kivaa nukkua, vaikka takana istuvien keskustelu kävi aika mielenkiintoiseksi ( joo salakuuntelu on rumaa, mutta jakelin itekseni siinä hiljaista sympatiaa... Ois tehny mieli kertoo niille, et jooo kyllä elämä on joskus vähä vaikeeta, mut joskus se aurinkokin säteilee risukasaankin. En tiiä oisko ne arvostanu kovinkaan mun ystävällistä elettä...).

  Eka pysähyttiin Tornion abc:llä vähän jalottelemassa. Elämä ois miljoona kertaa helpompaa jos ois sattunu syntymään mieheksi, ei tarvis koskaan jonottaa vessaan. :D Luulajassa oltiin kymmenen maissa ja jonotettiin tunti tuiskussa ja tuulessa sisäänpääsyä kirpparille. Kirppari järjestettiin isossa hallissa, jonne oli tungettu melkein miljoona pöytää ja vielä enemmän ihmisiä. Ensimmäiset viis minuuttia sai tutkia pöytiä melko rauhassa, sitten väenpaljous alko vähä ahistaa. Tykkään kierrellä kirppareita, mut mulla ei oo semmosta nenää jolla vainuais kaikki hyvät löydöt. Asiaa vähän vaikeutti se, että kaikki myyjät puhu ruottia, joka ei oo se mun vahvin juttu. Löysin yhdestä pöydästä ihan hienot kengät ja luulin, et myyjä tykkää musta niin paljon, et se antaa alennusta. Se hoki et "trettioåtta" ja tajusin sit että se ei puhunu mistää alennuksesta vaan kengänkoosta. :D mut kengät siirty mun omistukseen, ei ne maksanu ku viiskyt kruunua. ( olo on melko rikas kun saa lompakon täyteen kahenkympin kruunun seteleitä...)  Löysin myös ihanan laukun, joka oikein tihkuu vanhaa aikaa. Just tommosta oon jo pitkään sivusilmällä vilkuillu, mutta eipä oo ennen sattunu kohalle. Oon jotenki nii rakastunu kaikkeen vanhaan ja nostalgiseen...

 Jaksettiin haistella pölyä ja vanhoja tavaroita huimat pari tuntia, sitten loppuaika  juotiin limsaa, ja ootettiin et bussi nakkais meijät Luulajan keskustaan. Ihasteltiin ihmisiä, ja bongailtiin hienoja tyylejä. Ruotsissa ihmiset on jotenkin niin tyylikkäitä, Suomessa melko vallitseva tyylisuuntaus näyttää olevan tuulipuku ja lenkkarit. :D  Kaupungilla vastaan käveli niin tyylikkäitä ihmisiä, et aloin kyllä vakavasti miettimään, että ois ihan kiva joskus näyttää hyvältä.
  Keskustasta löyty paljon kivoja kauppoja, mutta aikaa shoppailulle oli puolitoista tuntia. Juostiin kaupasta toiseen ja tehtiin varmasti shoppailijoiden nopeusennätys. Kotoutin Suomeen yhet farkut, hurjaa! Toivottavasti farkut vaan ei oo liian pienet, en jaksanu sovittaa niitä kun sovituskopeille oli pitkät jonot ja jotku vissiin aatteli asua siellä kopeissa. Kiitos vain teille ;)

  Vaikka ruotsalaiset on tyylikkäitä tyyppejä ( jee ruottalaismiehet, teillä on hienoja takkeja!), onneks sielläkin sataa vettä, hähhhähhää. Kastukaa kaikki tyylitietoiset!!!

  Luulejasta lähettiin takasin Haaparantaan ja kävästiin Ikealla mutka. Candy Worldissa oli pakko käyä täydentämässä karkkivarastoja ja Ikealta ostaa kynttilöitä ja tuikkuja pimeitä syysiltoja varten. Rynnättiin syömään Ikealle: en kycklingfile, tack! Hyvvää safkaa kyllä.

  Kotimatkalla bussi hajos hetkellisesti motarin reunaan, mut päästiin kuitenki onnellisesti kotiin asti. :)

 

 

faliraki

  Istuin tänään bussissa ja tuijotin aika tylsistyneenä harmaata maisemaa ja vesisadetta. Muistin siinä kun haaveilin seuraavasta reissusta, etten oo muistanu kirjottaa teille mitään Falirakista ja vesipuistosta, jossa kävästiin silloin Rodoksen reissulla. Ehottomasti kannattaa käydä tuolla, jos siellä päin liikutte! Rodoksen keskustasta lähtee monta kertaa päivässä ilmanen bussikuljetus ja koko lysti makso semmoset parikymmentä euroa. Tässä siis tulee:
   Mä oon ehkä maailman nössöin ihminen, en tosiaankaan mikään hurjapää joka sais kiksejä joissain huvipuistoissa tai extremeharrastuksista. Tuolilla seisominenki jo huimaa. Lisäks oon semmonen vesipeto ettei toista: vesijuoksu on ihan jees sillä siinä sentään on semmoset kelluttimet, uida jaksan ehkä semmoset 25 metriä ja sit pitää pysähtyä haukkomaan happee.  Mua vähän pelotti ja jalat tärräs enemmän tai vähemmän, kun näin ne Falirakin vesipuistojen liukumäet. Palloilin siinä pitkän aikaa ja katoin vierestä kavereiden menoa, ja harkittin siirtymistä johonki lasten kahluualtaaseen polskuttelemaan. Käsipohjaa on aina ihan hyvä vetää.

 

Kuva lainattu täältä

  Uskallauduin kuiteski sit joihinki mäkiin ja hauskaa oli ( voi vitsi oon rohkee). Meinattiin Uban kanssa teilata tuossa mäessä yks pikkupoika , joka laski meijän eellä, mut onneks se ehti turvaan :D Joku ihmeellinen fysikaalinen ilme anto meille semmoset vauhdit, että...


Kuva lainattu täältä

    Ainoo huono puoli tuossa vesipuistossa oli se, että mistään liukumäestä ei voinu oikein laskee kengät jalassa ja siks piti kulkee varpasilleen. Lämmintä oli semmoset + 35 astetta ja aurinko porotti suoraan tielle. Varpaat oli aika lähellä palaa, kulkureitit oli tulikuumia. Fiksuna tyttönä sitten vetäsin sukat jalkaan ja yritin hipsiä niin, ettei varpaat ois paistunu. Olin otettu kun jonku random mies kerto että näytän tosi tyhmältä sukat jalassa. " Why you have socks? YOU LOOK SO STUPID!" Minä: " .... thankyou..."   Surkeet iskureplat noilla paikallisilla, hehe.



Kuva lainattu täältä



 

Kuva lainattu täältä

Kuva lainattu täältä    En ois uskonu, et M osaa kiljasta niin kovaa ja korkeelta :D Se vinkas ku pikkupossu ku viiletti tuota mäkee alas!
 

 
 

syksy

Kuva: Mamme

Kuva: Mamme

  Just nyt on niin hyvä fiilis. Ei jaksa tällä hetkellä ressata ihan mistään, ja niin nautin tästä olotilasta! Yritän koko ajan  olla kehittelemättä itelleni ressinaiheita, sillä joskus tekee hyvää vaan elää hetkessä. En halua edes uhrata ajatustakaan tulevalle, keväälle ja pääsykokeille. En ainakaan tänään. Nyt on aikaa käydä pitkillä lenkeillä, tempoa puntteja salilla, polttaa kynttilöitä ja lukea iltaisin kirjoja. Tämmöstä perusarkea, just niin parasta!

  Viikonloppu meni kivasti mökkeillen ihanien ihmisten seurassa. Tarkotuksena oli vähän huilia kirjotusten jälkimainingeissa ja ottaa rennosti. Aluks kaahattiin Lidliin ja ostettiin peräkontti täyteen ruokaa. (Mökillä pahinta mitä voi tapahtua on se, että tullee nälkä :D) Nälkää ei ehitty viikonloppuna nähä, siitä piti huolen massiiviset karkki- ja sipsivarastot. Mun jo hurjan viikon kestäny karkkilakko loppu ku seinään, mut tässähän on koko syksy aikaa alkaa lakkoilemaan uudestaan...

  Lauantaiaamulla ( eli yhden aikaan iltapäivästä) käytiin koko porukka reippailemassa ja nuuhkimassa syysilmaa. Tuommoset leppoisat aamulenkit on niin kivoja, oli kivaa vain tallustella maantietä eteenpäin, poimia kourat täyteen puolukoita ja ihastella syksyä. Tämmösiä pieniä hetkiä keskellä arkee, mistä voi olla hurjan iloinen :)

   Tässä vielä tämmönen haikeuskappale. Sopii jotenki kivasti syksyyn, vaikka eihän syksy mitään surullista ja masentavaa aikaa oo. Vähän haikeaa vain...