vietettäiskö erilaista jouluu?

Heippa.

Kuva lainattu

   Joulu on varmaan semmonen juhla, missä ei oo mitään muuta ku perinteitä: pipareiden käräyttäminen itsenäisyyspäivänä klo 15, harvan ja vähäneulaisen kuusen sisälle kantaminen 22. päivä joulukuuta, raivoisa sota pölypalloja vastaan aatonaattona, joulusauna aattona klo 13 (perheen yhteistä aikaa, erotuksena tavallisesta arkisaunasta se, että lattialla palaa joulupukkikynttilä ja kökötetään lauteilla hiki hatussa kynttilänvalossa.) ja hillitön jännitysnäytelmä: kuka tökkää lusikkansa manteliin joulurauhanjulistuksen aikaan.

 Miten ois, luistettaisko perinteistä ja vietettäis vähä erilainen joulu? Miten ois:

• Olemme ympäristötietoisia emmekä osta mitään- joulu:
    Ympäristö kuolee ja öljy loppuu ( kaikilta muilta paitsi saudiarabian sheikeiltä) ennenkö ehitään täyttää kolmekymmentä. Emme siis osta lahjoja, vaan lahjat voivat olla myös aineettomia, esimerkiksi laatuaikaa perheen kanssa ( hurjan hauskoja piirileikkejä ja seurapelejä--> kaikki nauttivat täysin siemauksin)

• Feministi-joulu
  Tänä vuonna joulupukin sijaan kodeissa vierailee muori ( joka ei ainakaan pukeudu joulunpunaiseen essuun)  ja Maija-poro, eikä Liisa löydä paketistaan mitään vaaleanpunaista, eikä varsinkaan mitään prinsessoihin viittaavaa. Eikä Liisan tartte pukeutua punaiseen samettimekkoon ja kutittaviin sukkahousuihin. ("tyttömäiset lahjat ja punainen samettimekko tukee miesten ja naisten välillä vallitsevaa epätasa-arvoa. Liisalla on yhtäläinen oikeus kietoa kaulaansa kravatti kuin Paavollakin.")
   Miehet kietaisevat esiliinat lanteille, kiehauttavat riisipuuron, sinappihunnuttavat kinkun, pyyhkivät pölyt joulukoristeista ja häärivät kodinhengettärinä. Naiset lukevat konvehtirasia kainalossa Tex Willeriä ja käyvät välillä hakkaamassa muutaman matsin NHL 12:aa.

• Olen katkera veroista -joulu

        Tänä vuonna kynnyksemme yli ei yksikään kaupallinen pukki astu. Ne ei kumminkaan maksa veroja, eikä niitten tartte maksaa koskaan mätkyjä. On huutava vääryys että ympäri vuoden töissä käyvät ihmiset lahjoittaa palkastaan suuren osan yhteiseen hyvään eli valtiolle ( lue: Kreikalle ja muille hunsvottimaille), ja jouluna ylihintaa kiskovat partamiehet vetää välistä. Pukkien kutsuminen lahjojen jakoon on sama kuin tukisi pimeää työtä, eikä kukaan valveutunut kansalainen siihen ruppee. Ehei. Sitten pohditaan koko aatto valtiovarainministeriön puolesta, että mitenkäs nämä isänmaan taloudelliset ongelmat voitais ens vuonna ratkaista.

• Helppo joulu

       Joulua edeltää hillitön kiire ja ressi, ja aattonaki on vielä sata ja miljoona asiaa tekemättä. Tänä jouluna ei laiteta edes tikkua ristiin joulun eteen, kyllä se ajallaan tulee. Piparin tuoksua saadaan ripottelemalla piparkakkumaustetta uuniin, puhtauden tuoksua kaatamalla Tolua vähän lattialle. Joulukuusen näkee kätevästi googlen kuvahausta. Jouluaattona rentoudutaan, tilataan aamuksi lähipizzeriasta kinkkuananasaurajuusto-pizzat koko perheelle ja illalla vieraillaan Mc Donaldsin autokaistalla. Joulukirkon kuulee radiostakin, jos joku nyt vain jaksais vääntää volyymia vähän voimakkaammalle.

• Terveellinen joulu

 Joulu alkaa perheen yhteisellä lenkillä jouluaamun kipakassa pakkasessa. Raitis ilma tekee hyvää ja on hirveän terveellistä. Ruokapöydässä ei tänä jouluna kinkkua nähdä, sillä kaikki epäterveellinen ja ihmisen sisäistä hyvinvointia uhkaava ravintopyramidin vastainen ruoka on pannassa. Joululounaalla nautimme mehukkaita vihanneksia, kylmää vettä ( jota pitäisi juoda monta litraa päivässä), raakasuklaata ja kasviskeittoja. Jos oikein herkutellaan, napostellaan kukka-ja parsakaalin palasia. Joululounasta edeltää jumppa, jossa koko perheen syke nousee rasvaa polttavalle tasolle. Joulupaketeista paljastuu käytännöllisiä ja hyödyllisiä lahjoja, kuten vaaka, jumppapallo tai lenkkarit.

• Puhalletaan yhteen hiileen - joulu

   Tällaista joulua vietetään, jotta perheeseen saataisiin kunnon me- henki ja tekemisen meiniki. Joulusiivous hoituu yhteistyöllä, tehtävät on jaettu tasapuolisesti ja kaikilla on hirveän hauskaa mattoja tampatessaan ja koriste-esineitä kiillottaessaan. Jouluaattona hiljennymme yhdessä jouluevankeliumin äärelle ja veisaamme yhdessä, kaksiäänisesti Enkelitaivaan. Joulukuusen ympärillä leikitään iloisia piirileikkejä, jossa kuusen ympärillä pyöritään kädet tiukasti toisen kädessä. Välillä istahdetaan alas ja muistellaan perheen yhteisiä, mukavia muistoja täynnä olevia nostalgisia ja kultaisia hetkiä ( asuntovaunulomia hyttysparven keskellä, syntymäpäiväkekkereitä ja pääsiäismunien piilotusta). Yhdessä kaadettu joulukuusi koristellaan yhdessä yhdessä valmistetuilla ja valitsetuilla kuusenkoristeilla, ja yhdessä tehty ja rakkaudella katettu joululounas nautitaan yhdessä.

 

 

kuulumisia

Heippa ihanaiset! :)

  

 Sori taas tämä pitkä blogihiljaisuus. Mulle on tapahtunu kaikenlaista ei niin mukavaa, joten ei oo ollu oikein fiilistä kirjoittaa tänne. Tänne blogiin haluaisin kirjoittaa vain semmosia kevyitä, iloisia ja positiivisia juttuja, en käsitellä mitään kovin vaikeita ja kipeitä asioita. Mutta oikeastaan mä oon ajatellu, että mulla kyllä on oikeus OMASSA blogissa kertoa, jos oikeesti ottaa päähän tai ei vaan jaksa. Kenenkään elämä ei voi aina olla hymyä ja naurua, vaikka varmasti me sitä toivottaisiin :)

 Joskus vaan kun on huono päivä, eikä oo jaksanu kirjoittaa oikein mitään positiivista, tai on vain ollut surullinen,  tulee jälkeen päin kommentteja että " miks oot noi negatiivinen ja pessimistinen ihminen"  Mä en omasta mielestä oo pessimistinen, joten tommoset oikeesti tuntuu pahalta. Mä yritän ajatella asioista positiivisesti, enkä hukkua itsesääliin. Mä näen tulevaisuuden valoisana, osaan olla kiitollinen siitä, mitä mun elämässä on.  Ei oo ihmisestä itsestään kiinni, jos välillä on paha olla. Oon huomannu, että yleensä vaaditaan sellaista iloisuutta ja energisyyttä, jos joku on väsynyt ja surullinen, se on jotenki huono asia. Mutta eikö me kaikki olla joskus väsyneitä ja surullisia? Sille pitäis antaa tilaa, eikä vaan suhtautua siihen asenteella pessimistisyys on perseestä. Tämä koko mun vuodatuksen pointti on se että aina ihminen ei jaksa olla iloinen ja energinen, vaikka niin itse kovasti haluaisi.

 Tähän joulukuuhun on mahtunut paljon kivoja juttuja. Pikkujouluja, iltasia jutteluhetkiä, kahvilassa istuskelua... Koulusta en oo vielä kauheesti ehtiny ressaamaan, enkä aio harrastaa sitä enää tänä vuonna :D Kevään kirjotukset tuntuu älyttömän kaukaiselta asialta, vaikka se aika sitten humahtaa ja nopeasti ohi. Sitä ennen ois tiedossa lukuloman alkaminen ja penkkarit. Kivoja juttuja siis :)
Mulla on menossa yks kirjottamisprojekti, ja oon kuluttanu siihen aika paljon aikaa. Mulla on vielä kymmenen päivää aikaa saada se valmiiksi ;)

Mä oon tehnyt monta hyvää päätöstä nyt joulukuussa. Lopetin vähäksi aikaa työt, keskityn nyt vain koulunkäyntiin. Sovittiin työnantajan kanssa et ilmoittelen sitten kun on vähän enemmän energiaa tehdä työvuoroja. Tuntuu ihan hassulta olla välillä lomalla. Viimeset neljä vuotta oon tehny enemmän tai vähemmän töitä, joten tämmönen tuntuu nyt tosi hyvältä :) Oon jotenki aina ajatellut että on tyytymättömyyden osoittamista, jos ei haali kaikkia mahdollisia työvuoroja ja käy siinä sivussa töissä. Oon tehny paljon töitä sen takia, ettei kukaan vaan tulis sanomaan mulle et ootpa sä laiska. Ei oo pitemmän päälle viisasta tuommonen :)

 Tulipa tästäkin vuodatus. Mutta tämmöistä tänään liikkuu mielessä. Mä luulin, että lintsasin uskonnontunnilta ku en jaksanut aamulla herätä, mutta se tunti olikin peruttu :D Mun pitäis liikkua koululle päin puol kolmelta, mutta ajattelin mennä ennen matikantuntia hankkimaan joululahjat. On jääny vähän viime tippaan joululahjojen osto... Mutta tänään alkaa joululoma!!! Illalla ois koululla vielä joulujuhlat ja tuomiokirkossa joulukirkko, mutta klo 24.00 oon virallisesti joululomalainen.

  MUKAVAA JOULUNODOTUSTA KAIKILLE!!! :)

P.S piristäkää kommenteillanne...... ;)

ajattelemisen aihetta

Heippa!

  Viime aikoina oon paljon miettiny mun elämää, asettanu asioita tärkeysjärjestykseen ja tajunnu, että kaikesta kyllä selvitään, jos vaan jaksaa uskoa ja luottaa niin :) Oon käyny läpi kipeitäkin asioita, ja tajunnu, että ne on aina osa mua, eikä niitä tartte yrittää unohtaa. Jokainen elämänkokemus opettaa, ja myös vaikeilla asioilla on tarkotuksensa. Ehkä mä ymmärrän sen tarkoituksen vasta vuosien päästä...

Kuva lainattu weheartit.com

  

Välillä havahtuu siihen, että kaikesta huolimatta on ihan hirveän onnellinen. Se on hieno tunne...

  Tässä pari runoa, jotka ystävä lähetti. Nämä on pistäny mut ainakin ajattelemaan, toivottavasti laittaa teidätkin.

 "Jotta pääsisi perille
on eksyttävä tieltä
Joka pääsee perille
oppii
että hetken kuluttua
on taas jatkettava matkaa
Joka ei koskaaan
putoa raiteilta
ja mene rikki
jatkaa aina samaa rataa
ja on turvassa
suurelta murheelta
ja suurelta onnelta."

-Tommy Tabermann-

"Me suljemme niin monia ovia itse, painamme hiljaa kiinni.
Piiloudumme itseltämme ja muilta.
Itkemme hiljaa sisäänpäin, kun emme muuta osaa.
Uskomme, ettei kukaan kuuntele eikä ymmärrä.
Kunpa voisimme avata ovet, tulla esiin ja itkeä toisten nähden.
Olla kipeitä toisten nähden.
Että toiset näkisivät, kuulisivat ja ymmärtäisivät.
Ettemme menettäisi itseämme pelon takia.
Meitä on liikaa lukittujen ovien takana.
Avain on meillä, avataan ovi.
Ihan vaan raolleen, ensin.
Jonkun tulla ja nähdä."

-Tuntematon-



waaagner!

Lisää Viivi ja Wagner, HS

  Huomenta!

      Ihanan symppis tuo Wagner, niin arvostan! Viikonloppu meni taas niin, etten oikein ehtiny tehä mitään koeviikon eteen. Sitä tulee koko ajan vaan laiskemmaksi, mitä lähempänä penkkarit on. On mulla onneks noin kolme kuukautta aikaa ryhdistäytyä ennen kun hauskutan ittiäni pukeutuneena niinkin kekseliääseen asuun kuin pellepukuun ja kiljun lyskarekassa keuhkot pihalle. Kyllä mä sit oon helpottunu ku viimeset kirjotukset on ohi ja pääsykoepaperit palautettu. Sitten voi jo hengähtää :)

   Eipä mulla mitään suuria ajatuksia tänä aamuna oo. Toivottavasti niitä suuria ajatuksia pulpahtais joskus pintaan, et vois tätä blogia vähän useamminki päivittää :P

aamu

Huomenta!

 Kello ei oo vielä kaheksaa ja halailen autiossa lyseossa tietokonetta eikä ees ihan hulluna väsytä. Mitä nyt aivot tuntuu olevan vähän kohmeessa, eikä jaksais ajatella yhtään mitään, mutta yleisesti ottaen en oo vähään aikaan ollu näin hengissä aamusin! :)

 Eilen kävästiin yliopistolla Abipäivillä. Ihan hauskaahan siellä oli piipahtaa, vaikkakaan Oulun yliopisto ei taida olla suunnitelmissa. Siellä ei vaan oo mitään, mikä kiinnostais. Paitsi ehkä kulttuuriantropologia. Voi kun osais ees fysikkaa ja kemiaa, niin vois jäädä Ouluun. Mua alko ihan hirveesti hirvittää se tosi asia, että ens syksyllä viimeistään pitää pakata kimpsut ja kampsut ja muuttaa jonnekki uuteen paikkaan. Mikä se kaupunki sitten on, en tiiä. Joskus aikasemmin vannoin että heti kun pääsen, niin lähen mahollisimman kauas Oulusta, mutta nyt ei tee yhtään mieli lähtee.

  Eilen huhkuin pitkästä aikaa joogassa, ja valaistuin ainakin siinä suhteessa, että ehkä kannattais venytellä nii sais väännettyä ne kukkakeppijalat oikeeseen asentoon. Mä oon suurin piirtein yhtä notkea ku näkkäri tai korppu ja joskus on kyllä pieniä teknisiä vaikeuksia vääntäytyä tiettyihin asentoihi vaikka ne ois kuinka yksinkertasia. Tehtiin myös vähän tasapainoharjoituksia ja oon tasapainoltani varmaan yhtä näppärä ku satavuotias mummeli. Ei tää sentään ihan toivotonta ole, pystyn jo jotenkuten olla ajattelematta miljoonaa asiaa samaan aikaan ja ihan vaan keskittyä hengittämiseen. Onhan taito sekin :D Seuraavaksi aion opetella tämän:

Kuva lainattu weheartit.com

  Vetäkäähän siellä koneittenne takana piristävä aamujooga. Mä meen lukee ruotsin sanakokeisiin, tehokasta lukuaikaa on vielä jälellä viistoista minuuttia ennen tunnin alkua. Ruotsin tunnit aamusin on maailman surkein keksintö, ihan oikeesti.

Kuva lainattu weheartit.com

 
  

hempeetä

Morjesta!

  Nyt aloittelemaan viikonloppua! Vietin äsken mieltäylentäviä hetkiä uusintakokeessa ja ilahdutin kanssakärsijiä nenän niiskutuksella. Nuha nimittäin.
Viikonlopun suunnitelmissa on töitä ja yhet kihlajaiset, siinä siis hommaa riittämiin. Vielä tässä funtsin että vietänkö tämän illan peittoa kaulaillen lätkäpeliä kattoen vai meenkö tunkemaan mun viimeisiä varoja hyväntekeväisyyteen Nepalin lasten hyväksi. Mä lahjottaisin heti miljoonan jos mulla vaan ois. Aina ku joku kiertää pytyn kanssa keräämässä rahaa, mut valtaa empatiapuuska ja tunget kaikki rahat mitä nyt lompakossa sattuu olemaan. Oon auttanu mun vähäisillä lahjoituksilla yhtä söpöä katusoittajapoikaa ( ihan vaan sen takia et sillä oli kiva hymy ;)) , veteraanipappaa, Ruotsin lapsia ( piti saada kruunut kulumaan), kummipoikaa Ugandassa, nälkäpäiväkeräyksissä jne.


    Onkohan se niin, että mitä vanhemmaksi tulee niin sitä lässymmäksi ja hempeemmäksi ihminen muuttuu? En nyt meinaa itteäni, oon yhtä epähempeä kuin aina ennenkin ( en oo muuttanu huoneen väritystä romanttisen vaaleanpunaiseksi, en suihkuttele kirjeisiin hajuvettä, en ees kirjota rakkauskirjeitä, en sävellä rakkauslaulua siellä jossain odottavalle prinssille - se tuskin pitäis mun laulua kovin romanttisena eleenä, en yleensäkään tihrustele maailmaa vaaleenpunaisten lasien läpi).
Iskästä ja äitistä on tullu yhtäkkiä niin hempeitä että ihan ällöttää :D Ne hirisee söpösti toisten jutuille ja meinaa kuolla nauruun kun toinen kertoo jonkun hyvän vitsin ( viisaat ihmiset kuten minä ei ees ymmärrä että siinä jutussa on ollut jotain vitsikästä). Sitten ne niin söpöilee, lässyttelee toisilleen ja tuijottaa toisiaan kaihoisasti silmiin :DDDD Äiti ei ees mäkätä, vaikka tiskikone on tyhjentämättä. Nojoo. Mä vähän kiusaan niitä, don´t take that seriously. Niillä on oikeesti huumorintajua. Ainakin joskus mä melkein nauran niiden jutuille.

    Joskus oon kuullu semmosen jutun, et nainen valitsee yleensä isänsä kaltaisen miehen. No, mulla ei sit kyllä oo suuria odotuksia, haha :D ( vitsivitsi.)

KUVA LAINATTU WEHEART

 Ensinäkin tuon viisauden mukaan mun tuleva mies ois hieman epäromanttinen. Ei siis ois odotettavissa kitaraserenaadeja ikkunan alla eikä pitkiä kävelyitä auringonlaskussa ( kävelylenkki kerran kahdessa viikossa tien päähän ja takaisin on just sopiva.). Se naurais kaikille romanttisille runoille ja varmasti ostais synttärilahjaksi paistinpannun.

KUVA WEHARTIT

Sit se tuleva mies tykkäis sörkkiä ilman suurempaa tietämystä sähkölaitteita ajatuksella " tosimiehet ei saa sähköiskuja, tosimiehet korjaa kyllä kaiken" eikä se varmasti alentuis siihen että kysyis joltain neuvoja. Varsinkaan naiselta.
Jos vaimo lähtee illaksi ompelemaan ( mun kohdalla hyvin epätodennäköistä), se jäis vahtimaan muksuja ja tilais vaikka seuraavan kymmenen vuoden jääkiekkopelit että ois jotakin tekemistä. Sen suurinta kotimatkahupia olis kuunnella Pookista Puotipuksuja, ja se pohtis niinkin älykkäitä asioita kun " mitähän syötäisiin tänään, lämmittäiskö tänään saunan, pitäs tehä vähä puita mutta tänään ei kyllä jaksa. Ehkä ensi viikolla."  Vaatekaupoissa se tuntis olonsa yhtä orvoksi kun kirahvi jääkarhujen seurassa ja uudet kuteet ostetaan vasta sitten kun edellisissä on reikä tai ne muuttuu tomuksi. Kenkiäkään on turha ostaa ennen kun pohjat on irti ja varpaat kastuu. Shoppailureissu hoituis kätevästi viidessä minuutissa. Silmämääräisestihän sen vaatteen koon kyllä näkee.

Mut ois se ihan hullun lepponen tyyppi ja melkein pitkäpinnainenkin kaveri. Eli ei se ihan toivoton ole.

hurmaiskohan tällä sen tulevan prinssin? epäilen suuresti...

Weheartit.

protskua kiitos

Morjesta!

    Maailman suurin vääryys on oikeesti se, että haba ei kasva, jos sohvan kulmaan käpertyminen miellyttää enemmän kuin salilla huhkiminen ja suklaa maistuu paremmalta ku joku maitorahka. Mä oon jotenki luottanu siihe mielikuvaharjoittelun voimaan ( kyllä tuo haba kasvaa vaikka nyt vähän tässä otanki rennosti...) mut joteski ei oo toiminu. Pakko vissii sit ihan oikeesti ottaa tää homma tosissaan, jos haluaa löytää ne lihakset ennen eläkeikää. :D Hyvästi siis suklaat ja muut hiilarimössöt, tervetuloa protskurahkat ja vihannekset.

   Pliis, potkikaa mua persuksille ja kunnolla, jos yhtään aion luistaa tästä...



KUVA TÄÄLTÄ

   Lupasin yks ilta vahingossa Julpelle et lähen sen kans uimaan. Mä vihaan uintia. Ihan sama kuinka paljon siellä altaassa räpiköi, eteenpäin ei pääse ja voimat loppuu ku seinään. Ja siinä sivussa tulee nieltyä puoli allasta tyhjäksi. Mulla on nyt varmasti elinikäinen kloorimyrkytys ja happivajaus. Jaksoin polskia ( Phelps kyllä jää toiseksi...) huimat 50 metriä ja sit oli pakko puhaltaa happee ja siirtyä väljemmille vesille. Siirryin vesijuoksemaan, joka on kyllä mulle ihan soppeli laji: ei tuu liian hiki, vauhti ei päätä huimaa eikä syke nouse ( ihme jos sydän ei pysähy, niin leppoisaa se on).
  Aattelin sit, että kun kerta olin ollut niin urheilullinen, piti kaupasta käyä ostamassa protskurahkaa ja mandariineja. No rahka oli ainaki ihan myrkkyä.

   Lopputuloksena uintireissusta sit on pienenmoinen flunssa. Niin paha ettei sitten millään voi mennä kouluun, mut ei kuitenkaan niin paha flunssa, että joutuis koko päivän viettää peittoon kääriytyneenä. :D Mua taitaa taas vaivata jonkinlainen laiskuus...